Arvoisa edustajisto ja muu kokousväki,
Kiitän lämpimästi saamastani luottamuksesta. Odotan hyvää ja rakentavaa yhteistyötä teidän kaikkien kanssa.
Vuosi 2025 on ollut suomalaisessa työelämässä poikkeuksellisen raskas. Työntekijöiden asemaa on heikennetty askel askeleelta ja keskustelu pyörii säästöjen, kilpailukyvyn ja yksilön vastuun ympärillä. Liian harvoin puhutaan siitä todellisuudesta, jossa suomalaiset tekevät työnsä: ilman hyvinvointia ei synny tuottavuutta, eikä ilman luottamusta synny vakautta yhteiskuntaan.
Taloutta ei rakenneta päätöksillä, jotka lisäävät turvattomuutta ja sirpaloittavat työelämää. Kun työntekijää kohdellaan kulueränä eikä investointina, menetämme juuri sen perustan, jolle menestyvä yhteiskunta rakentuu – osaamisen, työkyvyn ja luottamuksen.
Sama ilmiö näkyy laajemmin säästöpolitiikassa. Kun koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja terveydenhuollosta leikataan, vaikutukset eivät rajoitu vain nykyhetkeen. Seuraukset näkyvät vuosien päästä heikompana kasvuna, työkyvyn laskuna ja eriarvoisuuden lisääntymisenä. Hyvinvointialueiden kriisi on tästä suora osoitus. Kyse ei ole vain säästöistä ja sopeuttamisesta – kyse on hyvinvointiyhteiskunnan perustasta ja sen kestävyydestä.
Yksi liian vähälle huomiolle jäänyt näkökulma liittyy huoltovarmuuteen. Kun turvallisuudesta, infrastruktuurista ja kriittisistä palveluista leikataan, kasvatetaan samalla yhteiskunnan riskejä. Huoltovarmuus rapistuu, jos osaava työvoima väsyy, varautuminen ohenee ja peruspalvelut heikkenevät. Nämä ketjut ovat niitä, joiden pitää kestää kriiseissä – ja kun niitä heikennetään, koko Suomen toimintakyky vaarantuu. Säästöpolitiikka, joka heikentää koko yhteiskuntamme selviytymiskykyä, ei ole vastuullista taloudenpitoa.
Samalla työmarkkinoita ollaan ohjaamassa kohti yrityskohtaista ja paikallista sopimista. Sopimusjärjestelmää murennetaan poliittisilla valinnoilla, jotka heikentävät työntekijöiden neuvotteluasemaa ja lisäävät eriarvoisuutta työpaikkojen välillä. Tämä on siirtymä kohti pirstaleisempaa ja epävarmempaa työelämää.
Yksi näkyvimmistä epävarmuuden lähteistä ovat määräaikaiset työsuhteet. Hallitus on esittänyt, että määräaikainen sopimus voitaisiin jatkossa solmia jopa vuodeksi ilman perusteltua syytä. Tämä tekisi määräaikaisuuksien ketjuttamisesta entistä helpompaa, vaikka työvoiman tarve olisi tosiasiallisesti pysyvää. Tällainen kehitys murentaa työntekijöiden luottamusta tulevaan, vaikeuttaa elämän suunnittelua ja kohtelee työntekijää riskinä, ei voimavarana. Miten esimerkiksi perheen perustamista voi edes suunnitella, jos samalla täytyy pelätä, jatkuuko työsuhde määräaikaisuuden päätyttyä?
Hallitus on myös heikentämässä niiden työsuhdeturvaa, jotka ovat toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa. Suunnitteilla oleva lainsäädäntömuutos on epäselvä ja tulee aiheuttamaan pitkään kestävää oikeudellista epävarmuutta ja riitoja. On hyvin vaikeaa ennustaa, minkälaisista teoista tai laiminlyönneistä työntekijä on mahdollista irtisanoa. Riskinä on myös syrjinnän lisääntyminen.
Työelämä tarvitsee ennakoitavuutta, oikeudenmukaisuutta ja turvaa. Ne eivät synny itsestään – ne syntyvät siitä, että joku puolustaa niitä. Meidän tehtävämme ei ole sopeutua epäoikeudenmukaisuuteen, vaan korjata sitä. Jos emme pidä ääntä sopimisesta, oikeudenmukaisuudesta ja työntekijän arvoa kunnioittavasta yhteiskunnasta, joku muu määrittelee suunnan.
Siksi meidän on oltava voima, joka ei väisty.
Ääni, joka ei hiljene.
Toimija, joka pitää työn ihmisen puolella – kaikissa tilanteissa.
Näillä sanoilla, haluan toivottaa teille kaikille hyviä kokouspäiviä.