Työterveyshuollon roolista ja sen järjestämisestä käydään nyt keskustelua. Mistä on kyse? Tässä artikkelissa vastaamme yleisimpiin työterveyshuoltoon liittyviin kysymyksiin.
1. Mitä tarkoittaa lakisääteinen työterveyshuolto?
Lakisääteinen työterveyshuolto tarkoittaa työnantajan lakisääteistä velvollisuutta järjestää työntekijöilleen ennaltaehkäisevä työterveyshuolto. Tämä velvollisuus koskee kaikkia työnantajia.
Lakisääteisen työterveyshuollon tavoitteena on edistää ja tukea työntekijöiden terveyttä, työhyvinvointia sekä työ- ja toimintakykyä, ehkäistä ammattitauteja ja työperäisiä sairauksia, torjua työtapaturmia sekä edistää terveellistä ja turvallista työympäristöä.
Se sisältää muun muassa työpaikkaselvitykset työn ja työympäristön vaikutuksista terveyteen, terveyden ja työkyvyn ylläpitoon liittyvää neuvontaa, terveystarkastukset tarpeen mukaan, työkyvyn seurannan sekä ohjaamisen kuntoutukseen.
Lakisääteinen työterveyshuolto ei sisällä sairaanhoitoa. Työnantaja voi kuitenkin halutessaan tarjota työntekijöilleen myös sairaanhoitopalveluita työterveyshuollon kautta.
2. Kuka maksaa työterveyshuollon?
Lakisääteisen työterveyshuollon maksaa ensisijaisesti työnantaja. Työnantaja vastaa työterveyshuollon järjestämisestä ja kustannuksista kaikille työntekijöilleen. Työnantaja voi kuitenkin hakea Kelalta korvausta osaan työterveyshuollon kustannuksista. Kela korvaa työnantajalle hyväksytyistä ehkäisevän työterveyshuollon kustannuksista 60 % ja sairaanhoidon kustannuksista (jos työnantaja sitä tarjoaa) 50 %.
Kelan maksamat korvaukset rahoitetaan työtulovakuutuksesta, jonka rahoitus perustuu työnantajien ja työntekijöiden maksuihin. Kelan maksamista, työtulovakuutuksen korvauksiin käytettävistä varoista 80 % kerätään työnantajilta ja 20 % työntekijöiltä. Valtio osallistuu kustannuksiin vain pieneltä yrittäjille kohdennetulta osalta. Työnantajalle jäävä osuus kustannuksista voidaan vähentää yrityksen verotuksessa.
3. Voivatko työnantajat tarjota jotain lakisääteisen palvelun lisäksi? Mitä se yleensä on?
Lakisääteisen, pakollisen työterveyshuollon lisäksi työnantajat voivat tarjota työntekijöilleen vapaaehtoisesti järjestettäviä sairaanhoitopalveluja, jotka ovat yleisiä, mutta eivät pakollisia.
4. Kuinka moni on oikeutettu työterveyshuoltoon Suomessa?
Suomessa työterveyshuoltoon ovat oikeutettuja työssä käyvät työntekijät työsuhteen laadusta ja kestosta riippumatta.
Lakisääteisyydestä huolimatta kaikki työnantajat eivät ole järjestäneet työterveyshuoltoa työntekijöilleen. Työterveyshuollon kattavuus on kuitenkin hyvällä tasolla ja vuonna 2023 se kattoi 91 % kaikista palkansaajista. Aluehallintovirasto valvoo työterveyshuollon järjestämistä osana työsuojeluvalvontaa.
5. Kuinka monta käyntiä työterveyshuollossa tehdään vuosittain?
Työterveyshuollossa asioi vuosittain noin 2 miljoonaa asiakasta. Työterveyshuollon käyntejä tehdään vuosittain noin 6–7 miljoonaa, joista terveystarkastuksia on noin miljoona vuodessa. Keskimäärin työterveyshuollon asiakas käy palveluissa muutaman kerran vuodessa.
6. Mitkä ovat pääasialliset syyt hakeutua työterveyshuollon piiriin?
Yleisimpien työterveyshuollon käyntien jakauma diagnoosiluokittain 2022 (TTL):
- Hengityselinten sairaudet: 26 %
- Tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudoksen sairaudet: 17 %
- Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt: 8 %
- Erityistapaukset (esim. covid-19): 10 %
7. Miten palvelun tarjonta jakautuu yksityisten palveluntarjoajien ja julkisen terveydenhuollon välillä?
Yksityinen sektori on selvästi suurempi palveluntuottaja, mutta julkinen sektori täydentää palvelutarjontaa erityisesti alueellisesti ja pienempien työnantajien kohdalla.
8. Mitä tapahtuisi, jos lakisääteinen työterveyshuolto yhtäkkiä lakkautettaisiin?
Työterveyshuolto on keskeinen osa suomalaista työelämää ja sen ennaltaehkäisevä vaikutus on merkittävä.
Jos ennaltaehkäisevä terveydenhuolto, kuten työpaikkaselvitykset, terveystarkastukset ja työkyvyn seuranta, jäisivät pois, seurauksena olisi ammattitautien, työperäisten sairauksien ja työtapaturmien riskin kasvu. Työkyvyn tukeminen ja varhainen puuttuminen työkyvyn heikkenemiseen vaikeutuisivat, mikä voisi johtaa pidempiin sairauspoissaoloihin sekä työkyvyttömyyden lisääntymiseen.
Jos työpaikkaselvitykset ja työympäristön kehittäminen jäisivät kokonaan työnantajan vastuulle ilman työterveyshuollon asiantuntijatukea, seurauksena voisi olla työympäristön turvallisuuden ja terveellisyyden heikkeneminen. Asiantuntijoiden puuttuessa työpaikkojen kyky tunnistaa ja ennaltaehkäistä riskejä olisi rajallinen, mikä vaikeuttaisi sekä työtapaturmien että työperäisten sairauksien tehokasta torjuntaa.
Myös sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkehakemusten määrän voidaan arvioida kasvavan, mikä lisäisi sekä työnantajien että yhteiskunnan kustannuksia. Ilman työterveyshuollon ennaltaehkäisevää vaikutusta terveydenhuollon kokonaiskustannukset voisivat nousta, ja samalla työvoiman saatavuus saattaisi heikentyä.
Työntekijöiden mahdollisuudet saada työkykyä tukevia terveyspalveluita riippuisivat työnantajan halusta ja resursseista, mikä lisäisi eriarvoisuutta työelämässä.
9. Mitä tapahtuisi, jos kaikki työterveyshuolto pitäisi järjestää julkisen palveluntarjoajan toimesta?
Julkisen sektorin pitäisi kasvattaa henkilöstöä, tiloja ja osaamista merkittävästi, jotta se pystyisi palvelemaan koko työssäkäyvää väestöä. Nykyisin yksityiset palveluntarjoajat tuottavat suurimman osan työterveyshuollon palveluista, eikä julkisen sektorin kapasiteetti riittäisi ilman mittavia investointeja ja rekrytointeja. Kustannusten merkittävä kasvu vaatisi lisärahoitusta valtiolta ja hyvinvointialueilta.
Työnantajien mahdollisuus kilpailuttaa palveluntarjoajia vähenisi. Tällä voisi olla vaikutuksia palveluiden laatuun, sisältöön ja työpaikkakohtaiseen joustavuuteen. Kilpailun puute saattaisi heikentää palveluiden kehitystä. Myös yhteys työpaikkojen olosuhteisiin todennäköisesti heikkenisi. Palveluiden saatavuus saattaisi parantua alueilla, joilla yksityisiä palveluntarjoajia ei ole, mutta samalla muut julkiset terveyspalvelut ruuhkautuisivat.
Työterveyshuollon ytimessä ovat työpaikkojen olosuhteet ja työn terveydelliset riskit. Toisin kuin perusterveydenhuollossa, työterveyshuollossa keskitytään työstä aiheutuvien terveysriskien tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen, työkyvyn edistämiseen, työkyvyttömyyden vähentämiseen, työkyvyn varhaiseen tukemiseen sekä työkykyyn kohdistuvien ongelmien ennaltaehkäisemiseen. Myös työterveyshuollon vapaaehtoisessa sairaanhoidossa huomioidaan sairauden vaikutus työhön ja pyritään estämään työkyvyn menettäminen tai työkyvyttömyyden pitkittyminen. Tässä työterveyshuollon erityisosaamisella on ratkaiseva merkitys. Työterveyshuolto on myös ainoa terveydenhuollon toimija, jolla on suora (ja lakisääteinen) yhteys työpaikkaan.
Työterveyshuoltoa ei siis olisi mahdollista järjestää samalla tavalla kuin julkinen perusterveydenhuolto on järjestetty. Se tulisi järjestää erillisenä kokonaisuutena, jossa toimii työterveyshuollon asiantuntijoita ja ammattihenkilöitä ja jossa varmistetaan, että kytkös työhön, työkykyyn, työn olosuhteisiin ja työpaikan toimijoihin säilyy.
10. Miten STTK kehittäisi työterveyshuoltoa?
Työterveyshuollon kustannukset muodostavat vain alle 4 % terveydenhuollon kokonaismenoista, mutta sen vaikutukset työkykyyn ja työurien pituuteen ovat merkittäviä. Työterveyshuollon heikentäminen johtaisi todennäköisesti vakuutuspohjaiseen järjestelmään, jossa hyötyjinä olisivat lähinnä yksityinen terveysala ja työelämän hyväosaiset.
Kehittämistarpeita kuitenkin on ja STTK:n näkemyksen mukaan työterveyshuollon kehittämisessä tulee korostaa ennaltaehkäiseviä ja työkykyä tukevia palveluita sekä vahvistaa työterveyshuollon ja työpaikkojen välistä yhteistoimintaa työpaikkojen tarpeiden paremmaksi tunnistamiseksi. Lisäksi yhteistyötä julkisen terveydenhuollon kanssa pitää vahvistaa, ohjeistuksia ja asetuksia päivittää, tukea työpaikkoja palveluiden järjestämisessä sekä varmistaa työterveyshuollon rooli muuttuvassa työelämässä.
Ennaltaehkäisevät toimet ja varhaisen tuen mallit vähentävät sairauspoissaoloja ja parantavat tuottavuutta. Tämä ei ole pelkkä lakisääteinen velvoite, vaan strateginen investointi henkilöstön hyvinvointiin.
Kysymyksiin vastasi STTK:n sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantintija Ida Nummelin.