Nuorten työllistymiseen tarkoitettu tuki on tervetullut ehdotus aktiivisen työvoimapolitiikan välineeksi. Ehdotetun tukimallin mittakaava ja kohdentuminen herättävät kuitenkin huolta.
Suomen työllisyystilanne on heikentynyt. Työnvälitystilaston tietojen mukaan syyskuussa 2025 työttömiä työnhakijoita oli yli 300 000, kun kaksi vuotta sitten vastaavaan aikaan heitä oli noin 250 000. Työttömyyden kasvu on yltänyt myös nuorimpiin ikäluokkiin, joissa myös pitkittynyt, vähintään vuoden kestänyt työttömyys on kasvanut voimakkaasti.
Työllistymisseteli ei riitä auttamaan kuin pientä osaa
Heikko talous- ja työllisyystilanne sai hallituksen linjaamaan budjettiriihessä nuorten työllistymiseen tarkoitetusta tukivälineestä. Käytännössä niin sanottuun työllistymisseteliin varatulla 30 miljoonalla eurolla olisi mahdollisuus myöntää tukea noin 3300–4400 alle 30-vuotiaan nuoren työllistämiseen. Tuki voidaan pääsääntöisesti myöntää, jos työttömyyttä on kestänyt vähintään puoli vuotta. Sitä maksetaan kuuden kuukauden ajan ja sen koko on puolet palkkakustannuksista, mutta enintään 1500 euroa.
Kasvavan työttömyyden ympäristössä on erittäin tervetullutta, että työttömyyden vähentämiseksi toimitaan. Nuorten työttömien työllistymisen edistäminen on siinäkin mielessä hyväksi, että työmarkkinoilta syrjään jääminen aiheuttaa pitkäaikaisia vaikutuksia niin yksilöille kuin julkiselle taloudelle.
Työllistymissetelin mittakaava ei kuitenkaan riitä. Syyskuussa 2025 tuen kohdejoukkoon sopivia, vähintään puoli vuotta työttömänä olleita, oli pelkästään 15–24-vuotiaiden ikäluokassa yli 13 000. Tästä pitkäaikaistyöttömiä eli vähintään vuoden työttömänä olleita oli yli 6000. Pelkästään alle 25-vuotiaita työttömiä, jotka sopivat tuen kohdejoukkoon, on siis noin 3–4 kertainen määrä tuen mittakaavaan nähden.
Kohdentuuko tuki oikein?
Toinen tukimallin haasteista liittyy sen kohdentumiseen. Tuen edellytys on lähtökohtaisesti vähintään puoli vuotta kestänyt työttömyys. Vaikka on hyvä, ettei tukea voi saada heti työttömyyden alusta, olisi työttömyyden keston edellytys voinut olla vielä esitettyä pidempi.
Tilastojen perusteella nuorten ikäluokkien työttömyysjaksoja päättyy enemmän puolen vuoden ja vuoden välillä kuin esimerkiksi 1–2 vuoden tai 2–3 vuoden välillä. Esimerkiksi syyskuussa 2025 15–24-vuotiaiden ikäluokassa päättyi lähes tuhat työttömyysjaksoa puolen vuoden ja vuoden työttömyyden välillä. 1–2 vuoden välillä työttömyysjaksoja päättyi enää noin neljäsataa ja 2–3 vuoden välillä alle sata.
Koska moni työttömyysjakso päättyy jo puolen vuoden työttömyyden jälkeen, tuki voi korvata sellaisia työsuhteita, jotka syntyisivät joka tapauksessa. Mikäli näin käy, suuntaa yhteiskunta tuen työsuhteisiin, jotka olisi solmittu myös ilman tukea, eikä tuki kohdennu kaikkein vaikeimmin työllistyville.
Suomi tarvitsee aktiivista työvoimapolitiikkaa
Työllistämistuki on määräaikainen toimi. Väliaikaisuus voi olla hyödyllistä mallin toimivuuden testaamiseksi. Olisikin tärkeää, että mallin toimivuutta ja työttömyystilannetta seurattaisiin aktiivisesti myös toimeenpanon aikana. Jos nuorten työttömyystilanne on haastava mallin kokeilujakson päättyessä, on syytä harkita muita työllistämisen tukimuotoja sen tilalle.
Ehdotetun tuen mittakaava on riittämätön nuorten työttömyysongelmaan nähden. Se kielii myös laajemmasta työvoimapolitiikan resursointiin liittyvästä ongelmasta. Suomalaisen työvoimapolitiikan resurssointi jää jälkeen esimerkiksi Ruotsista ja Tanskasta. Työttömyyden vähentäminen edellyttäisi sekä resurssoinnin vahvistamista että muitakin aktiivisia politiikkatoimia.
Tom-Henrik Sirviö
Kirjoittaja on STTK:n ekonomisti.