Petteri Orpon (kok.) hallitus on vastannut kaksi ensimmäistä vuotta heikkoon taloustilanteeseen mittavilla sopeutustoimilla, joiden painopiste on ollut leikkauksissa. Hallitus on heikentänyt sosiaaliturvaa tavalla, joka kohdistuu erityisesti pienituloisiin, työttömiin ja opiskelijoihin. Lisäksi työntekijöiden työsuhdeturvaa on heikennetty ennen näkemättömällä tavalla.
Hallitus on perustellut sosiaaliturvan leikkauksia ja työmarkkinauudistuksia (lue: yhteiskunnan heikompiosaisten ja työntekijöiden aseman heikennyksiä), julkisen talouden säästöjä, julkisten palveluiden leikkauksia ja etuuksien heikennyksiä välttämättöminä valtion velkaantumisen hidastamiseksi, julkisen talouden tasapainottamiseksi, talouskasvun luomiseksi ja työllisyyden lisäämiseksi.
Olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että Suomen julkinen talous on tilanteessa, joka on pitemmän päälle kestämätön. Valtion velkaantuminen on seuraus pitkäaikaisesta talouskasvun puutteesta ja julkisen talouden epätasapainosta, joka puolestaan johtuu siitä yksinkertaisesta asiasta, että menot ovat kasvaneet nopeammin kuin tulot.
Talouden haasteiden lisäksi elämme erittäin epävarmaa ja epävakaata maailmanpolitiikan ja -talouden aikaa. Ukrainassa soditaan eikä loppua näy. Lähi-idän tilanne on rauhanponnistelusta huolimatta edelleen tulenarka. USA:n presidentin alati arvaamaton toiminta ei sekään millään tavalla paranna maailman talous- ja turvallisuustilannetta. Suurvaltojen viimeaikainen sapelien kalistelu lisää kaikkien huolta tulevaisuudesta.
Vanha sanonta käy toteen: Rahaa laitetaan sukan varteen pahan päivän varalle.
Edellä kuvattu epävarmuus heijastuu suoraan ihmisten arkeen. Kuluttajien luottamus talouteen on heikko ja heidän ostokäyttäytymisensä muuttunut huomattavan varovaiseksi. Vanha sanonta käy toteen: Rahaa laitetaan sukan varteen pahan päivän varalle.
Nyt säästetään pankkitilille, tingitään kulutuksesta ja lykätään hankintoja parempiin aikoihin. Epävarmuus ei ole vain taloudellista vaan myös psykologista. Kun ei luoteta tulevaisuuteen, ei uskalleta elää ”rohkeasti” ja vältetään pitkän aikavälin sitoumuksia.
Suomalaiset ovat siis fiksuja, kun epävarmassa talous- ja työllisyystilanteessa varautuvat pahaan päivään, pitkään sellaiseen. Vinkkinä hallitukselle sanon, että jos halutaan saada yksityinen kulutus kasvuun ja kansantalouden rattaat pyörimään, olisi viisautta luopua esimerkiksi irtisanomiskynnyksen madaltamisesta ja määräaikaisten työsuhteiden helpottamisesta. Ne ovat hallituksen viimeisin esitys palkansaajien kurittamiseksi.
Kun kansalaisia oli kaksi vuotta saatu lietsottua niukkuuden oloihin, kevään kehysriihessä hallitus kaiken säästämisen ja leikkaamisen jälkeen yhtäkkiä linjasi satojen miljoonien eurojen veroalennukset suurituloisia painottaen. Lisäksi päätettiin alentaa yhteisöverotusta niin, että valtion talous heikkenee lähes miljardin. Tämä veronale tehtiin samaan aikaan, kun tiedettiin, että Suomen on tulevina vuosina panostettava merkittävästi enemmän varoja puolustukseen ja turvallisuuteen. Rahaa tuntui keväällä olevan, ja veropäätöksiä perusteltiin dynaamisilla vaikutuksilla.
Kun päästiin kesään, taas kaikki muuttui. Hallitus päätti syksyn budjettiriihessä mittavasta lisäsopeutuksesta. Kun kevään kehysriihessä verotusta päätettiin keventää yli kaksi miljardia, silloin luvattiin, että tiedossa olleen vajeen kuittaavat niin sanotut dynaamiset vaikutukset. Muutamassa kuukaudessa dynaamisuus vaihtui lisäsopeutukseen.
Kun ansiosidonnainen työttömyysturva kestää vain kaksi kuukautta ennen ensimmäistä leikkausta, ei työttömäksi jäävää paljon naurata.
Sen jälkeen hallitus on useaan otteeseen todennut, että talouskasvu on nurkan takana ja valo näkyy jo. Toivottavasti. Valitettavasti valo ei näy esimerkiksi niille sadoille työntekijöille, jotka joutuvat muutosneuvotteluihin, joiden lopputulos on irtisanominen. Kun hallitus on puolittanut neuvottelujen ilmoitus- ja neuvotteluajat, se tarkoittaa, että palkanmaksu loppuu aiempaa puolta nopeammin. Kun siihen lisätään se, että ansiosidonnainen työttömyysturva kestää vain kaksi kuukautta ennen ensimmäistä leikkausta, ei työttömäksi jäävää paljon naurata.
On täysin ymmärrettävää, että monella usko parempaan on koetuksella ja että silloin kulutetaan hyvin niukasti. Näin on heilläkin, joilla edelleen on työ ja sen takaama säännöllinen toimeentulo. Luottamukselta on mennyt pohja.
Tarvitsemme uudenlaista politiikkaa, joka yhdistää vastuullisen taloudenpidon sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia, jotka tukevat taloutta ja työllisyyttä, eivätkä ainoastaan heikennä turvaa. Tarvitsemme investointeja, jotka vahvistavat luottamusta tulevaisuuteen.
Mitä emme tarvitse ovat elinkeinoelämän ”viisaudet”, joiden mukaan esimerkiksi etätyö on syyllinen siihen, että ihmiset eivät kuluta. Ylipäätään kansalaisten syyllistäminen poliitikkojen ja yritysjohtajien virheistä on epärakentavaa eikä johda mihinkään.
Ilman luottamusta ei ole kulutusta. Ilman kulutusta ei ole kasvua. Ilman kasvua ole hyvinvointia.
Antti Palola
Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja.
Kirjoitus on julkaistu Verkkouutisissa 30.10.2025.