Orpon hallitus on tyhjentänyt työnantajien toiveiden tynnyrin. Näyttää kuitenkin siltä, että hallitusohjelman työmarkkinauudistuksilla on työllisyyskehitystä heikentävä vaikutus sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Orpon hallitus asetti tavoitteekseen työmarkkinoiden uudistamisen ja satatuhatta uutta työllistä Suomeen. Kahden ja puolen vuoden jälkeen mennään vahvasti toiseen suuntaan. Eurostatin mukaan Suomi on työttömyysluvuissa Euroopan kakkonen Espanjan jälkeen. Pitkäaikaistyöttömiä oli elokuussa 129 200. Nuoria, alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita 36 800.
Huomionarvoista on, että muualla Euroopassa työllisyystilanne on meitä merkittävästi parempi. Eurostatin mukaan työttömyysaste on EU alueella keskimäärin 6,3 prosenttia, kun se on meillä jo kymmenen.
Tilanne on vakava. Hallitusohjelman työmarkkinoita koskevat toimenpiteet eivät ole tukeneet työllisyyskehitystä, mutta perusteltua on kysyä, ovatko ne heikentäneet sitä.
Heikosti perusteltuja ja ideologisia muutoksia
Suomessa on ollut käytössä pohjoismaismainen työmarkkinamalli, jossa työmarkkinaosapuolet ovat osa sopimusyhteiskuntaa ja tukevat osaltaan hyvää työllisyyskehitystä ja hyvinvointivaltion toimintaa ja vakautta. Malli edellyttää, että valtiovalta suhtautuu työmarkkinaosapuoliin neutraalisti eikä työmarkkinoiden toimintaa politisoida.
Kuluvan hallituskauden aikana hallitus on päättänyt ajaa työnantajien rattailla. Ne kulkevat eri intressitahojen viitoittamiin suuntiin osin ristiriitaisesti ja huomioimatta vaikutuksia muun muassa työllisyyskehitykseen. Mutta mihin nämä rattaat vievät?
Hallitusohjelman rakenteellisille työmarkkinauudistuksille on ollut ominaista se, että niille ei ole pystytty osoittamaan tutkimukseen perustuvia työllisyysvaikutuksia tai ne ovat olleet hyvin vähäisiä – erityisesti työrauhaa koskeva lainsäädäntö ja vientimalli. Kokonaisvaikutuksia koko työmarkkinajärjestelmän toimivuuteen on arvioitu heikosti tai ei ollenkaan.
Suomen vahvasti sukupuolittuneilla työmarkkinoilla monet työlainsäädäntöheikennykset kohdistuvat voimakkaasti naisiin esimerkiksi vientimalli, työsuhdeturvan muutokset ja suojelutyö. Tällä hetkellä valmistelussa olevat työsuhdeturvaa koskevat heikennykset ovat sellaisia. Henkilöperusteiden irtisanomissuojan ja määräaikaisten työsuhteiden perusteiden väljentäminen lisäävät todennäköisesti raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Työsuhteiden ja toimeentulon epävarmuus vaikuttaa myös perheellistymissuunnitelmiin. Kriisit ja epävarmuus ovat omiaan lisäämään myös erilaisia mielenterveyden haasteita, joita on tällä hetkellä paljon etenkin nuorilla.
Tällä hetkellä väestöllinen huoltosuhde on maassamme 62. Tilastokeskuksen mukaan nykyisen tasoinen nettomaahanmuutto lykkää, mutta ei täysin estä huoltosuhteen nousua. Matalan syntyvyyden seuraukset ikärakenteelle tulisivat nykyiselläkin väestökehityksellä eteen viimeistään 2060-luvulla. Tästä huolimatta hallitusohjelma sisältää useita maahanmuuton edellytyksiä kiristäviä toimia. Kun perheellistymisen edellytyksiä heikennetään ja maahanmuuttoa kiristetään, voidaan hyvällä syyllä kysyä, kuka meillä jatkossa työt tekee.
Leikkausten ja työmarkkinoita koskevien heikennysten perusteluna hallitus on tarjonnut julkisen talouden heikkoa tilaa. Kriisitilanne edellyttää varautumista ja sitä suomalaiset nyt tekevät. Julkisessa keskustelussa suomalaisten pihistelyn syiksi on mainittu esimerkiksi kuluttajien heikko luottamus, ostovoiman jälkeenjääneisyys ja heikko palkkakehitys. Nykyinen hallitusohjelma heikentää palkansaajien mahdollisuuksia vaikuttaa jatkossa palkkakehitykseensä entisestään.
Kun vielä hallitusohjelman työmarkkinoiden politisoiminen heikentää pohjoismaisen työmarkkinamallin tärkeintä ominaisuutta eli työmarkkinaosapuolten välistä pyrkimystä yhteistyöhön, tällä kaikella tulee olemaan pitkäaikaiset vaikutukset Suomen työmarkkinoihin.
Näyttää siis siltä, että hallitusohjelman työmarkkinauudistuksilla on työllisyyskehitystä heikentäviä vaikutuksia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Jos työnantajien toiveiden tynnyrin tyhjentäminen olisi Suomelle eduksi ja johtaisi myönteiseen työllisyyskehitykseen, työttömyyden ei pitäisi olla Suomessa näin korkealla tasolla edes nykyisessä suhdanteessa. Nyt on viimeistään tunnustettava tosiasiat ja peruttava työmarkkinoiden toiminnan kannalta haitallisten hallitusohjelmahankkeiden toimeenpano. Työsuhdeturvan heikennysten perumisesta on hyvä aloittaa.
Voi olla, että työnantajien rattaat toimivat kuin vanhassa lastenlaulussa. Asikkalan puiset rattaat ovat huonoja kulkemaan – niin näin alamäessä, ylämäessä ei ollenkaan.
Minna Ahtiainen
Kirjoittaja on STTK:n edunvalvonnasta vastaava johtaja.