Työttömyys ei vähene itsestään

Työttömyys lisääntyy Suomessa edelleen. Nyt olisi aika luopua epäluottamusta luovista ja talouden negatiivista kierrettä syventävistä toimista. Sen sijaan pitäisi ottaa askelia osallistavan yhteiskunnan ja talouden rakentamiseen. 

Tuoreiden tietojen perusteella työttömyysasteen trendi (työttömyysaste, josta on poistettu kausi- ja satunnaisvaihtelu) oli elokuussa jo kymmenen prosenttia. Se on Tilastokeskuksen mukaan enemmän kuin kertaakaan nykyisen trendisarjan vuodesta 2009 alkavassa historiassa. Tilanne on huolestuttava. Syvenevä työttömyys haastaa yksilöitä, mutta myös julkista taloutta menetettyjen verotulojen ja suurempien sosiaaliturvamenojen muodossa. 

Hallituksen talouspolitiikalla on oma roolinsa työttömyyden taustalla. Suorat leikkaukset julkiselle sektorille vähentävät julkisia työpaikkoja. Yhdessä sosiaaliturvaan tehtyjen jättileikkausten kanssa toimet vähentävät myös kotimaista kysyntää, mikä vaikuttaa kielteisesti talouden kehitykseen. Tuoreiden arvioiden mukaan sosiaaliturvaleikkaukset sysäävät yli 120 000 köyhyyteen.  Syvenevä kierre on valmis.

Sosiaaliturvaleikkauksilla ei Suomea pelasteta 

Tässä vaiheessa pitäisi olla selvää, että työttömyys ei vähene itsestään eikä työllisyyden edistämiseen riitä työn tarjonnan kasvattamiseen tähtäävä sosiaaliturvan leikkaaminen. Tilastotietojen perusteella työllisten määrä on kahdessa vuodessa laskenut lähes 70 000 henkilöllä. Samaan aikaan työttömien määrä on kasvanut lähes 80 000 henkilöllä. 

Hallituksen esitysten mukaan työllisyystoimien positiivisten vaikutusten pitäisi kuitenkin jo näkyä. Esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaamisen (ja muiden samaan hallituksen esitykseen sisältyneiden muutosten) positiivisista vaikutuksista piti vuonna 2025 ”toteutua suurin osa”. Toistaiseksi ne näyttävät kuitenkin olevan lähinnä haave. 

Nyt tarvitaan osallistavaa työllisyyspolitiikkaa 

Suomen talous ei selvästi kaipaa enempää nykyisen kaltaista talouspolitiikkaa. Toimia kuitenkin tarvitaan, jotta talous tokenee ja luottamus palautuu yhteiskuntaan. Tarvitaan osallistavaa työllisyyspolitiikkaa. Kolme hyvää vaihtoehtoa osallistavan työllisyyden edistämisen aloittamiseksi olisivat: 

1. Työttömyyden aikaisen työn mahdollistaminen. Hallitus on poistanut työttömyysturvan suojaosia, joiden ansiosta työttömien on aiemmin ollut kannattavaa ottaa vastaan pieniäkin työtehtäviä ilman työttömyysturvan leikkauksia. Uudistuksella ei näytä olevan kokoaikatyöhön kannustavia vaikutuksia, mutta se voi vaikuttaa negatiivisesti pienten osa-aikatöiden tekemiseen. Nyt olisi korkea aika parantaa osa-aikatyön kannusteita palauttamalla suojaosat. 

2. Työvoimapalveluiden toimintamahdollisuuksien turvaaminen. Työvoimapalveluiden rahoitustilanne on haastava ja niiden siirryttyä työllisyysalueiden vastuulle esimerkiksi palkkatuen rahoituksessa on ilmennyt haasteita. Työvoimapalveluiden rahoituksen on mahdollistettava aktiivinen työvoimapolitiikka. Tämä on hoidettava tarvittaessa erillisellä valtionrahoituksella tai kuntien suuremmilla panostuksilla palveluiden rahoitukseen. 

3. Julkisen vallan aktiivisempi rooli työllisyydessä. Suomen talous ei virkoa itsestään. Leikkausten ja yleisen taloudellisen tilanteen takia näyttää siltä, että yksityinen sektori ei yksin pysty nostamaan Suomea nykyisestä tilanteesta. Siksi julkisen sektorin täytyy ottaa suurempi vastuu työllisyydestä ja sitä kautta Suomen talouden nousun avittamisesta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi uutta Työkanavan tyyppistä yhtiötä vaikeasti työllistyvien työllisyyden edistämiseksi sekä julkisen sektorin työllistämisohjelmia. 

Tom-Henrik Sirviö 
Kirjoittaja on STTK:n ekonomisti.