Liitoilla on takana pitkä ja raskas neuvottelukierros. Se alkoi viime syksynä ja vasta keväällä syntyi päänavaus, kun teknologiateollisuuteen saatiin monien vaiheiden jälkeen sopimus. Se muodosti yleisen linjan niin palkankorotusten kuin sopimuskausienkin osalta.
Suurin osa toimialoista seurasi teknologiateollisuuden sopimusta. Työnantajapuolella oli hyvin tiukka koordinaatio palkankorotusten osalta. Päänavauksen tasosta syntyi lattia ja kattokin muiden toimialojen sopimuksille. Tämän myötä mikään toimiala ei yhtäältä kyennyt tai toisaalta halunnut tehdä sopimusta, joka olisi joko ylittänyt tai alittanut päänavauksessa sovitun tason. Joidenkin sopimusten osalta tehtiin poikkeuksia, mutta todella harvassa ne ovat.
Kierroksen suurin yllätys koettiin valtion sopimusta neuvoteltaessa. Istuin itse aikanani varsin pitkään valtion pääneuvottelupöydässä ja muistini mukaan emme olleet kertaakaan tilanteessa, jossa neuvotteluja olisi jouduttu vauhdittamaan työtaisteluilla tai edes niistä uhkaamalla. Juuri nyt tässä epävarmassa tilanteessa kannattaisi muistaa, että valtion henkilöstö muun julkisen sektorin ohella muodostaa suurelta osin kansallisen turvallisuuden, yhteiskunnan kriisinkestävyyden ja huoltovarmuuden ytimen.
Kunta- ja hyvinvointialueiden sopimusneuvotteluissa minut yllätti se, että toimialalla päästiin sopimukseen jo ennen vanhan sopimuksen umpeutumista. Uskon tämän yllättäneen monen muunkin – ja ainakin osan työmarkkinatoimittajista, jotka eivät päässeet tekemään meheviä juttuja ja repiviä otsikoita. Neuvottelutuloksen syntyminen määräajassa kertonee osaltaan siitä, että siellä on kyetty luomaan hyvät ja luottamukselliset neuvottelusuhteet, mikä on aina ay-toiminnassa tärkeää.
Sopimuksia voi aina arvioida useammalta kantilta ja aina löytyy heitäkin, jotka pettyvät. Kannattaa silti muistaa, että sopimus on aina kompromissi, jossa molemmat osapuolet joutuvat tinkimään tavoitteistaan. Laiha sopu on usein parempi kuin lihava riita.
Vielä yksi havainto: Elinkeinoelämän keskusliitto perusteli laajoista kokonaisratkaisuista luopumista sillä, että ne olivat aivan liian jäykkiä ja että ne eivät kyenneet reagoimaan eri toimialojen välisiin tuottavuus- ja kannattavuuseroihin. Nykyiset sopimukset näyttävät olevan vähintään yhtä jäykkiä – elleivät jopa jäykempiä – kuin mitä laajat kokonaisratkaisut aikoinaan olivat.
***
Hallitus sopi puoliväliriihessään Suomen julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2026–2029. Päätöksillä pyritään vahvistamaan Suomen talouskasvun edellytyksiä, vahvistamaan julkisen talouden tasapainoa ja huolehtimaan Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta. Kasvupaketin rahoitus on tarkoitus hoitaa vastuullisesti muita julkisen talouden tuloja lisäävin ja menoja vähentävin toimin.
Puoliväliriihessä tapahtui omituinen rytminvaihdos sen jälkeen, kun kansalle oli kaksi vuotta perusteltu työmarkkinauudistuksia, säästöjä, palveluiden leikkauksia ja etuusheikennyksiä ehdottoman välttämättöminä velkaantumisen hidastamiseksi ja talouden tasapainottamiseksi. Yhtäkkiä hallitus linjasi satojen miljoonien eurojen veroalennukset ansiotuloihin suurituloisia painottaen. Yhteisöverotusta päätettiin alentaa niin, että valtion talous heikkenee liki miljardin tavoitteena lapioida yrityksille investointirahaa.
Veronalennukset tehtiin samaan aikaan, kun taloustilanteemme on surkea, valtion velka vain kasvaa eikä työttömyys näytä hellittävän ainakaan lähiaikoina. Tiedämme myös, että Suomen on tulevina vuosina panostettava merkittävästi aiempaa enemmän varoja omaan ja Euroopan puolustukseen ja turvallisuuteen.
Hallitus on perustellut päätöksiään sillä, että ne rahoitetaan kasvulla. – Minä en moiseen usko, eikä siihen tunnu uskovan kovin moni talouden todellinen asiantuntijakaan. Aika sitten näyttää.
Viime viikonlopun perussuomalaisten puoluekokouksesta saatiin ay-liikkeen suuntaan outo viesti. Puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra kutsui ay-liikettä keskustelemaan taloudesta ja maahanmuutosta ja esitti väitteen, että ay-liike olisi ottanut etäisyyttä perussuomalaisiin. Oma kokemukseni on aivan päin vastainen: olemme STTK:ssa aina pitäneet yhteyttä kaikkiin puolueisiin ja myös perussuomalaisiin. Vastaanotto heidän taholtaan on kuitenkin ollut varsin nuiva ja silloinkin, kun on tavattu, tapaamiset ovat olleet lähinnä muodollisia.
***
Verokevennysten ja lisävelan vastineeksi hallitus vippasi valtion eläkerahastosta miljardin, jotta velka ei kasvaisi vastaavalla summalla. Liikumme todella vaarallisilla vesillä, kun kajotaan eläkerahastoihin. Lainan panttina ovat lupaukset epämääräisistä ”dynaamisista vaikutuksista”, joilla laina uskotaan aikanaan tulevan kuitatuksi.
Dynaamiset vaikutukset ovat pitkälti sanahelinää. Palautan mieliin aiemmat yhteisöveroalennukset, työnantajien Kela-maksujen poiston ja kiky-sopimuksen sosiaalivakuutusmaksujen uudelleen kohdentamisen. Niitä perusteltiin muun muassa lisääntyvillä yritysten investoinneilla. Valitettava lopputulos oli se, että lisäinvestointien sijasta varat kohdennettiin kasvaneisiin osinkoihin. Suurimmat hyötyjät olivat suurituloiset, joilla on eniten osakevarallisuutta.
***
Hallituskauden puolivälissä on hyvä pysähtyä arvioimaan myös hallituksen tekemiä työlainsäädännön ja sosiaaliturvan uudistuksia.
Kaksi ensimmäistä vuotta ovat olleet työnantajien, elinkeinoelämän ja yrittäjien unelmien täyttymys. Jos oikein kaivelisi, varmaan heidän toivelistaltaan löytyisi vielä muutakin yritystoiminnan ja yrittäjyyden tukemiseksi ja työnantajien isäntävallan lisäämiseksi.
Työelämää on heikennetty ja sosiaaliturvaa leikattu nopeasti erittäin heikolla valmistelulla – puhumattakaan uudistusten todellisista vaikutusarvioinneista. Kolmikantainen valmistelu on ollut lähinnä irvokasta näytelmää.
Nykyistä hallitusta voi myös luonnehtia ay-vihamielisimmäksi mies- ja naismuistiin. Ajojahti ay-liikettä kohtaan on ollut ideologinen, ja palkansaajalle on käännetty tylysti selkä.
Hallitus jatkoi kehysriihessä ideologista jahtiaan ay-liikettä kohtaan ja päätti poistaa ay-jäsenmaksun verovähennysoikeuden. Se on ollut pitkään oikeiston ja eräiden työnantaja-, yrittäjä- ja elinkeinoelämän järjestöjen tavoite, sillä poiston arvioidaan heikentävän ay-liikettä. Näin maan hallitus kääntää selkänsä liittojen osaamiselle työelämän asiantuntijana. STTK:n kanta on, että ay-jäsenmaksut on nähtävä työntekijälle tulonhankkimismenona ja ne on edelleen voitava vähentää verotuksessa.
***
Elämme hyvin epävarmaa geopoliittista ajanjaksoa. Euroopan turvallisuustilanne on Ukrainan sodan seurauksena muuttunut hyvin nopeasti ikävään suuntaan eikä USA:n presidentin arvaamaton toiminta maailman turvallisuustilannetta paranna.
Rajojemme suojelun ohella nyt – jos koskaan – olisi välttämätöntä vahvistaa kansalaisten arjen turvallisuutta. Valitettavasti hallitus päätöksillään lisää tuloeroja ja eriarvoisuutta ja heikentää kansalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Olen huolissani hallituksen päätösten seurauksista kansakunnan yhtenäisyydelle.
Kuulumme Euroopan unioniin ja nykyisin myös Natoon. Meitä sitovat kansainväliset sopimukset. Ja hyvä näin. Ne turvaavat osaltaan demokratiaa ja rauhaa.
Silti täällä pohjan perukoilla tätä pientä ja harvinaista kieltä puhuvaa kansaa ei loppupeleissä auta kuin keskinäinen yksituumaisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne. Puhe samasta veneestä ja yhteiseen hiileen puhaltamisesta kuulostavat kuitenkin juuri tällä hetkellä aika naurettavilta. Sanotaan suoraan niin kuin asia nyt on: hyväosaisilla menee entistä paremmin ja huonompiosaisilla entistä huonommin, rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Siinä välissä olevilla epävarmuuden ja turvattomuuden tunne lisääntyy.
***
Lauantaina on juhannuspäivä – Suomen suven suuri juhla. Tänä vuonna saman päivän kohdalle osuu myös kesäpäivänseisaus. Aurinko on silloin pohjoisimmillaan, päivä pisimmillään ja kesä kauneimmillaan. Toivottavasti saamme nauttia auringosta, lämmöstä ja valosta tulevina viikkoina keräten voimia tulevaa syksyä varten.
Toivotan kaikille oikein hyvää, aurinkoista ja rentouttavaa kesää!
Antti Palola
Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja