Erityisesti pienet kunnat käyvät taistelua muuttotappioita vastaan kaikin keinoin. On veroprosentin viilaamista, muuttovillasukkia, lapsirahaa. Järvenrantatontteja, tapahtumia ja elämyksiä. Markkinoidaan sosiaalisessa mediassa vetovoimatekijöitä, eli perusteluita, joiden takia ihmisen kannattaisi muuttaa asumaan jollekin paikkakunnalle. Käytännössä kuitenkin opiskelumahdollisuudet, perhe, ystävät, sukulaiset, palvelut tai työpaikka ovat tosielämän vetovoimatekijöitä kuntien ja kaupunkien houkutellessa uusia asukkaita. Veto- ja pitovoimatekijät voisi näin ollen tiivistää olevan niitä, joista ihmisten mielissä muodostuu hyvä elämä.
Monen mielestä hyvään elämään riittää, että tulee toimeen. Raha ja omaisuus voivat olla yliarvostettuja hyvän elämän mittareita yksinään. Mutta niin kauan kuin toimeentulo ei ole turvattu ja elämä menee stressaamiseen siitä, pystyykö maksamaan vuokran ja onko jääkaapissa muutakin kuin valo ja sinappipurkki, rahalla on valtava merkitys. Sitä ei sovi kenenkään hyvätuloisen vähätellä.
Käytännössä kuitenkin opiskelumahdollisuudet, perhe, ystävät, sukulaiset, palvelut tai työpaikka ovat tosielämän vetovoimatekijöitä kuntien ja kaupunkien houkutellessa uusia asukkaita.
Omaa hyvää elämää voi olla vaikea tavoitella, jos omistusasunto muuttotappioalueella ei mene kaupaksi tai toimeentulosta ei ole takeita paikkakunnalla, jonne haluaisi muuttaa. Kustannukset ovatkin merkittävä muuttamiseen vaikuttava tekijä elämäntilanteen lisäksi. Suuret kaupungit ovat pääosin kalliita isommalle perheelle, mutta eipä yksinkään ole kovin autuasta maksaa yksiöstä kaupungin sykkeessä. Tilaa saa vain rahalla tai muuttamalla kauemmas.
Kuntien iloksi korona-aikana moni on haaveillut rauhasta jossakin laiturin reunalla. Onko tämä ohimenevää vai ei, jää nähtäväksi. On hyvä kuitenkin muistaa, että vain puoli vuosisataa sitten romantisoitiin muuttoa maalta kaupunkiin. Nyt puolitoista vuotta korona-aikaa on saanut meidät ostamaan kesämökkejä enemmän kuin koskaan. Harvemmin kuitenkaan kuulet pelastustyöntekijästä tai bussikuskista, joka on lähtenyt mökkiverannalle etätöihin tai hengähtämään ja perustanut siitä inspiroituneena luomutilan. Taitaa olla enemmän julkkiksille ja yritysjohtajille varattuja kertomuksia juurille paluusta. Myyntiloukku tosin vaanii yhtä lailla heidänkin mökkinsä tai maatilansa takana.
Opinnot merkittävä muuttovirran aiheuttaja
Hyvä elämä on pitkässä juoksussa monia asioita. Palvelut merkitsevät paljon, ja nekin vaihtuvat iän ja elämäntilanteen mukaan. Toiselle tärkeintä ovat lähikoulu ja kirjasto, toiselle ne saattavat olla kahvila tai teatteri, kolmannelle tuttu terveydenhoitaja ja kauppa-auto.
Moni meistä on aikuisuuden kynnyksellä joutunut tekemään ensimmäisen kerran valinnan uudesta asuinpaikkakunnasta. Miettimään, pystyykö korkeakoulu- tai muun tutkinnon suorittamaan kotoa vai täytyykö muuttaa toiselle paikkakunnalle. Tämä muuttovirta on merkittävä, koska harva muuttaa takaisin kotikonnuille opiskelujen jälkeen, ja elämä voi heittää opintojen päätyttyä seuraavaan paikkaan. Suomessa on harjoitettu aluepolitiikkaa hajauttamalla korkeakouluverkosto. Ilman tätä liikettä Suomi olisi vielä keskittyneempi kasvukeskuksiin ja maaseutu vielä autiompaa kuin nyt. Kääntöpuolena aluepolitiikka on saattanut osaltaan olla kasvattamassa luokkaeroja korkeakoulupaikkakuntien ja muun Suomen välille. Kotiseudulle on järkevää juurtua, jos sopivia töitä ammattikoulun tai lukion jälkeen löytyy läheltä, kun taas korkeakoulutus on pitää lähes aina hakea kauempaa. Sille tielle on helppo jäädä opintojen jälkeen.
Suomessa on harjoitettu aluepolitiikkaa hajauttamalla korkeakouluverkosto.
Myös yhteisöllisyyden muodolla on merkitystä. Toinen kaipaa naapurisopua ja -apua päivittäiseen elämäänsä, toinen ei välitä eikä kaipaa ketään tungeksimaan omaan tilaansa. Sosiaalinen pääoma kotikonnuilla voi myös olla niin merkittävä, että nostalgiset lapsuusmuistot ja lapsuudessa syntyneet ystävyydet ajavat kohti kotia, omaan yhteisöön. Toisaalta meistä moni on rakentanut oman sosiaalisen pääomansa ja verkostonsa opiskeluvuosien myötä sinne, minne on muuton myötä juurtunut ja kotiseutu – tai ylipäätään muutto jonnekin pienempiin kuvioihin – voi tuntua pelottavalta ja juurettomalta.
Yhtä kaikki jos asuinpaikkakunta ei tarjoa asioita, joista ihmisen hyvä elämä juuri hänen näkökulmastaan muodostuu, vaihtoehto on jäädä odottamaan, että kotiseutu kehittyy ja tarjoaa näitä pitovoimatekijöitä tulevaisuudessa tai lähteä etsimään niitä mahdollisuuksien mukaan muualta.
Moni lähtee etsimään.
Ulla Hyvönen
STTK:n asiantuntija