Demokratia on ay-liikkeen paras kaveri


Demokratia on ay-liikkeen paras kaveri – SENTROn Joshua Mata haluaa Filippiinit Suomen tielle

Solidaarisuustyössä ei ole kyse vain työntekijöiden tukemisesta ja järjestäytymisestä, vaan myös demokratian juurruttamisesta, Joshua Mata sanoo.

Filippiinit on tilastojen mukaan ay-aktiiveille maailman toiseksi vaarallisin maa. Kolmen vuoden aikana maassa on surmattu peräti 45 ay-aktiivia. Siitä huolimatta keskusjärjestö SENTROn ammattiliittojen jäsenmäärät ovat kasvaneet. Tahto saada työntekijöiden asema paremmaksi on kova, vaikka maata heinäkuusta 2016 hallinnut presidentti Rodrigo Duterte ja hänen hallintonsa ovat tehneet ammattiliittojen toiminnan mahdollisimman hankalaksi.

– Kaiken kaikkiaan kansalaisten elämä on tehty vaikeaksi. Duterte lupasi vaalikampanjassaan, että hänet valitsemalla veri virtaa kaduilla. Niin on totisesti tapahtunut, SENTROn pääsihteeri Joshua Mata sanoo.

Köyhyyden vähentämisen tai terveydenhuollon järjestämisen sijaan Duterte lupasi sodan huumekauppaa vastaan. Kuolleita on ihmisoikeusjärjestöjen mukaan arviolta jo 28 000. Hallinnon edustajat ovat myöntäneet tämän vuoden tammikuun tietojen perusteella vain 5 700 – 7 000 uhria.

– Suurin osa tapetuista on köyhiä, osa vielä pikkulapsia. Valtaosa on syyttömiä. Poliisi voi esimerkiksi todeta, että ihminen kuoli tutkinnan aikana. Lisäksi kuolemanpartiot kulkevat tappamassa kaduilla asuvia ihmisiä, Mata kertoo.

Ay-aktiivit tehdään epäilyttäviksi

SENTRO kamppailee, jotta rikosoikeudellinen ikäraja säilyisi 15 vuodessa. Parlamentin enemmistö esitti viime vuoden tammikuussa, että jo 12-vuotias pitäisi voida tuomita vankeuteen.

Huumesodan sijaan Amnesty Internationalin mukaan Filippiineillä käydään köyhien vastaista sotaa. Mata on samaa mieltä. Kyse on köyhien tappamisesta.

Koronpandemian aikana hallinto on ottanut aiempaa kovemmat keinot käyttöönsä, esimerkiksi ulkonaliikkumiskiellon rikkojat voidaan presidentin mukaan ampua. Lisäksi Filippiinien hallitus sotii myös maolaisia ja muslimiterroristeja vastaan. Tällä perusteella hallinto on pommittanut islamilaisten asuttaman Marawin kaupungin raunioiksi.

Kyse on köyhien tappamisesta.

Mata puhuu punamaalaamisesta tai punamaalittamisesta (red tapping). Terrorismiepäilyn varjolla käydään ay-aktiivien kimppuun.

– Kommunistit, siis maolaiset, ovat lainsuojattomia. Jos ihmistä edes epäillään kommunistiksi, hän muuttuu vapaaksi riistaksi.

Matan mukaan hallitus on päässyt monesta ay-aktiivista eroon juuri tällä tavoin.

Äänestäjät eivät enää piittaa

Mata ennakoi, että seuraavissa vaaleissa työntekijöiden asiaa ajavien puolueiden kannatus heikkenee edelleen. Senaatissa on vielä yksi työväenpuolueen edustaja, Risa Hontiveros. Hän on ainoa toisinajattelija senaatissa, Duterten kannattajien joukossa.

– Äänestäjät eivät juuri piittaa, ketkä valitaan. He ajattelevat, että sama meno jatkuu joka tapauksessa, Mata sanoo.

Jotta äänestäjä saisi itse edes jotain, hän myy äänensä eniten tarjoavalle. Näin ei ole vain maaseudulla, vaan myös kaupungeissa. Ihmiset odottivat maan siirtyvän kohti demokratiaa vuonna 1986 kuolleen presidentti Ferdinand Marcosin jälkeen.

– Vuosikymmenten jälkeen ihmiset ovat turhautuneita, sillä rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet, Mata toteaa.

Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet.

Filippiineillä valta on keskittynyt rikkaille.

– Korruptio on arkipäivää ja yhteiskunnan kehitys on hidasta. Esimerkiksi vaalien jälkeen on aivan tavallista, että poliitikot siirtyvät vaalit voittaneen puolueen edustajiksi, STTK:n järjestöpäällikkö Juska Kivioja sanoo.

Hän oli asiantuntijavaihdossa Filippiinien ammattiliittojen koulutus- ja tutkimuskeskuksessa talvella 2009 – 2010.

– Filippiiniläinen demokratia on ohut, ja siksi äänestäjät eivät usko äänestämisellä olevan vaikutusta. Tätä meidän suomalaisten on hyvin vaikea ymmärtää.

Matan mukaan nykyinen järjestelmä luo uusia diktaattoreita. Sen sijaan maahan pitäisi saada aatteisiin sitoutuneita puolueita.

– Haluamme maahamme demokratian. SASKin tuki on meille hyvin tärkeä. Sata vuotta sitten Suomessakin vasta rakennettiin demokratiaa. Haluamme samalle tielle.

FILIPPIINIT

Filippiineillä on 110 miljoonaa asukasta.

Ferdinand Marcosin diktatuuri päättyi vuonna 1986, jonka jälkeen presidentiksi ovat nousseet: oppositiojohtajan leski Corazon Aquino (1986-1992), sotilas ja poliitikko Fidel V. Ramos (1992-1998), näyttelijä Joseph Estrada (1998-2001), varapresidentti Gloria Macapagal-Arroyo (2001–2010) ja oppositiojohtajan poika Benigno Aquino III (2010-2016).

Nykyinen presidentti Rodrigo Duterte valittiin tehtävään 39 %:n ääniosuudella.

Maassa on kaksikamarijärjestelmä. Edustajainhuoneessa on 230 valittua ja 57 vähemmistöryhmien edustajaa. Senaatissa 24 jäsentä, joista yksi edustaa työväenpuoluetta.

Teksti: UP/Birgitta Suorsa
Kuvat: Pekka Sipola