”Haluaisin vain ehtiä tehdä työni hyvin”


Vanhus ja hoitaja

Viime kesänä tuli uusi sääntö, että kodinhoitajat eivät saa antaa lääkkeitä edes valmiista annospusseistakaan kuten ennen. Se vaikeutti jo muutenkin henkilöstöpulasta kärsivää kotihoitoa ja omaa yksikköäni. Taitamaton esimies oli luvannut monelle vakituiselle neljästä viiteenkin viikkoon kesälomaa ja monelle yhtä aikaa. Olin itse vaihtanut työpaikkaa, joten lomaa ei ollut kertynyt kuin viikko. Olin ajatellut pitää lomani elokuun lopulla jaksaakseni sitten talven yli.

Kesällä kotihoito on yleensä kiva työpaikka, mutta olinkin yksi harvoja lääkeluvallisia lähihoitajia tiimissäni. Minua hyppyytettiin ympäri aluetta autolla antamassa lääkkeitä ja toki tekemässä oma kierrokseni. Lisäksi meillä muutamalla lääkeluvallisella kierrätettiin mukana vuoroissa päivystyspuhelinta. Se toi lisää kuormitusta jo muutenkin kireään aikatauluun.

Minulla ei ole mitään muuta elämää kuin selviytyä työvuorosta toiseen huilaten väliajat.

Sain limapussin tulehduksen vasempaan lonkkaan, joka kuulema on yleinen vaiva kotihoidossa autolistoja tekevillä. Sain lääkettä ja pari päivää sairauslomaa. Palasin töihin tekemään edelleen tiukkaa autolistaa ja kivut jatkuivat. Sain kortisonipiikin, muutaman päivän sairauslomaa sekä lähetteen fysioterapiaan. Lisäksi kehotettiin tekemään pari viikkoa “korvaavaa” työtä, eli autotonta listaa, jotta lonkka saisi toipua.

Käytännössä korvaava työ oli sitten kiireinen lista pyörällä.  Minulla oli 20 käynnin iltalista, tarjolla oli mukaan päivystyspuhelin, mutta siitä kieltäydyin. Sanoin esimiehelle ja työnjakajalle, että tällaiset listat eivät tosiaankaan ole kohtuullisia. He ehdottivat, että tekisin palvelusopimusten mukaiset käyntiajat ja näin ollen venyttäisin työaikaani, joka iltavuorossa loppuu klo 22. Laskin, että jos olisin tehnyt kaikki käynnit sovittujen aikojen mukaisesti, niin ilman vessa- ja ruokataukoa olisin päässyt viimeiseltä asiakkaalta klo 22.15 ulos. Sen jälkeen olisin vienyt vielä toimistolle avaimet ja muut tavarat ja tullut seuraavaksi aamuksi työvuoroon klo 7.15

Minulla ei ole mitään muuta elämää kuin selviytyä työvuorosta toiseen huilaten väliajat. Pitäisi vielä tehdä ylitöitä, joka tarkoittaa sitä, että muutenkin kuormittavassa ja raskaassa iltavuorossa kuuntelet haukkumiset ja omaisten avautumiset myöhäisistä käyntiajoista. Teet parhaasi ja kuraa sataa niskaan. Meillä ei muutenkaan ole tarpeeksi työaikaa varattu ns. toimistotyöhön eli asioiden tarkempaan kirjaamiseen, apteekkitilauksiin jne.

Olen sen ikäinen, etten haluaisi uutta ammattia alkaa opiskelemaan. Tekisin mielelläni urani loppuun lähihoitajan työtä kotihoidossa tai palvelutalossa nimenomaan vanhusten kanssa. Jos vain työmäärä olisi kohtuullinen ja saisin tehdä työni hyvin.

Kyllä harmittaa.

Jäsenen tarina julkaistaan hänen pyynnöstään nimettömänä.

***

 

STTK:n kysely: Puolet kokee työnsä kuormittavaksi – uhkaa työkykyä, työuria ja tuottavuutta