Ollaanko aggressiivista verovälttelyä helpottamassa vai vaikeuttamassa?


Aggressiivinen verosuunnittelu

Eräs tyypillisimmistä aggressiivisen verosuunnittelun – jota voitaneen kutsua myös verovälttelyksi – muodoista on voiton siirtäminen matalamman verotuksen maahan käyttämällä korkosiirtoja. Keino toimii siten, että suomalainen, voittoa tuottava firma maksaa voittonsa lainan koronmaksuna emoyhtiöön, joka toimii matalamman verotuksen maassa. Tällöin vältytään maksamasta Suomeen yhteisöveroa.

Tätä menettelyä rajoitetaan nykylainsäädännössä rajoittamalla yritysten maksamien korkomenojen vähennyskelpoisuutta euromääräisesti sekä yrityksen liiketoiminnan tuottoon suhteuttamalla. Vähennyskelpoisia ovat korkeintaan 500 000 euron korkomenot ja ne saavat olla korkeintaan 25 prosenttia yrityksen käyttökatteesta (EBITD).

Rajoituksia sovellettiin verovuonna 2016 noin 190 yritykseen. Vähennyskelvottomiksi määriteltyjen korkomenojen yhteismäärä oli 548 miljoonaa euroa ja osuus kaikkien yhteisöjen korkomenoista noin 15 prosenttia. Positiivinen vaikutus vuotuiseen verotuottoon oli noin 110 miljoonaa euroa.

EU:ssa on vuonna 2016 säädetty aihetta koskeva direktiivi ja hallitus on antanut EU-direktiiviä toteuttavan hallituksen esityksen.

Suomen korkovähennysrajoitus tulee olemaan Ruotsia löysempi

Onko tilanne siis kunnossa? Maassa on kaikki hyvin, paitsi jos vertaa Ruotsiin. Kuinkas muutenkaan. Suomi on hallituksen esityksellä säätämässä korkovähennysrajoituksesta huomattavasti löysemmin kuin länsinaapuri. Ruotsissa toteutetaan korkomenojen verovähennyskelpoisuudessa niin sanottua 10 prosentin sääntöä. Jos korkoja maksetaan maahan, jossa yhteisövero on alle 10 prosenttia, kyseiset korot eivät ole alkuunkaan verovähennyskelpoisia Ruotsissa. Vastaava säädös kannattaisi ehdottomasti ottaa käyttöön Suomessa. Ranskassa taas korkojen vähennyskelpoisuus edellyttää korkotulon verottamista kannalla, joka on vähintään 25% Ranskan yritysverosta.

Hallituksen esitykseen ollaan lisäksi sisällyttämässä ns. tasevapautussääntö. Se tarkoittaa, että korkomenojen vähennyskelpoisuutta ei rajoiteta ollenkaan, jos yrityksen omavaraisuusaste on vahvempi tai yhtä vahva kuin koko konsernin omavaraisuusaste. Tällöin siis korkomenoja saisi vähentää jopa yli aiemmin mainitun 500 000 euron vuosittaisen enimmäisrajan.
Ruotsissa tällaista tasevapautusta ei oteta käyttöön, eikä EU-direktiivi  myöskään vaadi sellaisen käyttämistä. Suomi ottaa siis tietoisesti länsinaapuria löysemmän kannan asiassa. Tanskassa asia on ratkaistu niin sanotuilla alikapitalisaatiosäännöllä. Se tarkoittaa, että emoyhtiölle maksettujen lainankorkojen vähennysoikeutta rajoitetaan, jos yhtiön omavaraisuusaste on alle 20 prosenttia.

Linjavalinta on hallitukselta omituinen, vaikka asiassa selvästi on trade-off-tilanne verovälttelyn torjunnan sekä elinkeinoelämän edunvalvonnan välillä. Normaaliin liiketoimintaan kuuluu velanotto ja korkojen maksu. Elinkeinoverolain mukaan tulojen hankkimisesta aiheutuneet menot ovat lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia.

On silti vaikea nähdä, miksi hallitus tietoisesti pyrkii säätämään veronvälttelyn vastaisen säädöksen kovin löysäksi verrattuna vaikkapa Ruotsiin.

Antti Koskela, STTK:n ekonomisti

***

Komissaari Pierre Moscovici: Verokysymykset vaativat yhteisiä eurooppalaisia ratkaisuja