Ei tämän pitäisi olla erityisen vaikeata: nousun oloissa julkinen talous hieman jarruttaa ja kaasuttaa laman aikana. Alkeellinen perusoppi, jonka yleisellä tasolla kuittaavat kaikki. Vaalihuuma ja hetken imu vievät politiikan toimijoita ja työmarkkinajärjestöjä kuitenkin huonoon talouspolitiikkaan.
Ensi vuoden budjettia rakennetaan taloudellisesti hyvässä suhdanteessa. Vaikka ensi vuonna meno hieman hiipuu voisi ensi vuottakin kuvata taloudellisesti vähintään kelpoiseksi.
Suhdanneopin perusoppien mukaan nyt pitäisi puskureita kasvattaa.
Suhdanneopin perusoppien mukaan nyt pitäisi kasvattaa puskureita
Suhdanneopin perusoppien mukaan nyt pitäisi kasvattaa puskureita. Tämä koskee niin valtiontaloutta kuin sosiaaliturvarahastoja. Työttömyysvakuutusrahasto päätti jakaa työllisyyden parantumisen ja siten vähentyneiden menojen hyödyn maailmalle alentamalla maksua 0,8 %-yksikköä. Hyöty menee tasan työnantajien palkan sivukulujen alentamisen ja palkansaajien veroluonteisten maksujen alentamiseen. Alennus tuo hyvätuloiselle vajaan kympin kuukaudessa käteen ja pienituloiselle viitisen euroa.
Alennus sattuu olemaan samansuuruinen kuin työeläkemaksun korotus ensi vuoden alusta, joten palkansaajien verotuksen taso pysyy muuttamattomana ilman erillisiä veropäätöksiä budjettiriihessä.
Työttömyysvakuutusrahaston päätös oli mehevä kädenojennus hallitukselle ja erityisesti veropuolue kokoomukselle. Se mikä voi olla poliittisesti tarkoituksenmukaista, ei yleensä ole talouspoliittisesti järkevää. Näin kävi tässäkin tapauksessa.
Veropopulismi käy kalliiksi.
Työttömyysvakuutusrahaston kassa on ohut ja tällä ratkaisulla se ei sanottavasti kasva. Kun seuraava lama iskee on kassa äkkiä tyhjä. Voin vakuuttaan yli 40 vuoden ekonomistikokemuksella, että laskukausi tulee yhtä varmasti kuin aurinko laskee päivittäin horisonttiin. Parin vuoden kuluttua saatetaan olla tilanteessa, jossa maksua tulisi korottaa eli verotusta kiristää. Se on erityisen tyhmää kun taantuma pakkaa päälle. Veropopulismi käy kalliiksi.
Houkutus veronalennuksiin on suuri
Samankaltainen pohdinta on framilla valtiontaloudessa. Houkutus on suuri alentaa nyt veroja. Petteri Orpo on puhunut 300 miljoonan alennustavoitteesta. Summa on koko lailla marginaalinen: se tuo hyvätuloiselle sen kympin verran ostovoimaa ja pienituloiselle vitosen. Työttömyysvakuutusmaksun alennuksella homma ehkä kuittaantuu.
Talousoppi on tässä kohdin sekä yksinkertainen että kirkas: veronalennus hyvässä suhdanteessa on väärää talouspolitiikkaa. Onni onnettomuudessa on, että politiikkaa tehdään nyt hyvin pienillä panoksilla. Parin sadan miljoonan liikuttelu on onneksi napeilla pelaamista.
Vaikka oppi on yksinkertainen, viisas ja kaikki siihen vannovat, ovat teot jotain ihan muuta. Kädet ovat Eesaun, mutta ääni Jakobin. Julistetaan yhtä ja toimitaan toisin.
Lyhytnäköisen ja ylimitoitetun TVR:n maksun alentamisen takana olivat palkansaajärjestöistä Akava ja työantajat. Palkansaajien etua maksun alennus ei aja. Se on päivänselvää.
Varsinkin SAK:n epäillään aika ajoin vetävän SDP:n vaalivankkureita. Vaikka syytökset ovat ylimitoitettuja, ei savua ilman tulta. Nyt sekä Akava että EK asettautuivat kokoomuksen vaalivankkureiden vetojuhdiksi. Ei savua ilman tulta.
Epäselväksi jää miten tarkoituksenhakuista vaaliapu kokoomukselle on, mutta siltä se vahvasti näyttää. Politiikassa asiat ovat yleensä siltä miltä ne näyttävät.
Ralf Sund, STTK:n pääekonomisti
Kolumni on julkaistu 30.08.2018 Kaleva -lehdessä.