Palkansaajien sopimustoiminnassa siirryttävä reagoinnista ennakointiin


Sopimus- ja neuvottelujärjestelmä on murroksessa ja uusien haasteiden, mutta samanaikaisesti myös uusien mahdollisuuksien äärellä.

Elinkeinoelämän keskusliiton luovuttua keskitetyistä palkkaratkaisuista edessä oli syksyllä 2017 käynnistynyt liittokierros. Ensimmäiset teollisuussektorin sopimukset syntyivät kaikessa hiljaisuudessa julkisuudelta piilossa, mutta oli nähtävissä, että kierroksen edetessä vaikeudet lisääntyisivät. – Näin kävikin eikä esimerkiksi työtaisteluilta ole vältytty.

Suomen mallin kaaduttua oli selvää, että työnantajapuoli haluaisi pitää tiukalla koordinaatiollaan kiinni niin sanotusta palkka-ankkurista, jonka päänavaaja-alat eli teollisuusliitot asettaisivat. Myös valtakunnansovittelija Minna Helle oli julkisuudessa jo ennen kierroksen alkua ilmoittanut pitävänsä kiinni tästä yleisestä linjasta. Tämä onkin johtanut siihen, että joillakin sopimusaloilla on todennäköisesti päädytty Bulevardille melko nopeasti ilman, että neuvotteluissa olisi tosissaan yritetty hakea ratkaisua.

Vielä käynnissä oleva liittokierros onkin loppujen lopuksi ollut keskitetympi kuin monet aikaisemmat keskitetyt kierrokset. Toimialojen erilaisia tilanteita ja tulevaisuuden näkymiä – puhumattakaan palkkatasa-arvon edistämisestä – ei ole voitu ottaa riittävästi huomioon, kun kustannusvaikutuskatto on asetettu sekä työnantajien että sovittelijan toimesta. Kilpailukyvyn ja viennin kannalta tämä on varmasti useimpien mielestä myönteinen asia, mutta eri alojen ansiokehityksen, palkkatasa-arvon, tuloerojen ja oikeudenmukaisuuden kannalta ei.

Palkansaajien koordinaatio on tällä kierroksella ollut valitettavan hajallaan. Siksi palkansaajien edunvalvontaa, yhteistyötä ja yhtenäisyyttä on tehostettava tulevilla sopimuskierroksilla.

STTK käynnisti syksyllä 2017 sopimus- ja neuvottelujärjestelmän kehittämishankkeen. Sen tarkoitus on analysoida laajasti koko järjestelmän nykytila sekä arvioida tulevaisuuden haasteet, mahdollisuudet ja tavoitteet. Keskeinen kysymys on, miten ja millä mallilla tulevat sopimuskierrokset ja koordinaatio toteutetaan niin, että palkansaajien edunvalvonta on mahdollisimman tehokasta, organisoitua ja yhtenäistä.

Vahva ja kehittyvä sopimusyhteiskunta on koko Suomen etu. Järjestelmän analysointi ja kehittäminen ovat välttämättömiä, koska toimintaympäristö ja työmarkkinat ovat jatkuvassa muutoksessa. Palkansaajien tehokas edunvalvonta edellyttää yhä ennakoivampaa ja luovempaa otetta. Tämä hanke on sopimusyhteiskunnan kannattajalle yksi kiinnostavimmista ja samalla myös isoimmista haasteista.

On aina helpompi reagoida asioihin, kuin olla edelläkävijä. Toivottavasti löydämme ratkaisuja, joilla voimme kehittää sopimusyhteiskuntaa yhdessä niin palkansaajapuolella kuin yhdessä Elinkeinoelämän keskusliiton kanssa samaan suuntaan – joka tapauksessa eteenpäin.