Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän loppuraportti

Sosiaali- ja terveysministeriö

Uuden sosiaalihuoltolain luonnos pitää sisällään monia arvokkaita ja kannatettavia periaatteita. Läpinäkyvyys, asiakaslähtöisyys, vahvempi oikeus palveluihin sekä yhteistyön ja ennaltaehkäisyn vahvistaminen ovat tärkeitä lähtökohtia uudistuksessa.

Uutta sosiaalihuoltolakia koskeva lakiehdotus rakentuu edelleen kunnan järjestämisvastuun periaatteelle. Tämä on luonteva ja toiminnan jatkuvuus huomioon ottaen järkevä ratkaisu. Asiakaslähtöisyyden korostaminen ja asiakkaiden tarpeisiin perustuvien palvelujen järjestämisvastuusta säätäminen on askel positiiviseen suuntaan. Kunnan vastuu palveluiden järjestämisestä tulisi kuitenkin ilmetä uudesta laista vieläkin selkeämmin.

Lakiesityksen yhteydessä tulee lisäksi painottaa, että kunnallisten ja muidenkin julkisten palvelujen tuottamista, hankintaa, kustannuksia ja laatua tulee seurata paljon nykyistä paremmin. Tämä on tärkeätä erityisesti silloin, kun julkisia palveluja tuotetaan muutoin kuin kunnan omana työnä.

Lakiehdotuksessa on kokonainen luku, joka koskee kuntalaisten hyvinvoinnin edistämistä. Esityksen tavoitteeksi on muutoinkin asetettu siirtää sosiaalihuollon painopistettä korjaavasta ehkäisevään toimintaan. Tätä tavoiteasetannan siirtoa on pidettävä oikeansuuntaisena.

Sosiaalihuollon uudistamisen rajapinnat muihin merkittäviin lainsäädäntöhankkeisiin

Kuten työryhmän loppuraportissa on todettu, lakiehdotus on kiinteässä yhteydessä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, rahoitusta, ohjausta, valvontaa ja kehittämistä koskevan säädöshankkeen (SoTe-palvelurakenneuudistus) kanssa. Myös vireillä olevassa kuntarakenneuudistuksessa tehtävillä linjauksilla on luonnollisesti omat vaikutuksensa kuntien järjestämisvastuulla olevan sosiaalihuollon kehittämiseen.

Kaikkien mainittujen lakihankkeiden eteneminen tulisikin tapahtua hallitusti niin, että niissä voidaan vastavuoroisesti ottaa huomioon toisissa hankkeissa tehtävät merkittävimmät linjaukset ja muutokset nykytilaan. Hankkeiden eri vaiheissa tulee myös kuulla relevantteja yhteistyötahoja, mukaan lukien sosiaali- ja terveysalojen ammattiliitot ja palkansaajakeskusjärjestöt.

Sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminta

Sosiaalihuollon lakiesityksessä on voimakkaasti painotettu myös sosiaalialan alueellisten osaamiskeskusten ja niiden pohjalta tapahtuvan sosiaalihuoltoa koskevan tutkimus- ja kehittämistoiminnan merkitystä (raportin s. 93-94). Tämä on tärkeä näkökohta. Alueellinen verkosto kuitenkin toimii maan eri osissa nykyisin varsin vaihtelevasti, mikä tulee jatkovalmistelussa selvittää tarkemmin.

Lakiesityksen sukupuolivaikutusten arvioinnista

Työryhmän loppuraportissa on (s. 99) arvioitu, että ”todennäköisesti miesten osuus sosiaalihuollon työntekijöistä tulee kasvamaan”. Perusteet tällaiselle arviolle kuitenkin puuttuvat. Ammatillinen segregaatio suomalaisessa yhteiskunnassa siinä määrin juurtunut, että tällaisen arvion esittäminen pitäisi lakiesityksessä perustella erityisen tarkasti. Mikäli segregaation purkamista tavoitellaan, tulee myös esittää toimenpiteitä haluttuun tavoitteeseen pääsemiseksi.

Sosiaalihuollon toimintaedellytyksien varmistaminen ja tuen tarve

Kunnan vastuu riittävien taloudellisten voimavarojen osoittamiseksi on tärkeä, ja lakiluonnoksessa se on kirjattu selkeästi. Samoin riittävän, moniammatillisen ja osaavan henkilöstön turvaaminen on ehdoton edellytys laadukkaan sosiaalihuollon turvaamiseksi.

Henkilöstön kelpoisuudesta tulee säätää lailla tai asetuksella. Koulutettuja ammattiryhmiä tulee tarkastella yhdenvertaisin perustein tehtäviä ja kelpoisuusehtoja määriteltäessä. Myös sosiaalihuollon ammattien harjoittamisesta tulee säätää lailla.

Pykälä, jossa käsitellään hoivapalveluja, vaatii täsmennyksiä mm. käsitemäärittelyjen, henkilöstön pätevyyden sekä kuntoutuksen sisällön osalta.

Sosiaalihuoltolain synkronointi päivähoidon osalta

Tulevaisuudessa päivähoidosta säädetään uudessa varhaiskasvatuslaissa. Tätä lakia valmisteltaessa on ensiarvoisen tärkeää, että se synkronoidaan sosiaalihuoltolainsäädäntöön ja sen periaatteisiin. Laadukas ja toimiva päivähoitopalvelu vaikuttaa keskeisesti lapsen ja perheen hyvinvointiin. Asiakkaan oikeudet ja alan kehittämistyö tulee turvata myös varhaiskasvatuksessa.