Selvitys henkilökohtaisista koulutustileistä

Opetus- ja kulttuuriministeriö

Yleistä

STTK pitää selvityshenkilöiden loppuraporttia ansiokkaana selvityksenä suomalaisen koulutusjärjestelmän nykytilanteesta vahvuuksineen ja heikkouksineen. Selvityshenkilöiden tehtävänannon väljyys on tehnyt työstä haasteellista. Raportissa on tunnistettu suomalaisen koulutusjärjestelmän haasteet, kuten esimerkiksi ohjauksen hajanaisuus ja rahoituksen monimutkaiset rakenteet. Kansainväliset selvitykset olivat erittäin hyödyllisiä, mutta muiden maiden malleista mikään ei sovellu sellaisenaan Suomen järjestelmään.

Kuten raportissa käy hyvin esille, koulutus jakaantuu epätasaisesti eri ryhmien välille. Esimerkiksi STTK:n liittojen jäsenistön kesken on suuria eroja, joita ei selitä vaihtelevat osaamisen tarpeet. Työelämässä tarvitaan jatkuvaa osaamisen kehittämistä kaikissa tehtävissä. Koulutustiliajattelun taustalla pitää olla halu kehittää kaikkien osaamista ja tukea varsinkin niitä, jotka eivät sitä syystä tai toisesta saa tarvitsemaansa määrää. Koulutustilien käyttöönotto tarkoittaisi erittäin suurta periaatteellista muutosta nykyisiin koulutuksen rahoitusmalleihin. Koulutustili voi olla yksi osa rahoitusmallia, mutta ei koulutuksen päärahoitusmalli. Mahdollisten muutoksien pitää olla hallittuja ja toteuttaa riittävän pitkällä siirtymäajalla.

Opintoseteli

STTK pitää selvityshenkilöiden esittämää opintoseteli-mallia kannatettavana monilta osin. Kysyntä- ja tarvelähtöisyyden vahvistaminen on kannatettava kehityssuunta. Aliedustettujen ryhmien saaminen mukaan koulutukseen on ensiarvoisen tärkeää useasta syystä. Erityisesti lisäpanostukset hakevaan ja ohjaavaan työhön ovat tärkeitä. Pitkällä aikavälillä on järkevää yhdistää koulutussetelit koulutustileihin. Rahoituksen kerääminen raportissa esitetyllä tavalla vaatii vielä lisäselvityksiä.

Koulutustili

STTK pitää koulutustiliä yhtenä tulevaisuuden mahdollisuutena lisätä työntekijöiden osaamista. STTK:n perusperiaatteena on, että mahdollisen tilin pitää lisätä osaamista kaikilla tasoilla ja kaikkien työntekijöiden keskuudessa. Tilistä ei saa tulla pienen koulutuseliitin väline, jolla yhteiskunnan rahoitusta ohjataan jo nyt erittäin paljon koulutusta saaville yksilöille. Raportissa esitetty malli ei vastaa kaikilta osin STTK:n tililtä edellyttämiä asioita. Mahdollisen tilin pitää olla aidosti kaikkien työntekijöiden käytettävissä ilman korkeaa omaa alkupääomaa. Nyt raportissa esitetty 300 euron omarahoitusosuus on osalle kansalaisista sekä taloudellinen että psykologinen este tilin aktivoimiseen. Tili ei tule korvaamaan työnantajan vastuuta kouluttaa työntekijöitä, päinvastoin. Suomen menestys riippuu osaavasta työvoimasta. Työnantajat eivät voi ulkoistaa vastuutaan yksilöille ja yhteiskunnalle. Jos tilit otetaan käyttöön, työnantajien pitää olla mukana rahoittamassa tilejä.

STTK ei näe mahdollisena suurta kokonaismuutosta nopealla aikataululla. Useat koulutustileihin liittyvät tavoitteet perustavat oletuksiin, joiden pohjalta ei voida tietää mahdollisten muutosten todellisia vaikutuksia. STTK esittää koulutustilien pilotointihankkeen käynnistämistä, jotta tilimallin vaikutuksia voidaan arvioida käytännössä. Koulutustilit mahdollistavan infran rakentaminen on aloitettava pikaisesti, ilman sitä asiassa ei voida edetä edes kokeiluihin. Luonteva paikka olisi SADe-hankkeen eli valtionvarainministeriön sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelman yhteyteen osaksi Oppijan verkkopalveluita.

Kehittämistyössä huomioitavaa

STTK haluaa nostaa erityisesti esille koulutuksen laadun ja ohjaustoiminnan kehittämisen koulutustilimallin jatkotyössä. Koulutuksen taso ei saa missään tapauksessa heiketä, vaan sen on noustava kautta linjan. Myöskään byrokratiaa ei saa lisätä yksilöille eikä koulutuksen järjestäjille. Ohjauspalvelut kuuluvat olennaisesti laatukeskusteluun. Yksilöille pitää muodostua oikea kuva koulutuksen tuottamasta osaamisesta.

Koulutustarpeiden määrällistä ja laadullista ennakointia pitää kehittää, erityisesti olemassa olevan tiedon hyödyntämistä koulutusta suunniteltaessa ja järjestettäessä. Ennakointitiedon hyödyntäminen on vaikeaa viranomaisille ja suurillekin koulutuksen järjestäjille. STTK pitää riskinä, että koulutus pinnallistuu ja yksipuolistuu. Viranomaistoiminnan kehittäminen on avainasemassa, laadun arviointia ei voida jättää yksittäisen kansalaisen vastuulle. Raportissa on hyvin nostettu esille alueellisen yhteistyön tärkeys opintoseteli-mallin yhteydessä. Yhteistyö korostuu myös koulutustilien osalta.

Lisähuomioita pitää kiinnittää palvelun käytettävyyteen kansalaisten näkökulmasta. Tiedon lisääminen kansalaisten keskuudessa saattaa lisätä koulutuksen kiinnostavuutta enemmän kuin koulutustilille tuleva raha, varsinkin kun kyseessä on varsin pienet summat. Kuten raportissa todetaan, suurin osa koulutuksesta on maksutonta tai kustannuksiltaan kohtuullista. Koulutukseen hakeutumiseen vaikuttaa asenteet koulutusta kohtaan ja koulutuksesta saatavan hyödyn todentaminen. Nämä selittävät erityisesti usean koulutuksessa aliedustetun ryhmän osuutta. Tiedottaminen ja ohjauspalvelut ovat tässä kohtaa erittäin merkittävässä asemassa. Koulutuksen hintaa vaikuttavampi tekijä on opiskeluajan toimeentulo. Koulutuksen sosiaalisia etuuksia on parannettu huomattavasti viime vuosina, mutta kehittämistarpeita on vieläkin runsaasti.

Maksullisuuden ja maksuttomuuden uudelleenmäärittely

Raportissa esitettyyn tutkinnon ja maksuttomuuden periaatteiden erottamiseen STTK suhtautuu varauksella. Ehdotuksen taustalla on ajatus mahdollisesta toisen tutkinnon maksullisuudesta ja nuorisolle suunnattujen koulutuksen aloituspaikkojen saamisesta täysimääräisesti nuorten käyttöön. Se edellyttäisi kuitenkin valtiolta selkeää rahallista panostusta aikuiskoulutuksen kehittämiseen, mikä ei nykyisellään toteudu riittävässä määrin. Esimerkiksi terveydellisistä syistä tai työvoimapoliittisin perustein uuden tutkinnon suoritusoikeutta hakevien kouluttautumisen on säilyttävä jatkossakin maksuttomana. Tutkinnon ja maksuttomuuden periaatteiden erottaminen toisistaan vaatisi oman selvitystyön. Selvityksessä olisi otettava kantaa siihen, mikä osa koulutuksesta voisi tulla maksulliseksi, keitä maksut koskisivat ja minkä suuruisia maksuja voitaisiin periä.