Puheenjohtaja Antti Palola STTK:n edustajistolle: Eläkeputken sijaan varmistettava osaamisputki

STTK:n edustajisto 17.12.2020
Työmarkkinakatsaus

Hyvät edustajiston jäsenet,

päättyvä vuosi on koronakriisin vuoksi ollut äärettömän poikkeuksellinen. Valoa pimeyteen uuden vuoden puolella tuo paitsi pitenevä päivä, toivottavasti myös luvassa oleva koronarokote. Erilaiset poikkeustoimet ja -tilanteet jatkuvat silti vielä pitkälle ensi vuoteen.

Aikanaan on mielenkiintoista nähdä, mikä kaikki palaa ennalleen eli koronaa edeltävään aikaan ja huolettomampaan elämään. Palaavatko etätöissä olleet työpaikoille, alammeko taas tehdä lentäen työ- ja lomamatkoja, täyttyvätkö ravintolat, teatterit ja konsertit ja pääsenkö itsekin innokkaana penkkiurheilijana seuraamaan omien suosikkijoukkueideni suorituksia katsomoon?

Terveys on tärkeintä ja kaiken toimintamme perusta.

Itse uskon, että aikanaan uusi normaali on melko lähellä vanhaa vain pienin muutoksin. Koronan aiheuttamien lukkojen avauduttua meillä on ihmiselle luontainen vapauden kaipuu ja se purkautuu monin eri tavoin. Menee silti vielä pitkään, ennen kuin koronasta on päästy kokonaan eroon – jos päästään ollenkaan. Terveys on tärkeintä ja kaiken toimintamme perusta. Sekin on syytä pitää mielessä, että korona ei ole maailman viimeisin virus vaan uusia uhkia todennäköisesti jossain vaiheessa taas nousee esiin. Maailma on toivottavasti saanut koronan myötä vakavan muistutuksen siitä, että mikään ei ole itsestään selvää emmekä ole ikäviltä asioilta suojassa.

Työelämässä uskon suurempiin muutoksiin kuin yksityisessä arjessamme. Etätyö on ottanut melkoisen loikan ja todistanut, että työt hoituvat, vaikka emme joka päivä työpaikalle siirtyisikään. Toisaalta esimerkiksi työmatkustamista tarkastellaan uudelta pohjalta. Kokousmatkoja vähennetään ja Brysselin reissuja jää varmasti väliin, kun ne voidaan kätevämmin hoitaa tietotekniikan avulla. Uskon myös työtilojen muutosten vauhdittuvan. Toimistoja muokataan turvallisemmiksi, ja säästöjä etsittäessä sekä etätyön lisääntyessä toimitilat pienevät.

Työelämässä uskon suurempiin muutoksiin kuin yksityisessä arjessamme.

Etätyö on nostanut esiin myös kolikon toisen puolen eli työn, jota ei koskaan voida tehdä etänä. Koronan vastaisessa taistelussa monet STTK-laiset ovat ammateissaan pitäneet huolta, hoitaneet, turvanneet ja palvelleet muita oman terveytensä ja jopa henkensä kustannuksella. Siitä heille suuri arvostus ja kiitos. Etätyön autuutta korostavien tulisi ymmärtää, että he ovat monin tavoin näitä arjen sankareita paremmassa asemassa pelkästään siksi, että he voivat tehdä työnsä turvallisesti. Se ei milloinkaan tule olemaan kaikkien oikeus.

Hyvät ystävät,

koronataistelun etulinjassa sote-alojen ammattilaiset ovat tehneet työtään meidän kaikkien terveyden puolesta. He ovat altistaneet oman ja läheistensä terveyden pandemialle. Uskon meidän kaikkien jakavan ajatuksen siitä, että näiden rankimman vastuun kantajien tulisi saada palkkio tekemästään työstä. Mielestäni tämä ei ole työmarkkina- sen paremmin kuin virka- tai työehtosopimusasiakaan, vaikka sellaiseksi sitä on haluttu leimata. Tämän tulisi äärimmäisen poikkeuksellisessa ja pitkään jatkuvassa tilanteessa olla kädenojennus, arvostus ja kiitos heidän tekemästään työstä. Palkitsemiseen tarvittavat rahat olisivat löydettävissä yhteiskunnan varoista, päättäjien tehtäväksi jäisi huolehtia sen kohdentaminen oikeudenmukaisella tavalla.

Terveydenhuollon kokonaisvaltaisessa johtamisessa on jo pitkään ollut jotakin pahasti vialla, kun normaalissakin arjessa vuosi toisensa jälkeen esimerkiksi sairaaloiden toiminta tuntuu nojavan henkilöstön ylitöihin ja vuoronvaihtoihin. Keväällä otettiin käyttöön valmiuslaki ja sen valtuutuksin puututtiin henkilöstön työjärjestelyihin lähes ennen näkemättömällä tavalla. Käsitykseni mukaan lakia käytettiin myös väärin; työjärjestelyjen todellinen syy ei ollut pelkästään korona-pandemia, vaan myös pitkään jatkunut koulutetun ja ammattitaitoisen henkilöstön puute.

On täysin ymmärrettävää, että tässä tilanteessa jo valmiuslain käyttöönotosta puhuminenkin saa sote-henkilöstön kiukun pintaan.

Uskon meidän kaikkien jakavan ajatuksen siitä, että näiden rankimman vastuun kantajien tulisi saada palkkio tekemästään työstä.

Työmarkkinoilla syksy huipentui Antin päivään ja neuvotteluihin, joissa työmarkkinajärjestöiltä odotettiin esityksiä yli 55-vuotiaiden työllisyyden parantamiseksi ja työssä jaksamisen edistämiseksi. Neuvottelut päättyivät ilman yhteistä esitystä, mutta kariutumiseen ei liittynyt dramatiikkaa. Palkansaajapuolen ja työnantajien esitykset ja käsitykset niiden toteuttamisesta ja siitä, kenen toimenpiteistä pitäisi maksaa olivat yksinkertaisesti liian kaukana toisistaan.

STTK ja muut palkansaajajärjestöt ovat avoimesti kertoneet oman esityksensä sisällön myös hallituksen suuntaan ja todenneet sen täyttävän hallituksen asettamat reunaehdot kaikilta osin. Hallitus päättää nyt työllisyystoimista. Jos alkuperäisen toimeksiannon edellytys ”tasapainoisista esityksistä” ikääntyvien työmarkkina-aseman parantamiseksi on voimassa, en usko, että toimien maksumiehiksi jäisivät vain palkansaajat tai että toimenpiteeksi jäisi pelkkä työttömyysturvan lisäpäivien eli eläkeputken poistaminen.

Eläkeputken on eri selvityksissä todettu olevan kohtuullinen tapa irtisanoa ikääntyneitä ja varmistaa heidän toimeentulonsa ennen työeläkkeelle siirtymistä. Vaikka putki tukittaisiin, irtisanomiset eivät loppuisi ja tuotannollisin ja taloudellisin syin ne tuskin kohdentuisivat kovin uusin perustein. Ikärasismin ilmapiirissä työnantaja suosii nuorta ja rohkeaa – ja usein matalapalkkaisempaa – kuin mitä osa plus 55-vuotista ehkä on. Kokemusta arvostetaan juhlapuheissa, mutta ei enää välttämättä tilanteessa, jossa väkeä on irtisanottava.

Eläkeputken sijasta pitäisi varmistaa osaamisputki.

Jos oikeasti halutaan parantaa työllisyyttä, silloin on vahvistettava irtisanottavien työntekijöiden muutosturvaa ja huolehdittava kaikkien ikäryhmien osaamisesta ja kouluttautumisesta muuttuvilla työmarkkinoilla. Työaikoja pitäisi tarkastella joustavasti ja ikääntyville luoda mahdollisuuksia osa-aikaiseen työhön. Työkyvyn ylläpitäminen yhteistyössä työterveyshuollon kanssa tuottaa tulosta. – Keinoja on, jos on tahtoa. Jotain se aina tietysti maksaa, mutta työttömyys se vasta kalliiksi käy.

Eläkeputken sijasta pitäisi varmistaa osaamisputki, joka alkaa varhaislapsuuden esiopetuksessa ja jatkuu läpi elämän ja sen jälkeenkin, kun työura on takana. Osaaminen on parasta turvaa muutoksissa. Kun osaa, silloin pärjää, jaksaa, motivoituu ja kokee työn iloa. Suomi olisi jälleen saatava eri mittauksissa osaamisen johtavaksi maaksi.

Osaaminen on parasta turvaa muutoksissa. Kun osaa, silloin pärjää, jaksaa, motivoituu ja kokee työn iloa.

Tällä viikolla eduskunta hyväksyi uuden oppivelvollisuuslain, johon sisältyy oppivelvollisuusiän nostaminen 18 ikävuoteen. Samalla hyväksyttiin toisen asteen tutkinnon maksuttomuus. Ne ovat historiallisia päätöksiä koulutukseen ja osaamiseen perustuvan pienen kansakunnan menestyksen varmistamiseksi myös tulevaisuudessa.

Aiemmin syksyllä tullut Metsäteollisuus Ry:n ilmoitus irrota valtakunnallisesta työehtosopimustoiminnasta ja siirtyä kokonaan paikalliseen sopimiseen on herättänyt hämmennystä. Minulta on monesti kysytty, onko työmarkkinoilla nyt tapahtunut jokin perustavaa laatua oleva muutos.

Ei ole. Metsäteollisuuden ilmoitus oli vain jatkumo niissä muutoksissa, joita työmarkkinoiden sopimustoiminnan osalta on jo vuosia tapahtunut. Suuremmassa kuvassa voisi ajatella, että muutos lähti rytinällä vauhtiin sen jälkeen, kun keskitetyistä ratkaisuista luovuttiin. Siitä on seurannut monenlaista pientä ja isompaa mannerlaatan liikehdintää työmarkkinoilla.

Tässä kaikessa rytäkässä ammattiyhdistysliikkeen ei pidä huolestua tai pelätä

Viime kesänä esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto yllättäen ilmoitti kannattavansa ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentamista kaikille. Tässä EK käänsi takkinsa vauhdikkaasti ilmeisen ideologisin syin. Paikallista sopimista halutaan koko ajan lisää ja on syntynyt vaikutelma, että työnantajia ei haittaisi, vaikka siinä touhussa työ- ja virkaehtosopimukset unohdettaisiin. Myös yleissitovuudesta luopumista on aika ajoin väläytelty.

Nyt ratkaisemattomaan päättynyt neuvottelu yli 55-vuotiaiden työllisyysasteen nostamisesta viestii ennen kaikkea siitä, että työnantaja on haluton ottamaan minkäänlaista kustannusta ja siten lisävastuuta työllisyyden hoidosta. Kaikki, mitä työnantaja on valmis tekemään, olisi vain palkansaajan turvasta pois.

Tässä kaikessa rytäkässä ammattiyhdistysliikkeen ei pidä huolestua tai pelätä vaan valpastua. Muutosta hallitaan yhteistyöllä, rakentavalla sopimus- ja neuvottelutoiminnalla, liittojen tuella ja tarvittaessa joukkovoimalla. Ammattiyhdistysliikkeen motto on, että yksin voi pyytää, mutta yhdessä vaatia. Sen ei aina tarvitse merkitä joukkovoiman äärimmäistä käyttöä eli työtaistelutoimintaa. On huolehdittava siitä, että liitoissa järjestäytyminen on korkealla ja uusia nuoria jäseniä saadaan liikkeen piiriin. Emme kukaan eikä STTK-laisetkaan liitot ole tässä kaikilta osin hyvin menestyneet. Muutoksia hallitaan vahvalla järjestäytymisellä eikä yhdessäkään liitossa voi olla liikaa jäseniä.

Korona tai joulunaika ei pyyhi pois yhteiskunnan kohtaamia haasteita

Koronan jälkeinen aika luo isoja haasteita Suomen taloudelle, työllisyydelle ja kilpailukyvylle. Murheet, jotka Suomella oli ennen koronaa, ovat edelleen olemassa ja osin jopa pahentuneet.

Hyvinvointivaltion näkökulmasta niitä ovat esimerkiksi alhainen syntyvyys ja kestävyysvaje – lapsia ei synny tarpeeksi, väestö ikääntyy ja työmarkkinoilla on vähemmän väkeä kuin sen ulkopuolella. Ilmastonmuutoksen torjuntaan on hallitusohjelmassakin sitouduttu ja tavoitteena on hiilineutraali Suomi. Korona ei ole ilmastonmuutosta pysäyttänyt vaan sen vauhti kiihtyy samalla kun torjuntaan liittyvät toimet ovat jääneet koronakriisin hoidon jalkoihin. Suomi elää nyt vahvasti velaksi, mutta joskus tulee takaisin maksun aika. – Murheita siis riittää, vaikka koronasta päästäisiin.

Edessä on joulu, joka sekin on koronan vuoksi varmasti kaikilla vähän erilainen kuin ennen. Jos suosituksia noudatetaan – ja mehän vastuullisina ihmisinä niin teemme – emme säntäile holtittomasti jouluostoksilla, emme glögibaareissa ja pikkujouluissa emmekä kokoonnu suurilla joukoilla joulupöytään. Edessä on rauhallisempi joulu, ja siinä on se hyvä puoli, että se tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä, levätä ja rauhoittua.

Toivotan kaikille oikein hyvää, rauhaisaa ja turvallista joulua!

Ajankohtaista

26.11.2021

Kaupungistuminen ei pysähdy

Lue
25.11.2021

Jytyn liittovaltuusto: Uusien hyvinvointialueiden palkat harmonisoitava kärkipalkkoihin

Lue
25.11.2021

Pelastustoimen alimitoitettu rahoitus ja henkilöstöpula vaativat välittömiä toimia

Lue
25.11.2021

SuPerin edustajisto: Hoitajapula syvenee – ammattitaidosta tulee maksaa

Lue
25.11.2021

STTK selvitti: Väkivalta varjostaa työpaikkoja

Lue
24.11.2021

Eläkelupaus on pidettävä – ilman sukupolvien vastakkainasettelua

Lue
24.11.2021

Tehyn kysely: Poliittiset vaikuttajat huolissaan hoitovelasta ja hoitajien jaksamisesta

Lue
22.11.2021

Ammattiliitto Jyty jatkaa lakkoa Arkea Oy:ssä

Lue