Suomen itsenäisyyspäivä oli eurooppalaisittain kiinnostava virstanpylväs. Ei vain 100-vuotisen itsenäisyytemme vuoksi, vaan koska komissio antoi ehdotuksensa talous- ja rahaliitto EMU:n syventämiseksi. Aikataulusta oli sovittu jo 2012.
Komission ehdotusta tiekartaksi voi pitää virstanpylväänä, sillä siihen sisältyivät konkreettiset direktiiviehdotukset Euroopan vakausmekanismille sekä yhteisille budjettisäännöille. Komission ajatus on, että nykyisen Euroopan vakausmekanismin pohjalta luotaisiin Eurooppaan oma valuuttarahasto EFM. Se toimisi valtioiden rahoittajana ja vakauttajana hätätilanteissa, esimerkiksi finanssikriisin uhatessa. Nykytilanteessa vakausmekanismi turvaa vain euro-alueen vakautta ja vain euromaat rahoittavat vakausrahastoa. Euromaiden budjettipolitiikan niin sanotut kurisäännöt taas asettavat rajat rahaliiton jäsenten julkisen talouden alijäämälle.
Komission perusteluna muutokselle on ollut nopeuden ja päätöksentekokyvyn lisääminen. Nykyinen vakausmekanismi vaatii euro-alueen hallitusten yksimielisyyttä ja lisäksi päätökset kiertävät vielä kansallisten parlamenttien kautta. Uusi malli antaisi mandaatin toimia 85 prosentin määräenemmistöpäätöksellä.
Nämä muutokset eivät olisi Suomen osalta mullistavia, koska budjettikuri on jo viety osaksi kansallista lainsäädäntöämme ja komissio valvoo euromaiden taloutta eurooppalaisen ohjausjakson kautta. Olemme niin ikään mukana rahoittamassa Euroopan vakausrahastoa. Yhteisen lainsäädännön luominen on kuitenkin ennen kaikkea iso periaatteellinen kysymys, johon kytkeytyy myös ideologisia merkityksiä, vaikka se tosiasiallisesti parantaisikin valmiustilaa seuraavan talouskriisin iskiessä Eurooppaan.
Euroalueen talouspolitiikan koordinaatio on luonut juopaa euroalueen ja muun EU:n välille. Unionin yhteinen lainsäädäntö voisi mahdollistaa nykyistä fokusoituneemman ja tiiviimmän talousyhteistyön. Komissiolla tuntuu myös olevan haluja laajentaa euro-aluetta nykyisestä. Komissio esittää, että euroryhmän puheenjohtajasta tulisi EU:n valtiovarainministeri ja hän toimisi komission varapuheenjohtajana. Tämä antaisi euroryhmälle EU:n toimielimen kaltaisen aseman.
Suomi on perinteisesti asemoinut itsensä tiiviisti Saksan peesiin kaikissa EMU:n kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä riippumatta siitä, mikä oma talouskehityksemme on ollut. Olemme liputtaneet sen näkemyksen puolesta, että euroalueen ongelmat johtuvat yksittäisten jäsenvaltioiden sääntörikkomuksista. Siitäkin huolimatta, että nykytilanteessa oma rakenteellinen alijäämämme ylittää sallitun rajan. Toistaiseksi emme ole lämmenneet ajatukselle euromaiden välisen yhteisvastuun tai integraation syventämisestä. Toisaalta olemme suhtautuneet eurooppalaiseen talletussuojajärjestelmään myönteisesti.
Saksan tuleva hallituskokoonpano onkin suomalaisittain erityisen kiinnostava, sillä jos liittovaltiokehityksen ja yhteisvastuun puolesta liputtavat näkemykset vahvistuvat Saksassa, on meidän arvioitava minkä kelkan kyydissä, ja millä reitillä itse jatkamme. Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen SPD:n puheenjohtaja ja mahdollinen Angela Merkelin tuleva hallituskumppani Martin Schults ennätti ottaa heti komission tiekartan julkaisun jälkeen vahvasti kantaa liittovaltion puolesta. Schults peräänkuulutti Euroopan Yhdysvaltojen rakentamista. Viesti ei toki ole Martin Schultsin suusta kuultuna uusi, mutta nyt sillä saattaa olla aiempaa suurempi merkitys Saksan tulevaan reittivalintaan.
Taina Vallander
johtaja