Puheenjohtaja Antti Palolan puhe STTK:n edustajistossa


STTK:n Antti Palola

Hyvät edustajiston jäsenet,

Suomessa ei enää jatkossa tehdä keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja. Näin on, jos elinkeinoelämän piirissä tehty sääntömuutos pitää. Kilpailukykysopimus jää ainakin toistaiseksi viimeiseksi keskitetyksi työmarkkinasopimukseksi.

Silti kilpailukykysopimuksen jälkeenkin edelleen neuvotellaan ja tehdään sopimuksia. On mielenkiintoista nähdä, millä tavalla talous- ja työmarkkinapolitiikkaa sovitetaan tulevaisuudessa yhteen. Varsinkin heikon talouskehityksen ja työttömyyden oloissa keskitetyt ratkaisut ovat olleet hyviä työkaluja tehdä vakauttavia palkka-, työllisyys- ja veroratkaisuja. Jatkossa työmarkkinaratkaisut neuvotellaan liittopöydissä.

Suomen mallilla jokainen tuntuu tarkoittavan vähän eri asiaa

Kilpailukykysopimuksen – kikyn – syntymisen jälkeen esille nousi Suomen malli eli uuden suomalaisen työmarkkinamallin rakentaminen. Mallilla jokainen tuntuu tarkoittavan vähän eri asiaa.

Maan hallitus esitti työmarkkinajärjestöille keväällä toiveen, että uusi malli tukisi kansainväliselle kilpailulle alttiiden alojen kilpailukykyä, työllisyyttä, tuottavuuskehitystä ja julkisen talouden tasapainoa. Nämä ovatkin tavoittelemisen arvoisia asioista, mutta siihen yksimielisyys näyttää loppuvan. Keskustelua tulevaisuuden palkkamallista ja sopimusjärjestelmästä toden totta tarvitaan, sillä seuraava työmarkkinakierros on edessä jo vajaan vuoden kuluttua. Jos mitään uutta mallia ei ole, edessä on puhdas liittokierros.

Uuden mahdollisen työmarkkinamallin rakentaminen ei ole helppoa. Mitä esimerkiksi olisivat nyt tai tulevaisuudessa kansainväliselle kilpailulle alttiit alat? Kuka tai mikä taho määrittelisi palkankorotusvaran? Miten alojen väliset tuottavuuserot ja suhdannehuiput huomioitaisiin? Kuka tätä kaikkea koordinoisi ja pitäisi langat käsissä, jotta irtiottoja suuntaan tai toiseen ei tapahtuisi? Mikä olisi kiistoissa sovittelijan rooli ja toimivalta?

Suomen malli voi syntyä vain hyvällä työmarkkinajärjestöjen yhteistyöllä

STTK:n hallitus totesi lokakuussa, että Suomen malli voi syntyä vain hyvällä työmarkkinajärjestöjen välisellä yhteistyöllä. Jos kuvitellaan, että valmistelu tehdään pienessä sisäpiirissä ja vain yhden alan ehdoilla, muiden alojen ja kaikkien liittojen sitoutuminen malliin jää haaveeksi. Sitoutuminen mallin valmisteluun varmistaa tärkeimmän eli sen, toimiiko malli myös käytännössä.

Sitä parempi, jos mallia rakennettaessa huomioidaan tiedossa olevat kipupisteet. Näitä ovat esimerkiksi palkkatasa-arvon etenemisen varmistaminen sekä ala- ja yrityskohtaisten tuottavuuserojen huomioiminen.

Avoimia kysymyksiä on paljon ja vastauksia toistaiseksi kovin vähän. Kello käy. Liittokierros syksyllä 2017 on todennäköisempi vaihtoehto kuin neuvottelut täysin uuden työmarkkinamallin pohjalta.

Minulta on kysytty, mitä keskusjärjestöt jatkossa tekevät, kun ne eivät enää istu neuvottelupöydässä. Tälläkin hetkellä keskusjärjestöt ovat liittojensa yhteisten asioiden käsittelypaikkoja. Sitä ne ovat jatkossakin. Mikään työmarkkinamalli ei poista eikä edes hidasta työmarkkinoilla parhaillaan tapahtuvaa suurta rakennemuutosta, jonka ilmentymiä ovat esimerkiksi pätkä- ja silpputyön lisääntyminen, digitalisaation eteneminen tai vaikkapa sosiaali- ja terveydenhuolloin uudistus sote. Työtä riittää kaikille ja myös tulevaisuudessa, mutta työnjako on hieman toinen.

***

Olen viime aikoina harrastanut numeroita.

Maailmassa on 7,5 miljardia ihmistä. Suomalaisia on 5,5 miljoonaa. Meitä on siis 0,07 prosenttia kaikista maailman ihmisistä.

Pohjoismaissa asuu yhteensä 27 miljoonaa ihmistä. Se on 0,36 prosenttia kaikista maailman ihmisistä.

Pohjola on pienuudestaan huolimatta maailman 9. suurin talousalue. Täällä ihmisillä on hyvinvointia, turvallisuutta, vakautta ja rauhaa – asioita, joista suurin osa maailman ihmisistä voi ainoastaan haaveilla koko elämänsä.

Suomea ei rakenneta riitelemällä ja lisäämällä vastakkainasettelua

Toimintaympäristössämme on asioita, joille emme voi oikeastaan yhtään mitään. Emme voi mitään esimerkiksi Suomen geopoliittiselle asemalle epävakaan Venäjän naapurissa. Emme voineet mitään sille, että britit äänestivät itsensä kesäkuussa eroon Euroopan unionista. Emme voi mitään sille, että Donald Trump nousee Yhdysvaltojen presidentiksi. Emme voi mitään Syyrian sodalle tai massiivisille pakolaisvirroille Euroopassa. Emme voi vaikuttaa esimerkiksi edessä oleviin Ranskan ja Saksan vaaleihin, joiden lopputuloksella on iso merkitys Euroopan vakaudelle.

Mutta sille voimme, mitä täällä Suomessa teemme, mitä päätämme ja keitä valitsemme. On äärettömän tärkeää, että emme rakenna Suomea riitelemällä ja lisäämällä vastakkainasettelua. En hyväksy ajatusta, että paras lopputulos syntyy sotimalla vaan uskon, että se syntyy aina sopimalla. Siteeraan viisasta isoäitiäni, jonka motto oli, että koskaan ei mikään asia ole niin huonosti etteikö sitä riitelemällä saa vieläkin huonommaksi.

Populismin taustalla kaltoin kohdeltu – tai ainakin niin tunteva – palkansaaja?

Populismi on aikamme ikävä ilmiö. Populismi on sitä, että esimerkiksi ennen vaaleja luvataan äänestäjälle kuu ja tähdet ja haukutaan vallassa olevat. Vaalien jälkeen voittajat heräävät kuitenkin samaan todellisuuteen kuin edellisetkin valtaapitävät. Sylissä ovat samat ongelmat, kuten esimerkiksi Suomessa vuosi toisensa jälkeen kasvava työttömyys, työpaikkojen katoaminen, valtiontalouden kasvava velka, ikääntyvä väestö ja krooninen kestävyysvaje.

Brexitin, trumpismin ja jytkyn taustalla on kaikissa sama taustatekijä: kaltoin kohdeltu palkansaaja ja keskiluokka – tai ainakin tunne siitä, että huonosti menee. Kasvun hedelmät ovat jakautuneet epäreilusti.

Brexitin, trumpismin ja jytkyn taustalla on kaikissa sama taustatekijä: kaltoin kohdeltu palkansaaja ja keskiluokka – tai ainakin tunne siitä, että huonosti menee. Kasvun hedelmät ovat jakautuneet epäreilusti. Tätä vastuuttomat populistit meillä ja maailmalla ovat osanneet käyttää taitavasti hyväkseen. Mutta kun vaalit on voitettu, edessä on ollut sama harmaa arki. Pettymys on monella ollut kova, kun lupaukset jäävät lunastamatta.

  • STTK haluaa parempaa markkinataloutta sekä tämän päivän työtä tekeville että tuleville sukupolville. Populismin voittomarssi on pysäytettävä ja siirryttävä helpoista lupauksista vastuupolitiikan aikaan. Tarvitsemme ja ansaitsemme parempaa markkinataloutta. Ihmisten on voitava koulutuksellaan, työllään ja yrittämisellään rakentaa itselle ja läheisille hyvä elämä. Vastuupolitiikka on yhteinen asia ja siitä keskustelemaan sekä sitä toteuttamaan tarvitaan paitsi poliitikkoja, yritysjohtajia ja mielipidevaikuttajia, ehdottomasti myös vastuullisia työmarkkinajärjestöjä. Meillä on tässä keskustelussa iso rooli, jos vain haluamme sen ottaa ja kun muistamme, että myös meidän on uudistuttava.

On myös tärkeää nostaa esiin Suomen vahvuuksia. Meillä on hyvä yhteiskunta, ongelmista huolimatta. Olemme rauhallinen, turvallinen ja puhdas maa, missä kaikki toimii. Voimme olla ylpeitä Suomesta ilman, että keskitymme vain ongelmiin.

***

Hyvinvointiyhteiskunnassa vastuuta on kannettava kaikista ihmisistä ja sukupolvista. Tärkeitä eivät ole vain työelämässä olevat tai vain seniorikansalaiset. Meidän on huolehdittava myös lapsistamme ja nuoristamme, jotta he aikanaan haluavat huolehtia meistä, tulevista senioreista.

Olen huolissani nuorisotyöttömyydestä ja nuorten syrjäytymisestä työmarkkinoilta. Toimenpiteitä niiden torjumiseksi pitää terävöittää. Esitän, että seuraavaan sopimuskauteen liittyen selvitetään, miten nuorten pääsyä työelämään helpotetaan ja miten edistettäisiin nuorten työpaikoilla tapahtuvaa oppimista. Nuorille tarkoitettuja työllistämissopimuksia on jo tehty useilla sopimusaloilla ja tätä on jatkettava. Mistään nuorten palkka-alesta ei kuitenkaan voi olla kysymys.

Nuorten eläkkeet turvattava

Eläkeuudistus astuu voimaan vuoden alussa. Se pidentää suomalaisten työuria ja turvaa eläkejärjestelmämme kestävyyttä. On hieno asia, että kaikkien ongelmien ja haasteiden keskellä meillä on Suomessa toimiva ja ajassa kehittyvä eläkejärjestelmä, joka saa myös kansainvälistä tunnustusta. Kansalaiset voivat luottaa siihen, että aikanaan työstä kertyy eläke. Ihan jokaiselle.

Kansalaisaloite nykyisen työeläkeindeksin muuttamisesta ansiotasoindeksiksi on parhaillaan eduskuntakäsittelyssä. STTK:n hallitus tyrmäsi viime kuussa aloitteen täysin ja hyvä niin. Se on vastuuta kantava tyrmäys.

  • Indeksin muuttamista kannattavat tuntuvat leikkivän jonkinlaista Afrikan tähti –peliä. He uskottelevat, että indeksin muuttaminen toisi pienituloisille eläkeläisille timantteja tai vähintään kultaa. Tosiasiassa tässä pelissä rosvo veisi lopuksi nuorten tulevat eläkkeet.

Jos kansalaisaloite toteutuisi, eläkemeno kasvaisi vuodessa yli 300 miljoonaa. Se myös kertaantuisi ja johtaisi eläkemenon jatkuvaan kasvuun. Samanaikaisesti huono talous- ja työllisyystilanne luovat paineita eläkejärjestelmällemme. Sijoitusympäristö puolestaan luo haasteita eläkevarojen sijoittamiselle, joka on keskeistä työeläkevarojen riittävyyden näkökulmasta.

Indeksin muuttaminen tarkoittaisi nuorille annetun eläkelupauksen pettämistä. Eläketurvakeskus on laskenut, että jos indeksialoite toteutuisi, työeläkemaksuja pitäisi korottaa 5 prosenttiyksikköä tai tulevia eläkkeitä pitäisi leikata. Jos näin ei tehtäisi, eläkerahastot olisivat tyhjät noin 50 vuoden kuluttua. Juuri silloin, kun nykyiset nuoret saavuttaisivat eläkeikän.

Laskelmia on yritetty erilaisin silmänkääntötempuin kiistää. Pidän tätä erittäin vastuuttomana ja kysyn, miten esimerkiksi luotettavan ja arvostetun Eläketurvakeskuksen laskelmat kelpaavat nykyisen ja tulevan eläkejärjestelmän pohjaksi, mutta indeksiasiassa ETK:n laskelmiin ei voisi luottaa.

Laskelmat ovat kiistattomia ja osoittavat, että indeksialoitteen kannattajat ovat väärässä. Mutta populismilla on tässäkin sormensa pelissä. Uskotaan sitä, mitä halutaan uskoa. Ei sitä, mikä on totta ja rehellistä.

STTK on huolissaan pienimpien eläkkeiden riittävyydestä ja eläkeläisköyhyydestä. Molempiin on puututtava, mutta konsti ei voi eikä saa olla ryöstäminen nuorilta. Indeksin muuttaminen parantaisi ainoastaan jo nyt hyvätuloisten eläkeläisten asemaa, sillä se ei koskisi esimerkiksi kansaneläkettä tai takuueläkettä – niitä pienimpiä eläkkeitä saavia.

***

Työmarkkinakenttä elää suurten muutosten aikaa

Suomalainen työmarkkinakenttä elää suurten muutosten aikaa. Aiemmin viittasin uuden työmarkkinamallin metsästykseen keskitettyjen sopimusten jälkeen. Samanaikaisesti paineet paikalliseen ja yrityskohtaiseen sopimiseen kasvavat. Digitalisaatio vie ja luo työpaikkoja, mutta uudet työpaikat ovat jotain muuta kuin entiset. Pätkä-, silppu- ja nollasopimustyön yleistyminen luo pysyviä toimeentulo-ongelmia, mutta samanaikaisesti Suomeen haluttaisiin lisää matalapalkkatyötä. Sote-uudistus myllää koko julkisen sektorin kenttää.

Ammattiliittojen jäsenyys ei ole nuorille itsestään selvyys. Osa ei edes harkitse liittoon kuulumista. Jäsenmäärät laskevat myös, kun automaatio ja robotti korvaavat ihmisen tekemän työn.  Työmarkkinoille tulevat uudet sukupolvet ovat pienempiä kuin työelämästä väistyvä suuri ikäluokka. Liitot etsivät uutta yhteistyötä ja uudenlaisia vaikuttamisen malleja.

Selvitystyö uuden keskusjärjestön luomiseksi päättyi viime keväänä ilman tulosta. STTK-laiset jäsenliitot tekivät selväksi, että STTK on jatkossakin heidän keskusjärjestönsä. Tämän jälkeen aloitimme liittojen kanssa kehittämistyön tavoitteena keskusjärjestön ja liittojen välisen yhteistyön selkeyttäminen, toimintatapojen uudistaminen sekä kustannustehokas ja ketterä organisaatio.

Olemme hyvällä tiellä. STTK:n hallitus hyväksyi marraskuussa järjestön uuden strategian. Palaamme siihen iltapäivällä, mutta tiivistäen:

STTK:n tavoitteena on menestyvä Suomi, jossa yhteistyöllä muiden toimijoiden kanssa tavoittelemme maailman parasta työelämää ja hyvinvointia. STTK haluaa olla vaikuttavuudeltaan paras järjestö.

Uusi strategiamme lähtee siitä, että STTK-lainen on työtä tekevä yhteiskunnan vastuunkantaja. Työmme vaikuttaa suomalaisten elämässä joka päivä, sen kaikissa vaiheissa. Yhdessä olemme rohkea, uudistusmielinen, yhteistyökykyinen ja poliittisesti moniarvoinen joukko. Vahvistamme toiminnallamme suomalaista sopimusyhteiskuntaa, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, kehitämme työ- ja sosiaalilainsäädäntöä, turvaamme eläkkeet ja vaikutamme työelämän muutoksissa.