Taloudesta tiistaina: Ahneudesta on tehty hyve


Digitalisaatio vie ja tuo työpaikkoja

Elektrobitin perustajaosakas Veikko Hulkko kritisoi kirjansa julkistamistilaisuudessa nykypäivän yritysjohtajien ahneutta. Hänen mielestään ei ole eettisesti oikein ajatella, että joidenkin elämäntehtävänä on ansaita rahaa toisille. Ihmis- ja yhteiskuntavastuuta korostavine johtamisoppeineen 84-vuotias kauppaneuvos on erinomaisesti ajan hermolla.

Työelämän digitalisaatio vie suuntaan, jossa kaikki työ pilkotaan yhä pienemmiksi osiksi, joita automatisoidaan, myydään, ostetaan ja vuokrataan. Seurauksena on joukko mikrosilppuyrittäjiä, jotka kilpailevat keskenään työkeikoista ilman kattavaa oikeus- ja sosiaaliturvaa. Viimeisin askel on työn teettäminen digitaalisilla alustoilla, joilla sekä alustan että työn teettäjän bisnes perustuu työn halpuuttamiselle. Työntekijöiden suojelu tai yhteisen hyvän eteen toimiminen ei kuulu alustatalousoppiin, vaan periaatteena on “humans-as-a-service”.

Ajatushautomo CEPS arvioi, että eurooppalaisista noin 100,000 (eli 0.005% työvoimasta) työskentelee aktiivisesti alustoilla. Ilmiö kuitenkin laajenee nopeasti.

Tutkimuksia alustatyöstä on vasta vähän, vaikka alustatyötä tehdään jo kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Ajatushautomo CEPS arvioi, että eurooppalaisista noin 100,000 (eli 0.005% työvoimasta) työskentelee aktiivisesti alustoilla. Ilmiö kuitenkin laajenee nopeasti. Euroopan komission mukaan alustatalous toi vuonna 2015 noin 28 miljardin euron bruttotulot, ja se voi tulevaisuudessa kasvattaa EU:n taloutta jopa 160–572 miljardilla eurolla.

Kansainvälinen työjärjestö ILO:n arvioi, että maailmassa alustoilla työtä tekee noin 21 miljoonaa ihmistä. Eniten alustatyötä (45%) tekevät pienipalkkaiset työntekijät hankkiakseen lisäansioita. Työn hauskuuden tärkeimmäksi syyksi sanoo 15 prosenttia tutkimukseen vastanneista. Bruttoansiot jäävät pieniksi ja työkeikoista käydään kovaa kilpailua. Vain alle 10 prosenttia vastaajista maksaa palkkioistaan eläkekassaan tai omaa sosiaaliturvaa, eikä sairauden tai loukkaantumisen varalle ole säästöjä. Tutkijat totesivat loppupäätelmänä, että alustatyön nykyinen organisointitapa ei tarjoa säällistä työtä missään.

Käsitesekamelska savuverhona

Nykyään törmää monenlaiseen uuden liiketoiminnan määrittelyyn, kuten jakamistalous, vertaistalous, yhteistyötalous ja joukkoistaminen.  Termistö on hämärtänyt kuluttajan ja asiakkaan, työn tarjoajan ja teknisen alustan tarjoajan, työntekijän ja yrittäjän, sekä satunnaisen ja ammattimaisen toiminnan vakiintuneita rajoja.

Savuverho kätkee näppärästi liiketoiminnan todellisen tarkoituksen, joka on liikevoiton maksimointi. Vaikka digitaalisten alustojen omistajat muuta väittäisivät, tosiasia on, että kyseessä on normaali elinkeinonharjoittaminen, jota pitäisi koskea samat lait ja säännöt kuin muitakin yrityksiä.

Toimeksiannoista löytyvät usein myös selkeät työsuhteen merkit. Näin tuomitsi hiljattain muun muassa Brittiläinen tuomioistuin Uber-oikeudenkäynnissä, jossa yritys katsottiin ”kuljetuspalveluja tarjoavien itsensätyöllistäjien” työnantajaksi.

Monet keikkoja tekevät eivät ole hahmottaneet rooliaan yrittäjinä ja yrittäjävelvollisuuksien ja maksujen hoitajina. Ja kyllä, myös itsensätyöllistäjä ja ”kevytyrittäjä” ovat lain silmissä yrittäjiä. Oman aseman epäselvyydestä on seurannut ikäviä taloudellisia yllätyksiä kun esimerkiksi työttömyysturva on evätty. Jos keikkapalkkioista jää maksamatta lakisääteiset verot, eläke-, sosiaali- ja sairausturva sekä vakuutukset, liikutaan jo hyvin heikoilla jäillä.

Työlainsäädäntö alustoille

Sitkeä työttömyys on tehnyt meidät nöyriksi. Tähän ilmapiiriin on helppo ujuttaa ajatus digityöstä mahdollisuutena, jossa jopa työajoista ja työmäärästä saa päättää itse. Joillekin tämä joustavuus sopii täydellisesti, esimerkiksi opiskelijat, kotona omaisiaan hoitavat ja eläkeläiset. Tai vakiduunissa työskentelevät lisäansioita hakevat. Joku voi kokea keikkahommat jopa hauskana harrastuksena tai oman brändin luomisena.

Sitkeä työttömyys on tehnyt meidät nöyriksi. Tähän ilmapiiriin on helppo ujuttaa ajatus digityöstä mahdollisuutena, jossa jopa työajoista ja työmäärästä saa päättää itse.

Itse työtehtävät ja niihin liittyvä vapaus eivät olekaan ongelma, vaan voivat jopa parantaa omaa taloutta ja urakehitystä. Ongelmaksi nousee se, että uudenlaisista työmahdollisuuksista on tullut ensisijaisesti alustojen omistajien ansaintamalli, jossa digitaalista markkinapaikkaa tarjotaan epävarman silpputyön lisäämiseksi. Toimintatapa ei ole mitään uutta ja innovatiivista, vaan ikivanha keino teknologian ja ihmisten häikäilemättömään käyttöön tähtitieteellisten voittojen keräämiseksi.

Poliittiset päättäjät näyttävät antaneen vallan amerikkalaisille alustamonopoleille, sillä niiden toiminnan sääntely laahaa pahasti jäljessä. Esimerkiksi tasapuolinen kohtelu yrityksille, työntekijän suojelu ja tosiasiallisen aseman tunnustaminen, sekä veropohjan rapautuminen on teknologian häikäisyssä unohdettu.

Seurauksena on ennen pitkää työntekijöiden epävarmaa toimeentuloa, ammatillisen osaamisen rapautumista ja tuottavuuden laskua, julkisten tulonsiirtojen ja terveysmenojen kasvua, verotulojen ja sosiaaliturvarahastojen pienenemistä, sekä harmaan talouden ujuttautumista työhön. Oivaa pohjaa suomalaiselle ”trumpismille”.

Nykyisen lainsäädännön tulkintoja ja soveltamista selkiyttämällä voitaisiin jo nyt ratkaista monta ongelmaa, esimerkiksi rinnastamalla laissa keikkalaiset työntekijöihin ja alustat elinkeinonharjoittajiin. Hallitus voisi julistaa Suomen 100-vuotisjuhlavuoden innovaatiokilpailun, jossa tehtävänä on koodata mahdollisimman helposti työlainsäädäntö osaksi alustoja.

 

Leila Kurki, STTK:n työllisyyspoliittinen asiantuntija

***

STTK: Digitalisaatio haastaa työelämän, sosiaaliturvan ja koulutuksen muutokseen