Digihumppa soi korvissa


Digitalisaatio on tie tuottavuuteen ja talouskasvuun

OECD:n tutkimuksen mukaan noin miljoonalla suomalaisella aikuisella on heikot tietotekniset taidot. Yli 400 000:lla alle 59-vuotiaalla suomalaisella ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. Kolmannes ammateista katoaa, kun tietotekninen kehitys Suomessa etenee.

Muutama luku tilanteessa, jossa digitalisaatio pyyhkii laineillaan suomalaisen koulu- ja työelämän yli. Vielä ne tosiaan ovat laineita, kohta tulee isompi aalto ja voi tulla vielä tsunamikin.

Itselläni ei mene töissä päivääkään ilman törmäilyä digitalisaatioon. Se näkyy esimerkiksi erilaisina tietoteknisinä ratkaisuina tai ikävämmin työpaikkojen häviämisenä. Digiin sisältyy paljon myös iloisia asioita: olen tutustunut robottiin ja tavannut vanhuksia, joiden kotona asuminen on mahdollista digipohjaisten turvaratkaisujen ansiosta. Työni on yhä enemmän erilaisten ohjelmien, niihin tehtävien sisältöjen ja niitä käyttävien ihmisten hallintaa ja ohjailua.

Ymmärrettävästi digitalisaatio huolestuttaa

Ymmärrettävästi digitalisaatio huolestuttaa. Se on monin tavoin vieras asia myös monelle yritysjohtajalle, toimialalle tai verstaalle. Järki ja viestit talouspuolelta kertovat, että pitäisi tehostaa, järkeistää tai suunnata uusille urille. Samaan aikaan ollaan neuvottomia, mistä pitäisi oikein aloittaa. Tarvitaanko lopulta laitteita, ohjelmistoja, koodia, ihmisiä, robotteja vai kielitaitoa? Nämä asiat OECD:n tutkimuksen mukaan noin miljoonalla suomalaisella aikuisella on heikot tietotekniset taidot. Yli 400 000:lla alle 59-vuotiaalla suomalaisella ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. Kolmannes ammateista katoaa, kun tietotekninen kehitys Suomessa etenee.

Muutama luku tilanteessa, jossa digitalisaatio pyyhkii laineillaan suomalaisen koulu- ja työelämän yli. Vielä ne tosiaan ovat laineita, kohta tulee isompi aalto ja voi tulla vielä tsunamikin.

Itselläni ei mene töissä päivääkään ilman törmäilyä digitalisaatioon. Se näkyy esimerkiksi erilaisina tietoteknisinä ratkaisuina tai ikävämmin työpaikkojen häviämisenä. Digiin sisältyy paljon myös iloisia asioita: olen tutustunut robottiin ja tavannut vanhuksia, joiden kotona asuminen on mahdollista digipohjaisten turvaratkaisujen ansiosta. Työni on yhä enemmän erilaisten ohjelmien, niihin tehtävien sisältöjen ja niitä käyttävien ihmisten hallintaa ja ohjailua.

Ymmärrettävästi digitalisaatio huolestuttaa. Se on monin tavoin vieras asia myös monelle yritysjohtajalle, toimialalle tai verstaalle. Järki ja viestit talouspuolelta kertovat, että pitäisi tehostaa, järkeistää tai suunnata uusille urille. Samaan aikaan ollaan neuvottomia, mistä pitäisi oikein aloittaa. Tarvitaanko lopulta laitteita, ohjelmistoja, koodia, ihmisiä, robotteja vai kielitaitoa? Nämä asiat kysymykset ovat vastausta vailla vielä kauan.

Asenne ratkaisee myös digitalisaation kanssa

Uskon, että asenne ratkaisee tavallisen työtätekevän selviytymisen. Kas kun on se työelämä muuttunut ennenkin.

Muinoin oli kivi ja kirves, joskus tuli höyrykone, joskus supertietokone ja joskus Nokian kännykkä. Viimeksi mainittu tuli sen jälkeen, kun lopetettiin kaapeleiden teko, kaapelit olivat seurausta huopatossuista.

Asenteen ohella osaaminen ratkaisee. Luulen, että ne kulkevat käsi kädessä. Kun on asennetta, oppii. Jos ei ole asennetta, tipahtaa.

Eikä esimerkiksi oman viiskyt ja risat -sukupolveni pidä ajatella, että kunhan täältä työelämästä eläkkeelle selviän. Eläkkeellä voi käydä huonosti, jos digitaidot rajoittuvat vain työelämään.

Pankki voi olla kännykkä ja terveyskeskus internetissä. Digitalisaatiolta ei kukaan säästy. Oletko sen uhri vai oman elämäsi sankari?

Kirjoittaja on STTK:n viestintäjohtaja.kysymykset ovat vastausta vailla vielä kauan.