Katarina Murton puhe ILO:n konferenssissa


Työelämä

Arvoisat kuulijat,

Olen erittäin ilahtunut ja otettu siitä, että saan kunnian pitää päätöspuheenvuoron täällä ILO:n konferenssissa. Olen Katarina Murto ja toimin edunvalvonnasta vastaavana johtajana Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:ssa.

Kuten olemme kaikki tietoisia, työelämän murros ja työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset haastavat meitä kaikkia ja kaikkia maita eri tavoin. Globaalin talouden haasteet heijastelevat voimakkaasti työmarkkinoille ja työelämään. Suomi on ollut taloudellisessa taantumassa jo usean vuoden ajan, ja työmarkkinajärjestöt tekivätkin Suomessa historiallisesti poikkeuksellisen ja merkittävän ratkaisun viime keväänä, kun solmittiin kilpailukykysopimus, jolla kollektiivisesti heikennettiin palkansaajien työehtoja.

Suomessa isona haasteena ovat talouden kääntäminen kasvu-uralle, viennin kasvaminen sekä työttömyyden ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden pienentäminen.

Pidän tärkeänä sitä, että kilpailukykysopimuksen vaikutukset näkyvät työpaikkojen määrän kasvuna, yritysten rohkeutena työllistää sekä investointien lisääntymisenä.

Talouden haasteet ja työelämän murros ovat ravisuttaneet ja tulevat ravisuttamaan niin työmarkkinoita kuin työmarkkinatoimijoita ja ay-liikettä myös tulevaisuudessa, niin Pohjoismaissa kuin muuallakin maailmassa. Haasteet ja niiden mittasuhteet toki poikkeavat voimakkaasti eri maissa.

Suomessa ay-liike haluaa pitää kiinni kansallisista sopimus- ja neuvotteluoikeuksistaan kollektiivista työehdoista sopimiseen liittyen. Kollektiivisopimusten vähimmäisehdot tuovat vähimmäisturvan työntekijöille sekä ehkäisevät markkinoiden vääristymiltä. Ne myös ylläpitävät vakautta ja ennustettavuutta sekä työrauhaa. Mutta emme toki voi eikä meidän pidä sulkea silmiämme maailman ja muiden maiden ongelmilta. Kansainvälinen edunvalvonta ja vuoropuhelu ovat varmastikin merkittävässä roolissa myös jatkossa osana työmarkkinaedunvalvontaa.

Työelämän murros tarkoittaa yhä pirstaloituvampaa työelämää

Työelämän murros tarkoittaa yhä pirstaloituvampaa työelämää, jossa työn teon muodot tulevat moninaistumaan.

Globalisaatio ja digitalisaatio tulevat muuttamaan työelämää niin, että jotkut ammatit katoavat ja uusia ammatteja syntyy. Meidän työmarkkinatoimijoiden tulisi yhä vahvemmin pystyä ennakoimaan nämä työelämän muutokset.

Jatkossa joudumme yhä useammin mm. sen kysymyksen eteen, minkä maan työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia sovellamme, kun osa työstä siirtyy alustoihin ja digitalisaatio– ja robotisaatio etenee ja työ sekä toiminnot hajautuvat yhä kansainvälisemmille markkinoille.

Katson, että suurena työelämän haasteena tulevat olemaan kohtuullisten työehtojen ja riittävän toimeentulon varmistaminen. Jos työtä tehdään jatkossa yhä enemmän itsensä työllistäjinä, eli ei-työsuhteisena, kuinka pystymme turvaamaan kohtuulliset sopimusehdot, työturvallisuuden, työaikasuojelun, työterveyshuollon, kilpailuoikeudellisesti toimivat markkinat jne. niin, ettei synny kahdenlaisia työmarkkinoita ja väliinputoajia. Jo nyt esimerkiksi vastentahtoisesti nollatyösopimuksella työskentelevät elävät jatkuvan epävarmuuden ja toimeentulo-ongelmien kanssa.

Suuntaus työelämässä kohti työpaikkatason sopimista

Myös sopimusjärjestelmä tulee kohtaamaan haasteita. Suomessa suuntaus on tulevaisuudessa väistämättä yhä enemmän kohti työpaikkatason sopimista. Työehtosopimukset tulevat varmasti säilymään, mutta niiden rooli kilpailun ehkäisijänä sekä työmarkkinoiden vakauttajana tulee nousemaan keskusteluun, halusimme sitä palkansaajapuolella tai emme.

Haluan kuitenkin korostaa ILO-sopimusten merkitystä ja niiden noudattamista. Niiden painoarvo tulee jatkossa yhä kasvamaan, ja tämä on nähty myös Suomessa viimeisen vuoden aikana, kun perus- ja ihmisoikeuskysymykset ovat olleet vahvasti esillä lainsäädäntövalmisteluissa.

Analyyttistä keskustelua sopimusjärjestelmän ja työ- ja sosiaaliturvalainsäädännön rakenteista ja muutostarpeista on syytä käydä työelämän ja yhteiskunnan muuttuessa. Mutta se täytyy tehdä hallitusti ja harkitusti sekä samalla tarkastella eri vaihtoehtojen mahdolliset seuraukset huolellisesti.

Muutoksia ei ole syytä tehdä vain muutoksen vuoksi, vaan siksi, että paikallaan pysyminen olisi haitallisempaa.

Arvoisat kuulijat,

Haluan nostaa muutamia mielestäni kansainvälisesti tärkeitä työelämäkysymyksiä, joiden eteen voimme kaikki tehdä enemmän töitä, jotta työelämä voi hyvin ja tuottavuus työpaikoilla kasvaa. Ensimmäinen on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen työelämässä.

Työpaikkojen kulttuurit sekoittuvat yhä enemmän kaikkialla maailmassa. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus sekä ihmisoikeudet ovat pitkälti asenne- ja arvokysymyksiä.

Asenteilla muutamme työelämää

Lainsäädännöllä voimme asettaa raamit ja vähimmäisehdot, mutta jotta nämä asiat todella työelämässä etenevät, meidän tulee muuttaa asenteitamme ja varmistaa, että myös käytännön toimilla asioita todella edistetään.

Toinen erittäin merkittävä asia on työhyvinvointi ja työssä jaksaminen. Sosiaali- ja terveysministeriö on laskenut, että menetetyn työpanoksen kustannukset Suomessa ovat vuosittain n. 24 mrd euroa. Summa koostuu sairauspoissaoloista, ammattitaudeista, työtapaturmista ja sairaana työskentelystä. Summa on valtava.

STTK haastoi kaikki suomalaiset työpaikat edistämään työhyvinvointia kevään aikana ja aiomme pitää asiaa vahvasti esillä myös jatkossa. Hyvä johtaminen ja esimiestyö lisäävät työhyvinvointia, mikä taas parantaa tuottavuutta työpaikalla, mikä taas näkyy parempana tuloksena työpaikalla. Siksi on vaikea ymmärtää, miksi työhyvinvointiin ja parempaan esimiestyöhön panostetaan Suomessa vielä verrattain vähän.

Kolmas olennainen asia tulevaisuuden työelämää ajatellen on osaaminen. Digitalisaation aiheuttamat muutokset lähes kaikkeen työhön tulevat olemaan valtavat.

Meidän tulee varmistaa työntekijöiden riittävä osaaminen niin koulutuksen kuin työuran aikaisen jatkuvan osaamisen kehittämisen kautta.

Eurooppaa on haastanut viimeisen vuoden aikana myös maahanmuutto ja turvapaikanhakijat. Parasta kotouttamista heille on mahdollisimman nopea työhön pääsy. Me emme STTK:ssa kuitenkaan halua luoda kaksia työmarkkinoita. Samoja työehtoja tulee noudattaa samalla alalla ja samoissa tehtävissä työskenteleville.

Uskon, että työmarkkinatoimijoilla ja ay-liikkeellä tulee jatkossakin olemaan vahva rooli työelämän kehittäjänä ja työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntöön vaikuttajana. Meidän tehtävämme on tehdä työelämästä entistä parempi ja käydä rakentavaa vuoropuhelua niin työnantajien, muiden sidosryhmien, poliittisten tahojen sekä kansainvälisten järjestöjen ja organisaatioiden kanssa. Vain avoimella ja hyvällä vuoropuhelulla voimme kehittää turvallista ja hyvinvoivaa työelämää yhdessä.
Omasta puolestani tahdon kiittää erittäin antoisasta seminaarista ja toivottaa kaikille hyvää syksyä!

Johtaja Katarina Murton päätöspuhe ILO:n ”The Future of Work and New Forms of Work from Global and the Nordic Perspectives” -konferenssissa Helsingissä 6.9.2016