Työmarkkinavuoden tilinpäätös


Kilpailukykysopimus on maalissa yli vuoden mittaisten käänteiden jälkeen. Sopimuksen kattavuuskin nousi verrattain korkealle siitä huolimatta, että prosessin aikana osa irrottautui kikyksi kutsutusta tarinasta heti alkuunsa ja muiden puheet olivat loppuun asti kovia.

Tyylipisteitä ei työmarkkinapöydissä haeta vaan hoidetaan edunvalvontaa. Se olkoon viesti heille, jotka arvostelevat esimerkiksi prosessin pituutta. Tämä sopimus on poikkeuksellinen, sillä se ei tuo vaan vie palkansaajilta saavutettua etua. Esimerkiksi työaika pitenee.

Vaikka sopimusta on monen muodollisesta hyväksymisestä huolimatta vaikea henkisesti hyväksyä, se on joka tapauksessa parempi kuin olisivat olleet hallituksen kaavailemat pakkolait. Eikä kannata kuvitella, että jos kilpailukykysopimusta ei olisi syntynyt, hallitus olisi jäänyt tumput suorana odottelemaan, mitä tuleman pitää. Takataskussa olisi epäilemättä ollut jotakin, josta palkansaajat eivät olisi riemastuneet.

Merkittävää tässä kokonaisuudessa on se, että suomalainen työmarkkinamalli kehittyy tulevaisuudessakin sopimalla eikä pakkolakeja säätämällä. Arvioin, että koko suomalaisen työmarkkinajärjestelmän näkökulmasta tämä on sittenkin suuri plussa, vaikka työehtojen heikennykset miinuspuolelle menevätkin.

Kilpailukykysopimuksen loppumetreillä kuopattiin myös puolitoista vuotta vireillä ollut Uusi keskusjärjestö –hanke. Yhtä yksittäistä syytä sen hautaamiselle ei ole, osa syistä on sanottu ääneen ja osa jää hieman epäselväksi. Itse tiivistäisin asian niin, että uuden keskusjärjestön syntymiselle ei yksinkertaisesti aika ollut kypsä. Se ei tarkoita, että yritys jäisi viimeiseksi. Kaikki hankkeesta irronneet liitot totesivat suurin piirtein niin, että tarve rivien tiivistämiselle ei ole kadonnut minnekään.

Toistaiseksi rivejä tiivistetään yhteistyön kautta. Rakenteet seuraavat perässä jos seuraavat. Sen päättävät liitot. Varmaa on sekin, että liitoissakin on nyt mietinnän paikka. Millaisilla rakenteilla tulevaisuuden edunvalvontaa tehdään, miten hankitaan jäseniä, miten kaikki tehdään taloudellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla?

Työmarkkinavuosi on ollut monin tavoin raskas ja raskas työ kuulemma vaatii raskaat huvit. Niiden sijaan toivon, että jokainen löytäisi kesällä itseään voimaannuttavat huvittelumuodot. Oli sitten pitkä tai lyhyt kesäloma – tai esimerkiksi ahkerilla kesätyöntekijöillä ei lainkaan paitsi hyvin ansaitut vapaapäivät.