Työntekomuotojen kirjo kasvaa kaiken aikaa


Työntekomuotojen kirjo kasvaa

Kokoaikainen toistaiseksi voimassaoleva työsuhde (ns. vakityö), on työsuhteen perusmuoto jonka varaan työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntö on rakennettu. Vuonna 2013 tässä työmuodossa työllistyneitä oli 65,4 % työllisistä.

Muunlaisten työntekemisen muotojen kirjo kuitenkin kasvaa kaiken aikaa. Nykyisin työpaikoilla työtä voidaan tehdä ja teettää myös näin :

  • Osa-aikainen toistaiseksi voimassaoleva työsuhde, jossa työaika voi olla sovittu kiinteäksi viikkotuntimääräksi tai tiettyjen viikkotuntirajojen välillä vaihtelevaksi. Yleensä sopimuksiin sisältyy aina velvollisuus tehdä tarvittaessa lisätyötunteja.
  • Määräaikainen kokoaikainen työsuhde, päättyy määrä-ajan tai määrätyn työn päättyessä.
  • Määräaikainen osa-aikainen työsuhde, päättyy määrä-ajan tai määrätyn työn päättyessä
  • 0-työsopimuksella sovittu työsuhde, jossa työ voi olla koko- tai osa-aikaista, mutta muuttua tai loppua työnantajan yksipuolisella päätöksellä
  • Vuokratyösuhde, voi olla mitä tahansa edellisistä, mutta työnantaja on eri kuin se jolle töitä tehdään.
  • Alihankkijan työntekijä, jossa alihankkijaan työsuhteessa oleva työntekijä voi tehdä työtään myös muualla kuin työnantajan tiloissa.
  • Oppisopimusopiskelija, jolla on työsopimus ja jolle maksetaan työehtosopimuksen mukaista (harjoittelija)palkkaa. Täyttä palkkaa maksetaan silloin kun työpaikan henkilöstön täydennys- tai uudelleenkoulutuksen tapahtuu oppisopimuksella.
  • Palkkatukityöllistetty, on aiemmin työttömänä ollut henkilö, joka palkataan työsuhteeseen työehtosopimuksen mukaisella palkalla. Palkkakustannuksiin työnantaja saa tukea, jonka määrä ja kesto riippuvat mm. työntekijän aiemman työttömyyden kestosta.
  • Itsensätyöllistäjä, voi olla aito yrittäjä, mutta myös olosuhteiden pakosta työsuhteen ulkopuolelle jäänyt ammattitaidollaan toimeentulon hankkimiseen pyrkivä ns. pakkoyrittäjä.
  • Joukkoistettu työ (jakamistalous, vertaistalous, vuorovaikutustalous, alustatalous), tarkoittaa digitaalista markkinapaikka, jossa työpanostaan voi tarjota tarvitseville keikka kerrallaan.
  • Työssäoppija, ei ole työsuhteessa vaan suorittaa ammatillisiin perustutkintoihin kuuluvaa pakollista noin puolen vuoden opintoja vastaavaa työharjoittelua ja palkatta.
  • Korkeakouluharjoittelija, ei ole työsuhteessa vaan suorittaa tutkintoon kuuluvaa pakollista kolmesta kuukaudesta yli vuoteen kestävää harjoittelujaksoa. Yhtenäistä korvauskäytäntöä ei ole, palkatonta harjoittelua on paljon ja joillain aloilla korkeakoulut maksavat työnantajille harjoittelun järjestämisestä.
  • Työkokeilussa selvitetään ammatti- ja uravaihtoehtoja tai mahdollisuuksiaan palata työmarkkinoille. Kokeilu kestää enintään 12 kuukautta, joista enintään kuusi samalla järjestäjällä tai samoissa kunnan tehtävissä. Kyse ei ole työsuhteessa, mutta korotetun työttömyysetuuden ja kulukorvausta voi saada.
  • Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu pidempään työttöminä olleille. Toimintaa järjestää kunta eri toimipisteissään tai yhdistysten avustavissa tehtävissä 3–24 kuukauden mittaiseksi jaksoksi kerrallaan. Kyse ei ole työsuhteesta. Työmarkkina- tai toimeentulotuen lisäksi voidaan maksaa kulukorvausta tai toimintarahaa ja matkakorvauksia.

Suunnitelmissa:

  • Koulutussopimus, joka korvaisi työssäoppimisen ei-työsuhteisena ja palkattomana, mutta kestoltaan rajoittamattomana ”harjoitteluna”, jolla voitaisiin pyrkiä korvaamaan myös oppisopimukset
  • Työnäyte, jossa palkattomasti työskentelemällä olisi voinut mainostaa työnantajalle osaamistaan, on viimeisen tiedon mukaan korvattu työkokeilun kehittämismahdollisuuksien selvittelyllä.