Rikkonaiset työurat uhkaavat turvallisuutta ja kilpailukykyä


Nuoret työelämässä

Työelämä Suomessa on suuressa murroksessa. Vaikka valtaosa nykyisistä työsuhteista on yhä vakinaisia, toistaiseksi voimassaolevia tai kokoaikaisia, uusista enemmistö on epätyypillisiä. Muutoksessa ollaan törmäyskurssilla inhimillisten tekijöiden kanssa.

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmisteltu työsopimuslain muutosesitys on suunniteltu vauhdittamaan alkanutta kehitystä. Sen mukaan pitkäaikaistyöttömän voisi vuodeksi palkata määräaikaisilla työsopimuksilla ilman perusteltua syytä. Lisäksi irtisanotun takaisinottovelvoite alennettaisiin yhdeksästä neljään kuukauteen ja koeaika pidennettäisiin neljästä kuuteen kuukauteen. Toteutuessaan esitys vahvistaa työnantajan yksipuolista päätösvaltaa ja lisäävät työntekijöiden turvattomuutta.

Pätkätyö ei ole usein oma valinta

Rikkonainen työura ei yleensä ole palkansaajan oma valinta. Pätkätöitä tehdään, koska muuta työtä ei ole tarjolla. Poikkeuksiakin toki on. Opiskelijoille keikkatyö sopii hyvin, koska kyse on lyhyestä elämänvaiheesta, jossa opiskeluun liittyvät velvoitteet ovat etusijalla.

Opintojen jälkeen tilanne kuitenkin muuttuu nopeasti. Tutkimusten mukaan naiset pitävät työn rikkonaisuutta kielteisenä ilmiönä jo 25 vuoden iässä. Miehet asettuvat samalle kannalle kymmenen vuotta vanhempina. Ruuhkavuosia elävälle on tärkeää pystyä ennakoimaan päivittäisiä aikatauluja ja suunnittelemaan omaa taloutta pitkällä tähtäimellä. Nopeat tai suuret muutokset näissä elämisen keskeisissä ehdoissa aiheuttavat stressiä, alentavat työmotivaatiota ja heikentävät työhön sitoutumista.

Tutkimusten mukaan naiset pitävät työn rikkonaisuutta kielteisenä ilmiönä jo 25 vuoden iässä. Miehet asettuvat samalle kannalle kymmenen vuotta vanhempina.

Työ tarjoaa toimeentulon lisäksi mielekästä tekemistä, mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen ja sosiaalisia suhteita. Työn merkityksellisyys onkin monelle vähintään yhtä tärkeää kuin ansaittu palkka. Työn sisältöön ja järjestelyihin halutaan vaikuttaa, omaa osaamista kehittää ja työyhteisössä toimia täysivaltaisena, arvostettuna jäsenenä.

Epätyypillisissä työsuhteissa tämä kaikki on uhattuna. Lyhyttä keikkaa tekevä ei pääse vaikuttamaan työn järjestelyihin eikä tasa-arvoiseksi työyhteisön jäseneksi yksinkertaisesti siitä syystä, että ne vaativat aikaa. Myös osaamisen ja työkyvyn ylläpito sekä kehittäminen jätetään tyypillisesti pätkätyöntekijän omalle vastuulle.

Epätyypilliset työsuhteet tulisi huomioida työlainsäädännössä

Työntekijöiltä odotetaan nykyään normaalin työsuorituksen lisäksi entistä enemmän aloitteellisuutta ja innovatiivisuutta. Osallistuminen työpaikan kehittämiseen jää kuitenkin kovin vähäiseksi, jos kyse on vain lyhyestä pestistä. Jos ei ennestään tiedä eikä muutenkaan ehdi saada selville, mistä nykyiseen on tultu ja mihin seuraavaksi pitäisi suunnata, on luonnollista keskittyä vain päivittäiseen suorittamiseen.

Osallistuminen työpaikan kehittämiseen jää kuitenkin kovin vähäiseksi, jos kyse on vain lyhyestä pestistä.

Mitä enemmän samalla työpaikalla on lyhyttä keikkaa tekeviä, sitä enemmän arjen kehittäminen jää yhä harvempien vastuulle. Koska työn kehittämistarpeet ja ongelmat tulevat esille jokapäiväisessä tekemisessä, malli sopii huonosti jatkuvaa muutosvalmiutta ja parantamista korostavaan työyhteisöön. Laatulupauksesta tulee väistämättä katteeton, jos ja kun väki vaihtuu yhtenään.

Työsuhteiden moninaistuminen tulisi pikaisesti huomioida sekä työlainsäädännössä että esimieskoulutuksessa. Työelämää ja sen pelisääntöjä tulee kehittää niin, että työntekijän arvostus, tiedonsaanti ja vaikutusmahdollisuudet eivät ole kiinni työsuhteen muodosta. Jos tähän ei päästä, suomalaisessa työelämässä on jo lähitulevaisuudessa odotettavissa kasvavia motivaatio- ja jaksamisongelmia ja sitä kautta heikentyvää laatua ja tuloksentekotaitoa.

Jokainen valmentaja tietää, että tällaisessa tilanteessa yksikään joukkue ei lähde voittamaan vaan häviämään.

Erkki Auvinen, STTK