Katarina Murto: Paikallisesti paremmin


STTK kannattaa YT-lain uudistamista

Paikallinen sopiminen työpaikkatasolla

Suomalainen työelämä ja sopimusjärjestelmä ovat muutoksen kourissa. Muutokset ovat osin väistämättömiä seurauksia yhteiskunnan kehityksestä, mutta osittain myös ideologisista lähtökohdista asetettuja. Muutos ja kehittyminen ovat luonteva osa työmarkkinoiden toimintaa ja työelämää. Niihin tuleekin suhtautua positiivisesti. Muutos on usein mahdollisuus.

Ongelma on kuitenkin se, jos muutoksen ja kehityksen suunta on hukassa. Eri toimijoilla on myös usein erilaiset käsitykset keinoista ja päämäärästä. Moni tunnustaa tarpeen uudistumiseen. Keskustelu saattaa kuitenkin jumittua, kun ei ole käsitystä siitä, mitä vaikutuksia esitetyillä asioilla kokonaisuuden kannalta on.

Paikallisen sopimisen edistäminen on todettu tarpeelliseksi

Paikallisen sopimisen edistäminen on lähes joka suunnalta todettu tarpeelliseksi ja väistämättömäksi asiaksi, jonka avulla suomalaista työelämää ja sopimusjärjestelmää voidaan kehittää. Työelämä pirstaloituu, yritys- ja organisaatiorakenteet moninaistuvat, toimialat liudentuvat ja työpaikkojen toimintatavat ja –kulttuurit eroavat toisistaan yhä enemmän. Siksi on tarpeen, että työehtosopimusten määräyksistä voidaan antaa mahdollisuus poiketa, mutta hallitusti ja vain niillä reunaehdoilla, jotka työehtosopimusosapuolet asettavat.

Ennen kuin paikallinen sopiminen työpaikkatasolla voi toimia, peruslähtökohdat neuvotteluille ja sopimiselle on oltava kunnossa. Työpaikan neuvotteluosapuolten on tunnettava työpaikan toiminta ja suunta. Kummallakin osapuolella on oltava riittävät taloudelliset tiedot ja ymmärrys työpaikan tilanteesta. Molemmilla osapuolilla on oltava edustamiensa tahojen vahva tuki ja selkänoja neuvotella sekä tehdä ratkaisuja. Kummankin osapuolen on myös osattava neuvotella. Lisäksi osapuolten on tiedettävä, mistä asioista ja miten voi sopia.

Mikään edellä mainituista tekijöistä ei ole mahdollista ilman pitkäjänteisesti rakennettua luottamusta ja toimivaa kommunikointia. Neuvottelijalla on iso vastuu, kun hän tekee ratkaisuja joko työpaikan tai edustamiensa työntekijöiden puolesta. Paikallinen sopiminen vaatii osaamista, tietämystä, taitoa, perusteluja ja aikaa neuvotella. Se voi onnistua vain, jos paikallisen sopimisen perustat, eli luottamus ja neuvotteluosaaminen sekä riittävät tiedot ja taidot ovat molemmilla osapuolilla hallussa.

Yrityksen menestyminen ei saa olla työehtojen vähimmäistason alittamisesta kiinni. Yrityksen pitäisi pärjätä ilman, että työehtoja alittamalla tavoitellaan kilpailuetua muihin saman alan yrityksiin. Paikallisella sopimisella voidaan saavuttaa yksittäisen työpaikan kannalta niin työnantajalle kuin työntekijöille järkeviä ja tarpeeseen sopivia joustoja. Paikallinen sopimus, kuten sopimus yleensäkään, ei voi syntyä vain toisen osapuolen lähtökohdista.

Työ- ja virkaehtosopimuksissa on turvattu työehtojen vähimmäistaso. Niillä turvataan vakaus, yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus ja ennustettavuus. Niistä poikkeaminen ei voi olla automaatti, jonka kautta yritetään parantaa yrityksen tulosta ainoastaan työehtoja heikentämällä. Heikennyksistä sopiminen työntekijöille onkin vähintään yhtä vaikeaa kuin työnantajille paremmin sopiminen. Pääsääntö paikalliselle sopimiselle pitäisikin olla, että sovitaan kaikkien kannalta paremmin, ei huonommin.