Kuntoutus kannattaa


Iloisia kasvoja

Kun halutaan tukea ihmisen työkykyä mahdollisimman tehokkaasti, ovat ennaltaehkäisy ja alkavien ongelmien nopea hoito paras tapa. Aina ennaltaehkäisyssä ei kuitenkaan onnistuta, vaikka toimittaisiinkin laadukkaasti ja oikea-aikaisesti. Sairaus tai tapaturma voivat aiheuttaa  työkyvyttömyyttä tai ainakin sen uhan. Silloin kuntoutus on sekä taloudellisesti että inhimillisesti kannattavaa.

Tuloksia on jo nähtävissä. Vuonna 2015 työeläkejärjestelmästä jäi 55 000 henkilöä vanhuuseläkkeelle, ja vain 18 600  työkyvyttömyyseläkkeelle – neljänneksen vähemmän kuin vuonna 2008. Yleisimmät työkyvyttömyyden syyt olivat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä mielenterveysongelmat. Mielenterveyssyistä myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on vähentynyt peräti kolmanneksella vuodesta 2008. Ne ovat kuitenkin edelleen suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeellä oloon, koska työkyvyttömyysvuosien keskimääräinen kesto on pitempi kuin muissa sairausryhmissä.

Myönteisen kehityksen takana on monia tekijöitä, mutta merkittäviä ovat työterveyshuollon tehostunut tuki työkyvylle sekä kuntoutuspalvelujen rooli. Niiden edelleen kehittäminen on välttämätöntä, jos haluamme jatkaa työkyvyttömyyseläkkeiden vähentymistä sekä saavuttaa työurien pidentämisen tavoitteet.

Lääkinnällisen kuntoutuksen saralla sote-uudistus on parhaimmillaan mahdollisuus yhtenäistää pirstaleista kuntoutusjärjestelmää, sujuvoittaa palvelu- ja hoitoketjuja sekä edistää asiakaslähtöisyyttä. Itsestäänselvyyksiä nämä kuitenkaan eivät ole, eikä valinnanvapauden käytännön toteutumisen malli lääkinnällisessä kuntoutuksessa vielä ole selkiytynyt. Erityinen huolenaihe on kuntoutuksen riittävän rahoituksen turvaaminen tulevaisuudessa. Työikäisten varhaiskuntoutuksen määrärahojen päälle vedettiin jo henkselit, mikä saattaa vaarantaa työkyvyttömyyseläkkeiden vähenemisen trendin.

Sote-uudistuksen myötä uudenlaiset palvelujen organisointitavat yleistyvät sekä erilaiset digi- ja etäsovellukset vakiintuvat osaksi työn arkea. Näin tulee käymään myös kuntoutuspalvelujen osalta. Työttömien tavoittaminen kuntoutusasiakkaiksi oikea-aikaisesti on oma haasteensa. Tällä hetkellä noin kolmasosalla työttömistä on työkykyongelmia, joita ei havaita ja hoideta ajoissa.

Työeläkejärjestelmän kuntoutus on lakisääteisesti aina nimenomaan ammatillista kuntoutusta, eli esimerkiksi työkokeiluja ja uudelleenkoulutusta työkyvyn kannalta sopivampaan ammattiin. Työeläkejärjestelmän kuntoutus on oman alansa menestystarina, sillä kaksi kolmasosaa kuntoutusasiakkaista palaa takaisin työelämään. Joillakin alan toimijoilla kuntoutujien määrä ylittää jo työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrän.

Maan hallitusohjelmassa on kirjaus kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistuksesta. Näissä talkoissa työmarkkinajärjestöt ovat mieluusti mukana. Järjestelmän parempi koordinaatio ja asiakaslähtöisyys voivat auttaa työkyvyttömyyseläkkeiden kustannuksien suitsimisessa. Kuitenkaan rahoituspohjaa ei pidä lähteä kaventamaan eikä eri kuntoutustoimijoiden vahvuuksia hukata. Osatyökykyisten kuntoutusasiakkaiden työllistyminen myös taloudellisen taantuman aikoina edellyttää asennemuutosta varsinkin työnantajilta ja  halukkuutta osittaisen työkyvyn hyödyntämiseen.