Digiajan organisaatiot tarvitsevat tolkkua


Leila Kurki

Ymmärrys digivallankumouksen edellyttämästä muutoksesta etenee valitettavan hitaasti. Teknologiahypetys haittaa liian usein järkevää toimintaa ja jopa lisää byrokratiaa ja työhön käytettyä aikaa. Seurauksena on tehottomuutta ja työssä uupumista.

Digisaation hyöty ei tule itse teknologiasta, vaan siitä, miten tarkoituksenmukaista ja toimivaa teknologia on työtehtävien kannalta, sekä miten työntekijä osaa hyödyntää teknologiaa työssään.

Mitään digisaatio-hanketta ei saisi päästää kirjoituspöydältä ennen kuin on mietitty millaisia toiminnallisia muutoksia organisaatiossa oikeastaan halutaan saada aikaan ja miten muutosta aiotaan johtaa. Vasta sitten on vuoro teknologian harkinnalle.

Kun tietojärjestelmistä pikku hiljaa tulee organisaation keskeisin infrastruktuuri, suuri osa työstä on informaa­tion käsittelemistä. Laitteet, ohjelmistot ja palvelut ovat jatkossa halpoja, mutta tuotteiden ja toiminta­tapojen kehittämiseen on investoitava sitä enemmän. Työntekijöiden osaamisen jatkuva päivittäminen nousee tärkeäksi osaksi liiketoimintamallia.

Robotit ovat jo nyt läsnä monissa työtehtävissä ja niiden käyttö lisääntyy.  Työpaikoilla on mietittävä tarkkaan, mitä tehtäviä niille halutaan siirtää, ja mitkä hoituvat paremmin ihmistyönä. Tämän joutui toteamaan esimerkiksi autonvalmistaja Mercedes, joka antoi potkut osalle roboteistaan ja palkkasi ihmisiä tekemään asiakkaiden vaatimaa laatutavaraa.

Virtuaalinen maailma ei ole riippuvainen ajasta tai paikasta. Työaika ja työpaikka joustavat, ja tärkeimmäksi nousee työn lopputulos. Tämä muuttaa perinteisiä käsityksiä johtamisesta, sekä työsuojelun ja -terveyden ja työhyvinvoinnin vaatimuksista.

Ihmisten hyvinvointi vaatii tulevaisuudessakin rakenteita ja tulevaisuusnäkymiä

Ihmisten henkinen hyvinvointi vaatii tulevaisuudessakin jämäköitä rakenteita ja turvallisia tulevaisuusnäkymiä. On naivia uskoa, että ketterän pelifirman toimintatavalla hoidetaan esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektoria. Siksi työpaikoilla tarvitaan yhä sopimista ja neuvotteluja, sääntöjä ja tukirakenteita.

Järkevä siirtyminen digiaikaan edellyttää muun muassa sitä, että työpaikoilla ennakoidaan uuden teknologian tarpeita ja työn tekemisen tapoja, investoidaan systemaattisesti osaamiseen, sekä edistetään luovuutta ja innovatiivisuutta kehittämällä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia ja hyvinvointia.

Hollannin teollisuussektori näyttää tässä hyvää esimerkkiä. Uuteen helmikuussa sovittuun työehtosopimukseen on sisällytetty oma kappale työpaikkainnovaatioiden edistämisestä. Tavoite on osallistaa työntekijät ja ammattiliitot robotisaation, digisaation ja organisaatioiden kehittämiseen työpaikoilla. Hollannin hallitus on ilmoittanut tukitoimista työmarkkinaosapuolten alueellisten ”työpaikkainnovaatio-laboratorioiden” toteuttamiseksi.

Teknologian kehityksen hallinta on vaikeaa, mutta sen soveltaminen arvoa tuottavalla tavalla työn tekoon ja käyttäjien osaamisen varmistaminen on omissa käsissä. Siksi Suomen hallituksen leikkaukset aikuiskoulutukseen ja muun muassa Tekesin työpaikkainnovaatioihin tarkoitettuun tukeen ovat takaisku tolkun digisaatiolle.

Leila Kurki, STTK:n työllisyyspoliittinen asiantuntija