Euroopan sosiaalinen minimisääntely – uhka vai mahdollisuus?


Euroopan komissio haluaa kaventaa jäsenmaiden sosiaalisia- ja taloudellisia eroja. Eurooppalaisessa ohjausjaksossa panostetaan nyt sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen talouden elvyttämisen ohessa. Euroopan talous on osoittanut vaisuja piristymisen merkkejä; vienti vetää jo paikoin, mutta kotimainen kysyntä on heikkoa. Kun eurokriisiä on hoidettu budjettikurilla ja tiukoilla rakenneuudistuksilla, halutaan keinovalikoimaan sisällyttää nyt myös muita keinoja. Komission valmistelussa onkin sosiaalisen minimisääntelyn paketti, joka tullaan julkistamaan keväällä 2016.

Komission hiljattain julkaisema työllisyysraportti kertoi jäsenvaltioiden välisten erojen olevan kasvussa. Työllisyyskomissaari Marianne Thyssen totesi joulukuun alussa parlamentin kuulemistilaisuudessa, että muutamilla työmarkkinoilla on korkeat sosiaaliset standardit, mutta monilla ei minkäänlaisia. Kansalaisten pitäisi saada kohtuullinen turva kaikissa unionin jäsenmaissa ja Thyssen kehottikin jäsenmaita ponnistelemaan kohti turvan ja jouston välistä tasapainoa.

Komission tuoreen kasvuselvityksen prioriteeteissa on mukana työmarkkinoiden tehokkuuden varmistaminen. Pitkäaikaistyöttömät halutaan takaisin työmarkkinoille ja työmarkkinoille lisää joustoja, vaikkakin pätkätöiden muuttumista normiksi pitää välttää. Sinänsä kannatettavia ajatuksia kaikki.

Euroopan ammattiyhdistysliike valmistelee komissiolle omaa listaansa asioista, jotka tulisi turvata minimisääntelyn piirissä. Monien jäsenmaiden ay-liikkeelle eurooppalainen minimisääntely on ainoa mahdollisuus parantaa työntekijöiden turvaa. Erot jäsenmaiden välillä ovat niin suuria, että yhtenäistä linjaa voi olla ay-liikkeen sisällä vaikea löytää. Siinä missä yksi voittaa, toinen häviää.

Ajatus yhtenäisemmästä ja kattavammasta turvasta lämmittää, mutta sisältää myös ennen kaikkea pohjoismaisen sopimusyhteiskuntamallin kannalta potentiaalisia uhkia. Ohjaileeko komission minimisääntely tulevaisuudessa jäsenvaltioiden tonteilla? Puuttuuko komissio vaikkapa palkanmuodostukseen? Kummitteleeko paketin uumenissa peräti yhteinen eurooppalainen minimipalkka, joka ohittaisi vapaan sopimustoiminnan? Ja ennen kaikkea, tuleeko turvan minimistä uusi maksimi?