Sopiminen on perusoikeus


Paikallinen sopiminen

– Oikeus sopia on jokaisen palkansaajan ja kansalaisen perustuslaillinen oikeus. Saan neuvotella ja sopia henkilöstön edustajana työnantajan kanssa työehtosopimuksessa paikallisesti sovittavista asioista. Liittoni neuvottelee ja sopii raamit ja minimiehdot työehtosopimuksessa.

Sopimisen tuloksena syntyvät ehdot, joiden sisällä on turvallista tehdä työtä

Sopimisen tuloksena syntyvät ehdot, joiden sisällä on turvallista tehdä tuottavaa työtä ja joustaa tarvittaessa. Tämä kaikki toimii, jos kolmas osapuoli eli valtio ei vahvista entuudestaan vahvaa työnantajan asemaa ja heikennä työntekijän asemaa.

Henkilöstön edustajana olen huomannut, että rahoitusalan työehtosopimuksen suomat raamit sopia ovat laveat.

Henkilöstön edustajana olen huomannut, että rahoitusalan työehtosopimuksen suomat raamit sopia ovat laveat. Työnantaja ei kuitenkaan ole käyttänyt kaikkia sopimisen oikeuksia ja mahdollisuuksia neuvotella, vaikka siihen olemme olleet valmiita. Työnantaja nostaa rahoitusalalla usein esille pankkien aukioloajat ja henkilökunnan työajat. Olemme niistä valmiita sopimaan, mutta kokeilut ovat osoittaneet, ettei kysyntää laveammille aukioloille ole ollut riittävästi eikä se ole ollut kannattavaa.

Johtopäätökseni on, että työnantaja haluaa käyttää enemmän isäntävaltaa ja direktio-oikeuttaan eikä oikeasti sopia neuvottelemalla. Työnantajien haluttomuuteen sopia paikallisesti vaikuttaa myös se, että sopimiseen ei ole aikaa eikä aina osaamistakaan. Bisnes on tärkeintä ja arki pyörii hyvin työehtosopimuksen mukaankin. Sopiminen edellyttää myös toisensa kunnioittamista ja keskinäistä luottamusta sekä aitoa neuvottelemista.

Hallituksen suunnittelemat pakkolait tuntuvatkin kovin etäisiltä ja kummallisilta

Hallituksen suunnittelemat pakkolait tuntuvatkin kovin etäisiltä ja kummallisilta arjen näkökulmasta. Rahoitusalallakin on pitkiä lomia kauan alalla olleilla, mutta näiden etujen saajien määrä on laskenut muutamaan sataan henkilöön. 1990-luvun pankkikriisin yhteydessä lomakertymiä leikattiin. Lomarahastakin on aikanaan sovittu; miksi se nyt vietäisiin pakkolailla?
Lomaoikeuksia isompi huoli pitäisi olla siitä, kuinka työssä olevat jaksavat työelämässä mahdollisimman pitkään.

Kaikkinensa hallituksen lakiuudistukset herättävät pelkoa ja ahdistusta työpaikoilla. Miksi työelämässä ei saa sopia lakia ja työehtosopimuksia paremmista ehdoista? Pakkolait eli katto etuuksille eivät kuulu demokraattiseen ja kansanvaltaiseen yhteiskuntaan. Jos työehtoihin lailla säädetään maksimit, miksi sitten ei myös eläkekatto, vuokrakatto, palkkakatto?
Työehtosopimukset ja niiden yleissitovuus on jokaisen palkansaajan viimekätinen turva. Jos tämä turva menetettäisiin, siirryttäisiin isäntävaltaan, jossa neuvottelu- ja sopimuskulttuuria ei kunnioiteta.

En jaksa uskoa, että hallitus toteuttaa pakkomallinsa. Se merkitsisi levottomuutta yhteiskunnassa. Palkansaajat eivät ole ainoa ryhmä, joka on varpaillaan. Eläkeläiset, työttömät, lasten etujen puolustajat ja monet muut kansalaisryhmät lähtevät liikkeelle, jos rauhallista ja tuloksellista sopimusyhteiskuntaa uhataan pakoilla. Saisimme sopien aikaan parempaa kuin pakolla.

Eija Laurila
• OP Ryhmän rahastoasiantuntija Helsingissä
• OP-Pohjola Henkilöstöyhdistys OPRY ry:n varapuheenjohtaja
• OPRY:n jäsenmäärä noin 6 000
• Ammattiliitto Pron edustajiston jäsen
• Työttömyyskassa Pron hallituksen puheenjohtaja

Teksti: Leena Seretin
Kuva: Pirjo Mailammi