Näin tehdään kilpailukykyä: Tavoitteena kilpailukykyinen vuokrayhteiskunta


Sirpa Pietikäinen, Naisten palkkapäivä, palkkatasa-arvo

Suomen kohtaamien haasteiden mittavuutta ei pidä aliarvioida – elämme rankkoja rakennemuutoksen aikoja. Kasvun eväät on kuitenkin löydettävissä kohtaamistamme haasteista; ei työ häviä Suomesta. Uusi työ syntyy uusien ideoiden pohjalta. Näillä vastataan uusiin tarpeisiin ja varmistetaan olemassa olevien entistä parempi hoito.

Kasvuyrityksiä ovat kaikilla toimialoilla ne, jotka ovat kääntäneet katseensa tulevaisuuteen ja luovat kasvua ja työpaikkoja innovatiivisuudellaan. Yksi lupaavimmista aloista Suomessa on kasvava cleantech ja biotalous.

Reunaehdot määrittävät sitä, mihin meidän tulisi pyrkiä. Tästä näkökulmasta cleantechille ja siihen kiinteästi linkittyvälle resurssitehokkuudelle voi vain povata vahvaa kasvu-uraa.

Tulevaisuuden strategioiden hiomisen tulisi aina lähteä realistisista ennusteista. Reunaehdot määrittävät sitä, mihin meidän tulisi pyrkiä. Tästä näkökulmasta cleantechille ja siihen kiinteästi linkittyvälle resurssitehokkuudelle voi vain povata vahvaa kasvu-uraa: jo tällä hetkellä kulutamme 1,5 maapallon verran resursseja joka ikinen vuosi. Saman tahdin jatkuessa kuluttaisimme vuoteen 2050 tultaessa 4,5 maapallon verran luonnonresursseja.

Me eurooppalaiset olemme mantereista eniten tuontiraaka-aineiden varassa ja siksi meillä on erityinen syy olla huolissamme siitä, että maapallomme rajat paukkuvat. Niukentuvia resursseja ei kuitenkaan pidä nähdä vaan ongelmana; tulevaisuuden globaalissa talouskilvassa voittaa se, joka osaa tehdä vähemmällä enemmän.

Resurssitehokkuuden taloudellinen ja työllistävä vaikutus on merkittävä

Resurssitehokkuuden taloudellinen ja työllistävä vaikutus on merkittävä: jos pystymme parantamaan resurssitehokkuutta 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, luo se Eurooppaan jopa kaksi miljoonaa uutta työpaikkaa ja kohentaa bruttokansantuotettamme prosentin. McKinsey arvioi, että resurssitehokkuuden täytäntöönpano loisi kuluttajille, yrityksille ja julkisyhteisöille jopa 600 miljardin euron säästöt.

Muutos ei kuitenkaan tapahdu itsestään, se tarvitsee tuekseen uudenlaiset pelisäännöt. Uusien sääntöjen tulee tukea kiertotaloutta, jossa jätettä ei ole, vaan vanhat tuotteet ovat tuunattavissa, korjattavissa ja viime kädessä toimivat materiaalina uusille tuotteille.

Sitovat resurssitehokkuustavoitteet, selkeät mittarit niiden seuraamiseksi, ympäristölle haitallisten tukien karsiminen, tutkimus- ja tuotekehityspanostus, tuotteiden suunnittelu kestäviksi ja resurssitehokkaiden ratkaisujen suosiminen julkisissa hankinnoissa – nämä kaikki ovat keskeisiä keinoja resurssitehokkuuteen kannustavalla tiellä.

Osa tulevaisuuteen katsovista yrityksistä on jo muuttanut toimintamallejaan: On rengasfirmoja, jotka vuokraavat renkaita, huonekalufirmoja jotka vuokraavat keittiöitä ja elektroniikkafirmoja, jotka vuokraavat valaistusta. Käytön päätyttyä tuote palautetaan yritykselle, joka käyttää vanhan tuotteen uuden luomiseksi. Materiaali säilyy kierrossa ja koko suunnittelun logiikka muuttuu: kun myydään palvelua, ei tuotetta, kannattaa tuotteet suunnitella mahdollisimman kestäviksi. Vuokrayhteiskunnassa jokaisen ei tarvitse omistaa autoa, porakonetta eikä ruohonleikkuria.

Tulevaisuuden haasteisiin ei vastata pelkällä palkkakilpailukykyä koskevalla keskustelulla.

Itse asiassa meillä suomalaisilla on hyvät mahdollisuudet luoda tällaista uutta kasvua – ja sitä kautta työpaikkoja ja verotuloja. Jo nyt meillä on äärimmäisen hyvää ja kilpailukykyistä osaamista juuri cleantechin ja biotalouden saralla. Eräiden arvioiden mukaan Suomi voisi jopa tuplata biotaloutensa arvon vuoteen 2030 tultaessa. Tämä vaatii kuitenkin tietoisen poliittisen panostuksen – erityisesti koulutuksen ja tutkimuksen puolella. Tulevaisuuden haasteisiin ei vastata pelkällä palkkakilpailukykyä koskevalla keskustelulla.

 

Sirpa Pietikäinen, MEP