Näin tehdään kilpailukykyä: Likaisesta kilpailusta reiluun ilmastopolitiikkaan


Maailman valtioiden on vaikea päästä sopuun yhteisestä ilmastopolitiikasta. Kaikki pelkäävät, että kasvihuonekaasupäästöjä rajoittava ilmastopolitiikka nostaa tuotantokustannuksia ja haittaa kilpailukykyä ja hyvinvointia.

Mitä energiaintensiivisempi talous ja mitä suuremmat kasvihuonekaasupäästöt, sen hanakampaa päästöjen vähentämisen vastustus on ollut. Toisaalta ne, jotka ovat nähneet uusia liiketoimintamahdollisuuksia puhtaan, päästöjä vähentävän teknologian kehittämisessä, ovat alkaneet vaatia konkreettisia toimia ja kannusteita päästöjen vähentämiseksi. Kärjistetysti kamppailua käydään siitä, tuotetaanko talouskasvu vanhalla, halvalla, likaisella (päästöintensiivisellä) teknologialla vai pystyykö uusi, kallis, puhdas teknologia kehittymään kilpailukykyiseksi saadakseen jalansijan tuotantotoiminnassa ja lopputuotteiden markkinoilla.

Kilpailukykykamppailussa puhdas teknologia tarvitsee tukea ilmastopolitiikalta. Itse asiassa koko maailmantalous tarvitsisi taloudellisia kannustimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, jotta ilmastotieteilijöiden ennakoimalta katastrofilta ja hyvinvoinnin romahdukselta voitaisiin välttyä.

Euroopan unionissa ilmastopolitiikan kannustin on päästökauppajärjestelmä. Päästöoikeuden hinta mataa kuitenkin niin alhaalla, 7-8 eurossa hiilidioksiditonnia kohti, ettei kannusteita päästöjen vähentämiseen juurikaan ole. Esimerkiksi Suomessa päästöoikeuksilla ovat ensimmäisinä päästökauppakausina käyneet kauppaa etupäässä sähkö-, kaasu- ja lämpöhuollon yritykset, joihin lukeutuvat suuret sähköntuottajat ja -jakelijat. Suomen oloissa päästöoikeuksien lisäkustannukset ovat noin 0,8 euroa/MWh, kun sähkön markkinahinta on noin 30 euroa/MWh. Vaikka tällaisilla kustannuksilla ei ole havaittu olevan vaikutuksia taloudelliseen toimeliaisuuteen, EU:ssakin pelätään päästökaupan rapauttavan elinkeinoelämän kilpailukyvyn.

Kilpailukykyä voitaisiin Suomessakin rakentaa puhtaan teknologian kehittämisen ja sen vaatiman korkean osaamisen varaan

Kioton sopimuksesta lähtien maailman ilmastopolitiikan on nähty epäonnistuneen päästöjen vähentämisessä. Joulukuun Pariisin ilmastokokouksen lähestyessä odotukset ovat maltilliset, koska neuvotteluihin on petytty kokous toisensa jälkeen. Suuri joukko maailman eturivin kansantaloustieteilijöitä on päätymässä sille kannalle, että olisi helpompaa neuvotella maailmanlaajuisen hiiliveron minimitasosta kuin yksittäisten maiden päästövähennyksistä ja taakanjaosta maiden välillä. IMF:n johtajan Christine Lagarden mukaan hiiliverosta sopiminen pitäisi olla myös käytännössä helpompaa nyt, kun öljyn hinta on pudonnut historiallisen matalalle tasolle.

Jos haitallisille päästöille saataisiin yhteinen ”markkinahinta”, hiilivero, kenenkään ei tarvitsisi pelätä kilpailua epäreiluilla markkinoilla. Kilpailukykyä voitaisiin Suomessakin rakentaa puhtaan teknologian kehittämisen ja sen vaatiman korkean osaamisen varaan.

Anni Huhtala, VATT:n ylijohtaja

Lisälukemista esim.
Hokkanen, T., 2015. Ilmastopolitiikan vaikutukset Suomen kansantalouteen ja kilpailukykyyn – mitä arvioista voidaan oppia? Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 11/2015
http://valtioneuvosto.fi/documents/10616/1456483/VNK_Ilmasto_kilpailukyky_.pdf/9267d0f7-24ad-4670-abb1-4dc65a2895e5