Outo käänne kehitysyhteistyössä


Suomen kehitysyhteistyön leikkaukset

Hallitus leikkaa 43 prosentilla kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeisiin osoitettavia varoja. Tuki putoaa 114 miljoonasta 65 miljoonaan. Miten kommentoit, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK:n toiminnanjohtaja Janne Ronkainen?

Hallitus leikkaa 43 prosentilla kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeisiin osoitettavia varoja.

– Yhtäkkinen leikkaus ajaa monet hankkeet suoraan seinään eli kehitysmaissa tehty työ valuu hukkaan. Olisi ollut viisaampaa ajoittaa leikkaukset vaikka parille vuodelle. Silloin hankkeita olisi voinut ajaa alas hallitusti ja pienimmät hankkeet olisi saatu valmiiksi. Tähän olisi ollut varaa, sillä kehitysmaiden lainoittaja Finnfund pyysi 40 lisämiljoonaa, mutta sai laskentatavasta riippuen 100 ‑ 130 miljoonaa.

Tulivatko leikkaukset yllätyksenä?

– Olemme varautuneet jo kolmen vuoden ajan, että valtion tuki vähenee hallituspohjasta riippumatta. Hallituksen leikkaus oli kyllä odotettua rajumpi.

Miten ryhdyitte varautumaan tuen vähenemiseen?

– Käynnistimme alkukeväästä uusia varainhankintamuotoja, eli haemme muun muassa kuukausilahjoittajia ja kannatusjäseniksi ammattiosastoja.

Kuinka leikkaukset näkyvät SASKin toiminnassa?

– Budjettimme on ollut 6,6 miljoona ja siitä lähtee pois 2,6 miljoonaa. Meitä on 17 työntekijää ja aluetoimistoissa Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa yhteensä viisi työntekijää. Yt-neuvotteluissa pitäisi löytää yhdeksän henkilötyövuoden säästöt.

Karsitteko myös hankkeita?

– Joudumme varmasti karsimaan, mutta ammattiliitot ovat sitoutuneet jatkamaan omalta osaltaan hankkeissa. Niitä on noin 60. Meidän täytyy miettiä, kuinka pitkään ja millä tasolla kutakin hanketta voidaan jatkaa ja mitkä vaikutukset lopettamisella on.

Hallitus linjasi budjettiesityksessään kehityspolitiikan painopisteet neljään kokonaisuuteen: Tyttöjen ja naisten oikeudet. Ihmisoikeudet ja oikeusvaltio. Energia, vesi ja ruoka. Yrityssektorin edistäminen. Mahtuuko SASKin toiminta näihin?

– Monessa Afrikan, Kaakkois-Aasian ja Latinalaisen Amerikan hankkeissa olemme kohentaneet naisten asemaa, sillä he tekevät usein alipalkattua työtä vaarallisissa työoloissa. Kohteena pitää olla kuitenkin koko nuoriso, sillä se kasvaa valtavasti noilla alueilla.

– Täytyy muistaa, että työolosuhteiden ja neuvottelujärjestelmien kehittäminen liittyvät olennaisesti yritystoiminnan edistämiseen. Eihän hallituksen linja voi olla, että edistetään kehitysmaissa työtä, jolla ei tule toimeen. Ihmisoikeudet, lapsityövoiman kieltäminen ja ay-toiminnan salliminen pitäisi olla yrityshankkeiden reunaehdoissa. Sellaisia emme ole nähneet.

Ulkoministeriön tilaamassa arviossa todettiin kesäkuussa, että Suomen kehitysyhteistyö on hyvää keskitasoa. Tuloksia pitäisi kuitenkin mitata enemmän ja voimavarat tulisi keskittää strategisesti valittuihin sektoreihin ja maihin. Osuuko arvio oikeaan?

– Tulosten mittaamisesta olemme samaa mieltä. Hankkeiden vaikuttavuuden arvioiminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta.

– Toinen juttu ovat strategiset painotukset. Kansalaisjärjestöt ovat itsenäisiä toimijoita. Niiden pitää voida valita kehitysyhteistyöhankkeensa omien arvojensa perusteella, perustuivatpa ne uskontoon tai ammatilliseen solidaarisuuteen. Järjestöt eivät voi olla kulloisenkin hallituksen strategian toteuttajia.

Teksti: Birgitta Suorsa, UP

Kuva: Jukka Pääkkönen, SASK

***

Minimipalkka parantaa ompelijoiden tulotasoa Myanmarissa

Vastuuta ihmisoikeuksista ei voi ulkoistaa kuluttajille