Ruma sana sanotaan niin kuin se on


Antti Palola, STTK

Pari viikkoa sitten aurinko siirtyi pohjoiselta taivaanpuoliskolta eteläiselle. Tämä on minulle aina se päivä vuodesta, jolloin kesä on ohi ja syksy alkaa. Tämä on myös päivä, jolloin pimeä voittaa valon ja matka kohti sydäntalvea alkaa.

Koko Suomi heräsi tänään pakkasaamuun tai ainakin hyytävään koleuteen. Kun hain aamun lehden kuuden aikaan portin pielestä, kolea ilma ja hyytävä viima purivat yhtä lujaa kuin työmarkkinoilla.

***

Menneen kesän suurin kotimaan uutinen oli se, saadaanko aikaan yhteiskuntasopimus vai ei. Hallitus tavoitteli kilpailukykyä parantavaa ja julkisen talouden vajetta supistavaa sopimusta yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Palaan vielä kerran yhteiskuntasopimukseen, josta rehellisesti sanoen emme koskaan edes oikeasti neuvotelleet. Määräaikaan mennessä ei löytynyt yhteistä näkemystä edes sopimuksen tavoitteesta – puhumattakaan varsinaisesta asialistasta tai keinovalikoimasta.

Yhteiskuntasopimustahan yritettiin ensimmäisen kerran jo heti vaalien jälkeen – silloinkin ilman tulosta. Hallitusohjelman julkistamisen jälkeen sopimus sai käsittämättömän suuren huomion. Media kohisi asiasta kuin yliluonnollisesta ilmiöstä, joka toteutuessaan pyyhkäisisi pois kaikki Suomen ongelmat.

Hiljattain edesmenneen koomikon Simo Salmisen vähän hävyttömässä Pornolaulussa sanotaan, että ”ruma sana sanotaan niin kuin se on”. – Olisi ollut reilua hallituksen heti alussa kertoa kansalle asiat niin kuin ne ovat eikä turvautua milloin tuottavuusloikan, milloin kustannuskilpailuhypyn ja milloin yksikkötyökustannusten munkkilatinaan.

Hallitus olisi aivan hyvin voinut sanoa rumat sanat. Eli että sen tavoite on toteuttaa sisäinen devalvaatio – palkka-ale – tilanteessa, jossa rahan ulkoisen arvon alentaminen ei ole enää mahdollista.

Ennen vanhaan asia olisi hoidettu poliittisella päätöksellä ja yhdessä yössä devalvoimalla markka. Kun tämä ei enää ole mahdollista, hallitus asetti toivon työmarkkinajärjestöihin.

***

Olen kuluneen puolen vuoden aikana miettinyt, mihin ihmeeseen unohtui puhe paukkujen lisäämisestä esimerkiksi tuottavuuden parantamiseen, osaamiseen ja koulutukseen, tutkimukseen ja kehittämiseen, innovaatioihin sekä oikeiden tuotteiden valmistamiseen unohtamatta hyvää johtamista. Nämä ovat varmasti yhtä tärkeitä tekijöitä kilpailukyvyn parantamisessa kuin esimerkiksi työajan pidentäminen.

Olen myös miettinyt, mitä ihmettä tarkoittaa viiden prosentin tuottavuusloikka, kustannuskilpailukykyhyppy tai yksikkötyökustannusten alentaminen julkisella sektorilla. Yksityisellä sektorilla ja vientiteollisuudessa sen vielä ymmärtää, kun Suomea verrataan muihin maihin. Mutta julkisesta sektorista puhuttaessa voitaisiin taas sanoa ruma sana eli asia niin kuin se on: tavoitteena on julkisen sektorin kustannusten alentaminen viidellä prosentilla työntekijöiden palvelusuhteen ehtoja heikentämällä.

***

Yhteiskuntasopimusneuvottelujen kariutumisen jälkeen hallitus päätti istua yksin kuskin paikalle ja ajaa läpi merkittäviä työntekijään kohdistuvia heikennyksiä, jotka on tarkoitus saattaa voimaan pakottavalla määräaikaisella lainsäädännöllä.

Hallituksen esitys tarkoittaisi loppiaisen ja helatorstain muuttamista palkattomiksi vapaapäiviksi, ensimmäisen sairauspäivän karenssia ja sairauspäivien korvaustasojen heikentämistä, vuosilomien lyhentämistä ja lomarahojen leikkaamista.

Hallitus esittää lisäksi parempaa muutosturvaa tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanotuille työntekijöille. STTK:n laskelmien mukaan työnantajat siis saisivat 30 miljoonan panostuksella muutosturvaan noin 3 000 miljoonan potin alenevien työvoimakustannusten kautta. Tässä vaihtokaupassa kohtuus ja tasapaino ovat kaukana toisistaan.

Hallituksen esitys pakottavasta lainsäädännöstä on erittäin vakava hyökkäys työntekijöiden oikeuksia ja sopimusvapautta vastaan. Hallituksen esityksen eduskuntakäsittelystä tulee mielenkiintoinen. Aivan erityisen huomion kohteena on esityksen perustuslaillisuus. Aikanaan tullaan varmasti selvittämään se, rikkooko esitys kansainvälisiä sopimuksia ja Suomen sitoumuksia. Jätän suosiolla tämän selvitystyön perustuslaki- ja työoikeuden asiantuntijoiden arvioitavaksi.

Jotta hallitus välttyisi pakkolainsäädännöltä, se on pyytänyt työmarkkinajärjestöiltä vaihtoehtoisia ehdotuksia. Niidenkin pitää täyttää hallituksen vaatimukset kilpailukyvyn parantamisesta ja julkisen talouden tasapainottamisesta. Käymme parhaillaan näitä neuvotteluja. Tavoite on laittaa edessä oleva työmarkkinakierros ja hallituksen edellyttämä kilpailukykyhyppy samaan pakettiin ja katsoa, mihin se riittää.

Neuvottelut ovat nytkin hankalat. Asiat eivät ole helppoja tai yksinkertaisia, vaikka ne siltä yhtäkkiä saattavatkin kuulostaa. Tavoite on tähän aikaan ja tilanteeseen sopiva ratkaisu, joka on mahdollisimman oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Rumilta sanoilta ei vältytä nytkään.

***

Suomesta on rakennettu menneiden vuosikymmenten aikana hyvinvointiyhteiskunta. Sitä on luotu yhdessä neuvotellen ja sopien, vähemmän riidellen ja repien. Tämä olisi hyvä pitää mielessä myös nyt kun uudistamme työelämää.

Suomessa on muitakin ongelmia kuin kustannuskilpailukyky ja talouden tasapainottaminen. Juuri nyt kasvava haaste on, miten ratkomme tänne pyrkivien turvapaikanhakijoiden ja muiden maahan pyrkivien asiat niin, että vältämme jyrkän vastakkainasettelun, rasismin ja kiihkonationalistisen oman edun tavoittelun.

Jos joku ei vielä usko, että syksy on täällä, muistutan, että runsaan kahden viikon kuluttua siirrymme talviaikaan. Toivotan kaikille oikein hyvää alkanutta syksyä!

Antti Palola