Aikuiskoulutus avaa ovet digimaailmaan


Aikuiskoulutus, digitalisaatio

Aikuiskoulutus

Luovan tuhon maailmassa työntekijöiden tarve uuden oppimiseen on jatkuvaa. Osaamisen ylläpitäminen suojaa irtisanomistilanteessa parhaiten pitkältä työttömyydeltä. Lisäksi investoijat yleensä hakeutuvat maihin, joissa on tarjolla hyvin koulutettua työvoimaa, joiden taitoja on helppo päivittää.

Kasvun aikaansaaminen, yritysten ja julkisen sektorin tuottavuushypyt ja uutta kilpailukykyä luovat tuote- ja palveluratkaisut riippuvat niistä työntekijöistä, jotka ovat työelämässä nyt, ja joiden odotetaan antavan työssään panoksensa vielä seuraavat 10-30 vuotta.

Aikuiskoulutuksen tilanne

Ammatilliseen tai muuhun koulutukseen osallistuu noin puolet työikäisistä aikuisista, mutta koulutuspäivien määrä on ollut laskussa koko 2000-luvun. Koulutus kasaantuu jo ennestään hyvin koulutetuille. Samaan aikaan työttömyys ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys kasvavat.
Työikäisen aikuisväestön perusosaamisessa (luku- ja laskutaito sekä tietotekniset taidot) on kansainvälisten tutkimusten mukaan selviä puutteita. Erityisen huolestuttavaa on se, että yli miljoonalla työikäisellä on heikot tai puutteelliset tietotekniset taidot. Samaan aikaan työn tekemisen tavat ja työnhaku muuttuvat ja kehittyvät ja edellyttävät toimialasta riippumatta tietoteknistä osaamista.

Aikuiskoulutuksen ongelmat eivät ratkea väestön vanhenemisella eli sillä, että työelämään tulee koulutetumpia ja osaavampia nuoria. Myös työuransa aloittavat joutuvat ylläpitämään ja kehittämään taitojaan ja osaamistaan työelämän vaatimusten muuttuessa. Koulutuksen keinoin tulisi ennaltaehkäistä osaamisvajeita sen sijaan, että niihin reagoidaan vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Aikuiskoulutuksen merkitystä ei voi eikä saa aliarvioida kilpailukyky- ja tuottavuusstrategioissa. Aikuiskoulutusta tulisi profiloida nykyistä voimakkaammin yleisessä koulutuspolitiikassa, eri koulutusasteilla tutkintoon johtavassa koulutuksessa ja lisä- ja täydennyskoulutuksessa.

Digiosaamisen tila

Digiosaaminen tarkoittaa kykyä tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen: tietoyhteiskunta- ja mediataitoja, teknis-käytännöllisiä taitoja ja erilaisia tietotyön taitoja. Työntekijöille tärkeimpiä ovat erilaisten digitaalisten laitteiden, ohjelmien ja sovelluksien hyödyntäminen työtehtävissä, työnhaku sosiaalisen median välinein ja omien ammatillisten verkostojen rakentaminen.

Digiosaamisen perustaidot ovat edellytys saada työtä ja pärjätä työelämässä. Työikäisten digiosaaminen kaipaa nopeasti päivitystä työelämän vaatimalle tasolle. Tutkimusten mukaan taidot ovat heikot erityisesti nuorilla ja ikääntyneillä, mutta myös työikäisillä on paljon parannettavaa. Lisäksi opettajien osaamisessa ja taidoissa on korjattavaa.

Monissa yrityksissä koulutusilmapiiri ei kannusta riittävästi oppimaan uutta muutoin kuin oman konkreettisen työtehtävän välttämättömimmät taidot. Digiosaamisen nosto edesauttaisi yritysten ja julkisten organisaatioiden tuotteiden, palveluiden, toimintatapojen ja prosessien uudistamista tuottavimmiksi ja kilpailukykyisemmiksi.

Kolmen päivän koulutusoikeus ja henkilöstökoulutuksen verotuet tarjoaisivat hyvän alustan parantaa näitä perustaitoja, mutta tähän mennessä näiden mahdollisuuksien käyttö on ollut pientä. Hyviä välineitä työpaikoilla ovat lisäksi yhteistoimintalaissa vaaditut henkilöstö- ja koulutussuunnitelmat. Niiden oikea käyttö helpottaisi yrityksessä tarvittavan osaamisen suunnittelua. Kattavat koulutussuunnitelmat ovat myös yksi organisaation vetovoimatekijä rekrytoinnissa ja työntekijöiden motivoinnissa.

Eri koulutustasojen oppilaitoksissa on vaihtelevasti resursseja digitaitojen opetukseen, eivätkä kaikki tutkinnot sisällä näitä taitoja. Digiosaamisen kytkentä eri tutkinnoissa vaadittaviin ammattitaitovaatimuksiin (esim. terveydenhoitohenkilöstö) vaatii tarkennusta.
Opetusmenetelmät ja oppimisvälineet ovat monin osin vanhentuneita ja paikkaan ja aikaan sidottuja, eivätkä siten motivoi koulutukseen. Kansalaisten perustason digiosaaminen mahdollistaisi useimpien koulutuksien toteuttamisen monimuotoisesti.

Työvoimakoulutuksessa digiopetukseen ohjataan vain osa työttömistä, vaikka erityisesti tämän osaamisen ylläpitämisestä ja kehittämisestä olisi huolehdittava työttömyyden aikana. Näin varmistettaisiin, ettei puutteellinen osaaminen nouse työllistymisen kynnykseksi. Maahanmuuttajien taidot ovat kantaväestöä heikommat.

Yhteishankintakoulutus tarjoaisi hyviä mahdollisuuksia osaamistason nostamiseen, mutta sitä ei ole tarjolla riittävästi ja/tai yritykset eivät koe sen käyttöä tarpeelliseksi.

Taloudelliset kannusteet yksilöille ovat osoittautuneet monimutkaisiksi ja osin riittämättömiksi motivoimaan aikuisia. Vain osa oppilaitoksista (mm. työväen- ja kansanopistot) tarjoaa digikoulutusta kohtuuhinnalla.

Digitaitojen opetuksen tarjontaa ja laatua pitäisi seurata ja arvioida paremmin. Koulutuksen vaikuttavuus ja laatu kytkeytyvät vahvasti määrärahoihin sekä opetuksen ja opiskelijoiden ohjauksen tasoon.

Digiosaamisen remontti

Hallituskauden aikana tulisi digiosaaminen ottaa yhdeksi painoalueeksi kaikkiin aikuisten jatko-, täydennys- ja lisäkoulutusopintoihin ja oppilaitosten tulostavoitteisiin. Koulutuksen sisällöt pitäisi suunnitella työelämälähtöisesti ja kohdentaa perustaitojen lisäksi alakohtaisiin osaamisen kehittämistarpeisiin. Muutos edellyttää aikuisille kohdennetun digikoulutuksen tarjonnan, oppimisvälineiden ja materiaalien, oppimispaikkojen sekä rahoituksen remonttia.

Uudistetun koulutuksen tulee olla jatkuvaa (non stop -periaate peruskursseilla), matalan kynnyksen osallistumismahdollisuuksia tarjoavaa (joustavat opiskelumahdollisuudet), työnantajille kannusteita tarjoavaa (nykyisten verotukien kehittäminen, muiden yritystukien kohdentaminen ja rinnastaminen investoinniksi), modulaarista (osaamiskokonaisuudet rakentuvat aiemmin opitun päälle) sekä hinnaltaan kohtuullista (julkisin varoin tuettua).

Remontti edellyttää useamman ministeriön ja hallituksen kärkihankkeen hyvää yhteistyötä. STTK ehdottaa viittä konkreettista toimenpidettä: 1. maksuton digikoulutus verkkoon, 2. hankkeen rahoitusmallin selvittäminen monirahoituspohjalta, 3. aikuisten oppimiskannusteiden parantaminen, 4. yritysten ja julkisen sektorin organisaatioiden kouluttautumista lisäävät kannusteet, sekä 5. opettajien digi-osaaminen ja opetusresurssien joustava käyttö.