Vihreässä taloudessa piilee hyödyntämätön potentiaali


“Kuka sammuttaa valot ensimmäisenä?”
“Miten käy kasvun, kun luonnonvarat loppuvat?”
“Meidän pitää määritellä onnemme uudelleen!”

Lauseet ovat poimintoja keskusteluista, joita kävin muutama viikko sitten pohjoismaisten ay-kollegojen kanssa vihreästä, kestävästä taloudesta ja sen mukanaan tuomasta yhteiskunnallisesta haasteesta. Keskustelijat olivat harvinaisen samanmielisiä siitä, että vihreä talous on juuri se THE kilpailukykytekijä, joka antaa pohjolalle tarvittavan etulyöntiaseman suhteessa kohinalla kasvaviin kehittyviin talouksiin. – Mutta vain jos olemme ensimmäisiä, kuten eräs keskustelukumppani totesi. Hyvillä päätöksillä on siis kiire.

WWF julkaisi keväällä raportin, joka totesi yksiselitteisesti, että vihreän talouden synnyttämät mahdollisuudet peittoavat siihen siirtymisen kustannukset. Käänteisesti tarkasteltuna siirtymän kustannukset ovat sitä suurempia, mitä myöhemmin päätökset tehdään. WWF:n laskelmien mukaan pelkästään kiertotalouden mukanaan tuomat materiaalisäästöt olisivat samaa kokoluokkaa kuin EU-komission keväinen 315 miljardin investointipaketti. Vihreään talouteen siirtyminen synnyttäisi jopa 20 miljoonaa uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä.

Luvut ovat niin suuria, että niille on syytä heristää korviaan – ja moni heristääkin. Ainakin muissa Pohjoismaissa. Ruotsi ja Tanska ovat vihreän teknologian kärkimaita, joissa vihreää taloutta on jo pitkään edistetty systemaattisesti esimekriksi veroratkaisuin ja investoinnein. Myös fossiilisista vaurautensa saava Norja teki päätöksen sijoittaa kansallisten öljyrahastojensa varoja uusiutuvan energian hyödyntämiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Mukava buusti vihreälle taloudelle!

Muissa Pohjoismaissa ay-liike on aktiivisesti lobannut vihreän talouden puolesta ja tehnyt oman osuutensa myös sopimustoiminnan kautta. Yritysten vihreiden tilinpäätösten edistäminen sekä niin sanotut vihreät työehtosopimukset, joissa ympäristötietoisuudesta, energiatehokkuudesta tai vihreistä innovaatioista palkitaan, ovat Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa monien toimialojen arkipäivää.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät Pohjoismaista ehkä kaikkein konkreettisimmin Grönlannissa. Napajää sulaa ja vedenpinta kohoaa. Myös kalakantojen ehtyminen liikakalastuksen myötä, on uhka grönlantilaisten perinteisesti varsin ekologiselle elämäntavalle. Yllättäen grönlantilaiset itse kokevat, että muutoksen hyödyt ovat haittoja suuremmat:  – Mitä vihreämpi, sen parempi, sanoo grönlantilainen.  Kommentti viittaa sulavaan lumeen, jonka tilalla viheriöi nyt nurmikko. Korkeasta työttömyydestä kärsineelle saarelle syntyy lumipeitteen sulamisen myötä tuottoisaa ja työllistävää kaivostoimintaa.

Grönlannin esimerkki kuvaa, miten kysymys vihreästä taloudesta ei ole yksiselitteinen, eivätkä haitat ja hyödyt jakaudu tasaisesti. Vihreässä taloudessa on kyse paitsi luonnonvaroista, energiatehokkuudesta, resurssiviisaudesta ja teknologian kehityksestä, myös sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Niukkenevat luonnonvarat kasautuvat yhä harvempiin käsiin ja tuhoutuneesta ympäristöstä kärsivät eniten kaikkein köyhimmät. Ay-liikkeellä on tärkeä tehtävä keskustelun tuomisessa lähelle tavallisen ihmisen arkipäivää. Vihreä talous konkretisoituu –  toteutuu tai jää toteutumatta – niissä päivittäisissä valinnoissa, joita arjessamme teemme, niin työssä kuin kotona. Tavallisen ihmisen arjessa, menetetyn tai syntyvän työpaikan myötä, konkretisoituu myös kysymys muutoksen hyötyjistä ja häviäjistä. Kestävä yhteiskunta voi rakentua aidosti kestäväksi vain hallitun muutoksen kautta.