Merja Kauhanen, PT:n vs. tutkimusjohtaja: Työn tulevaisuutta tehdään yhteiskuntapolitiikalla


Merja Kauhanen, Työn tulevaisuutta tehdään yhteiskuntapolitiikalla

Suomi on vahvasti palkkatyön yhteiskunta, jossa jatkossakin ansiotyö – tai sen puute – pitkälle määrittää kansalaisten elintason ja elämisen laadun. Globalisaation eteneminen, nopea tekninen kehitys ja väestörakenteen muutos ovat tekijöitä, jotka yhdessä vaikuttavat tulevaisuuden työmarkkinoihin ja yksilöiden työmarkkina- asemaan niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa. Eritoten kaksi ensimmäistä ovat muovanneet yritysten toimintaympäristöä ja nopeuttaneet entisestään muutostahtia.

Tulevina vuosinakin ne vaikuttavat yksittäisten palkansaajien asemaan työvoiman kysynnän rakenteen, työn sisältöjen, työn organisointitapojen, työvoiman käyttötapojen sekä työn osaamisvaatimusten kautta. Tärkeä kysymys yksilönäkökulmasta ja koko suomalaisen yhteiskunnan kannalta on, minkälaisia seurauksia näillä muutoksilla on.

Yhtä tärkeä kysymys on kuitenkin myös se, kuinka paljon haluamme ja pystymme vaikuttamaan omilla politiikkatoimillamme siihen, minkälaisia seurauksia näillä muutoksilla on ja minkälaiseksi suomalaisen työn tulevaisuus muodostuu. Työllisyyden ja työelämän laadun kehitykseen vaikuttavat myös yhteiskuntapolitiikan kehityssuunnat ja valinnat.

TEKNISEN KEHITYKSEN JA GLOBALISAATION MONINAISET VAIKUTUKSET

Teknisen kehityksen ja tietokoneiden lisääntyneen käytön vuoksi yksi keskeisimpiä työmarkkinoiden muutostrendejä on ollut työllisyyden polarisaatiokehitys. Siinä työllisyyden kasvu keskittyy enenevässä määrin korkeapalkkaisiin, korkeaa osaamista vaativiin ammatteihin ja toisaalta myös matalapalkkaisiin, vähäisempää koulutusta vaativiin tehtäviin, samalla kun keskipalkkaisten ammattien osuus on vähentynyt. Matti Mitrusen tutkimuksen mukaan ajanjaksolla 1995–2008 keskipalkkaisten ammattien osuus työllisistä putosi lähes 12 prosenttiyksikköä Suomessa.

Ajanjaksolla 1995–2008 keskipalkkaisten ammattien osuus työllisistä putosi lähes 12 prosenttiyksikköä Suomessa

Työllisyyden polarisaatiokehitykseen on vaikuttanut myös globalisaation eteneminen, jonka myötä kilpailu muiden maiden kanssa on kiristynyt entisestään. Tiedonvälityksen ja koordinoinnin kustannusten voimakas lasku on tehnyt yrityksille entistä helpommaksi siirtää ulkomaille toimintoja, joita aiemmin pidettiin mahdottomina siirtää ja sitä kautta tuotantoa ja työllisyyttä on voitu jakaa uudelleen eri puolilla maailmaa tapahtuvaksi. Työntekijöiden kannalta tämä on lisännyt kilpailua työpaikoista globaalilla tasolla.

Iso kysymys on, kuinka paljon tulevaisuudessa robotisaatio ja tietoteknistyminen korvaa ihmisten tekemää työtä ja mitkä työtehtävät ovat suurimmassa vaarassa tulla korvatuiksi roboteilla. Nykyisten ennakointien mukaan suurin riski kohdistuisi vähäistä koulutusta vaativiin, matalapalkkaisiin tehtäviin. Lopputulokseen vaikuttaa myös, kuinka paljon uutta korvaavaa työtä ja uusia ammatteja tekninen kehitys synnyttää. Kaiken kaikkiaan tulevaisuudessa paitsi ammattirakenne myös töiden sisällöt voivat olla huomattavan erilaisia kuin nykyään.

Tieto- ja viestintäteknologian nopea kehitys aiheuttaa muutoksia myös tuotannon ja työn organisointiin ja samalla yksilöiden työmarkkina-asemaan. Tuotanto pilkotaan enenevässä määrin osiin ja työt jakautuvat usean eri organisaation tekemäksi. Yritykset erikoistuvat tuotteisiin ja palveluihin, jotka ovat niiden toiminnan ydinaluetta ja ulkoistavat muut osat, jonka seurauksena kasvavalle osalle työvoimaa voi tulla muutoksia joko työnantajan vaihtumisena tai palkkatyön vaihtumisena itsensä työllistämiseen.

Tuotantoketjun jakautuminen usean eri organisaation tekemäksi tarkoittaa myös sitä, että samalla työpaikalla työskentelevät työntekijät eivät välttämättä ole saman työnantajan palveluksessa eivätkä heidän työsopimuksensa ehdot ole samanlaisia.

Tuotannon uudelleen organisointi sekä joustavuuden ja sopeutumiskyvyn vaatimusten kasvu vaikuttavat työvoiman käyttötapoihin tulevaisuudessa. Joustavuusvaatimusten kasvun, tuotannon pirstaloitumisen ja enenevän ulkoistamisen myötä myös työn teon muodot ja työntekijöiden työtunnit entisestään moninaistuvat. Sitä kautta myös työmarkkinariskit ovat siirtymässä entistä enemmän yksilön kannettaviksi.

Elinikäisten, pysyvien työpaikkojen ohella työtä tehtäneen tulevaisuudessa entistä yleisemmin lyhytkestoisimmissa ja erilaisissa työsuhteissa joko palkkatyössä (kuten vuokratyö, määräaikainen työ, osa-aikatyö, nollatuntisopimukset) tai itsensä työllistäjänä. Työn teon muotojen moninaistumisen jatkuminen ei tarkoita pitkäkestoisten pysyvien työsuhteiden katoamista, mutta uudet työn teon muodot kuten ’elance’ (internet freelancing) –työt kasvattavat osuuttaan.

Uusien teknologioiden (esimerkiksi pilvi- ja mobiiliteknologiat) myötä uusia vapausasteita on enenevässä määrin tullut ja tulossa työn tekemisen aikaan ja paikkaan. Työtä voidaan jatkossa tehdä eri organisaatioissa entistä hajautetummin erilaisissa paikoissa ja erilaisina aikoina. Joustavat ja mobiilit työnteon tavat ovat Suomessakin olleet yleistymään päin. Lisäksi työsuhteiden ennakoidaan myös yksilöllistyvän entistä enemmän. Työntekijöille räätälöidään jatkossa entistä enemmän yksilöllisiä sopimuksia työnteon ajan, paikan ja muiden ehtojen suhteen, mutta muutos ei välttämättä koske kaikkia työllisiä yhtä suuressa määrin, vaan jatkossakin on työtehtäviä, joissa työnteko on edelleen sidottu tiettyyn paikkaan ja aikaan.

Politiikkavalinnoilla voidaan vaikuttaa ja lieventää muutosvoimien vaikutusta tulevaisuuden työhön ja yksilöiden työmarkkina-asemaan

Yksilöiden työmarkkina-aseman kannalta suuri merkitys on sillä, missä määrin ja minkälaisia korvaavia työpaikkoja löytyy häviävien työpaikkojen tilalle sekä mihin hävinneistä ammateista liikutaan. Oleellista niin ikään on, kuinka työmarkkinoiden polarisaatiokehitys vaikuttaa palkkaeroihin ja eriarvoistumiskehitykseen.

Työmarkkinoiden muutosvoimat eivät kohtele kaikkia yhtäläisesti, vaan on olemassa sekä muutoksesta hyötyjiä että häviäjiä. On tärkeää selvittää, kuinka työelämän muutostrendit kohdentuvat työmarkkinoilla ja minkälaisia seurauksia kohdentumisella on työmarkkinoiden polarisaatiokehitykselle. Onko joidenkin työntekijäryhmien asema heikentynyt tai heikentymässä työmarkkinoiden murroksessa ja onko ryhmiä, jotka ovat hyötyneet/tulevat hyötymään muutoksesta? Minkälaisia vaikutuksia muutoksilla on ihmisten työuriin ja miten työpaikkojen laatu ja työntekijöiden hyvinvointi kehittyy työmarkkinoiden muuttuessa?

Tässä yhteydessä on tärkeä muistaa, että politiikkavalinnoilla voidaan vaikuttaa ja lieventää muutosvoimien vaikutusta tulevaisuuden työhön ja yksilöiden työmarkkina-asemaan. Muun muassa on tärkeää koulutusjärjestelmää kehittämällä turvata sekä työllisille että työtä vailla oleville mahdollisuudet ammatillisen osaamisensa päivittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen. Yksilön työmarkkinariskien kasvaessa myös yhteiskunnan turvaverkkojen merkitys korostuu.

POLITIIKAN KEHITYSSUUNTIEN JA VALINTOJEN VAIKUTUKSET TYÖN TULEVAISUUTEEN

Tulevaisuuden työmarkkinat eivät muovaudu yksioikoisesti pelkästään teknologisen kehityksen ja globalisaation vääjäämättömänä heijastumana vaan niihin vaikutetaan myös kotimaisella politiikalla.

Tämä tosin näyttää nykyisin usein unohtuvan työmarkkinoiden tulevaisuutta tarkasteltaessa, kun politiikan sijasta tapana on korostaa vain yritysten ja yksilöiden omia valintoja irrallaan yhteiskunnan rakenteista.

Tärkeät yhteiskuntapolitiikan valinnat liittyvät esimerkiksi julkisen sektorin kokoon sekä tehtäviin ja myös palkanmuodostukseen liittyviin ratkaisuihin. Niitä koskevia tulevia poliittisia päätöksiä on vaikea yksityiskohtaisesti ennustaa, mutta on joka tapauksessa tärkeä tunnistaa niiden keskeinen merkitys työmarkkinoiden kehityksen kannalta. Yhteiskuntapolitiikan päätöksillä vaikutetaan erityisesti myös siihen, miten eri työntekijäryhmien suhteellinen asema kehittyy. Lisäksi instituutioilla on ratkaiseva vaikutus siihen, minkälaisia seurauksia rakenteellisilla muutoksilla on niin yksilöillekuin koko yhteiskunnalle.