Petri Palmu, Ammattiliitto Pro: Työntekijöiden arvot uudistavat tulevaisuuden työelämää


Petri Palmu

Tulevaisuuden työelämästä keskusteltaessa tulisi huomioida työntekijöiden kokemukset ja arvot sekä niissä tapahtuva muutos. Työntekijöiden kokemusten ja arvojen tulisi toimia myös työelämän uudistamisen merkittävinä vaikutteina.

Ammattiliitto Pro on tutkinut jäsentensä osaamista, työnkuvia, työllisyyttä sekä toimintaympäristöä koskevia asioita vuodesta 2009. Tutkimusten mukaan Pron toimihenkilöjäsenet kyseenalaistavat kovaan kilpailuun, tuloerojen kasvattamiseen ja lyhyen aikavälin voitontavoitteluun tähtäävän taloudellisen toiminnan. Ekologinen vastuullisuus näyttäisi olevan kasvussa ainakin asennetasolla. Vapaa-ajan sekä koulutuksen merkitys on lisääntynyt. Työn koetaan jakautuvan siten, että toiset tekevät runsaasti ylitöitä, kun taas 10 prosenttia jäsenistöstä ei ole töissä lainkaan.

Työnantajat katsovat koulutustarvetta vain muutaman vuoden eteenpäin, kun yksilön ja yhteiskunnan kannalta työvoiman koulutusta tulisi tarkkailla pidemmällä aikavälillä

Myös työnantajan mahdollistama koulutus jakautuu epätasaisesti. Lähes puolet jäsenistöstä saa korkeitaan yhden päivän verran koulutusta vuodessa. Työnkuvien jakautuminen mielenkiintoisiin ja enemmän vaikutusmahdollisuuksia sisältäviin työtehtäviin on selvästi sukupuolittunutta, kun koulutustausta ja ikä on vakioitu. Pron jäsenille koulutuksen merkitys on lisääntynyt. Muutos näkyy esimerkiksi yritysten johdon asenteisiin kohdistuvana kritiikkinä. Yritysten aikajännettä pidetään liian lyhyenä. Työnantajat katsovat koulutustarvetta vain muutaman vuoden eteenpäin, kun yksilön ja yhteiskunnan kannalta työvoiman koulutusta tulisi tarkkailla pidemmällä aikavälillä.

AUTOMAATION JA DIGITALISAATION KENTTÄ LAAJENEE

Tulevaisuus on ongelma ja mahdollisuus, sillä teknologiasta tulee yhä älykkäämpää. Vuonna 2014 noin 75 prosenttia Pron jäsenkuntaan kuuluvista finanssialan toimihenkilöistä arvioi, että nykyinen oma työ korvautuu tulevaisuudessa kokonaan digitalisaatiolla tai automatisaatiolla. Muita nopeasti ihmistyötä muuttavia tai hävittäviä aloja ovat ICT, viestintä ja elintarviketeollisuus. Ajallisesti muutosvauhti näyttäisi vain kiihtyvän – usko mahdollisuuteen korvata ihmistyö digitalisaation kautta vahvistuu koko ajan.

Olennaista on ymmärtää, että tilanteet voivat muuttua hyvin äkillisesti. Teknologia muuttaa ihmisten työtapojen lisäksi heidän käyttäytymistään. Älykkäät järjestelmät ottavat keskeisen roolin myös organisaatioiden johtamisessa, koska johtaminen on paljolti asioiden laskemista, relaatioiden löytämäistä ja loogista ”palapelin” rakentamista. Näissä tehtävissä tekoäly on ylivertainen ihmisen kapasiteettiin nähden.

Taloudellisen tehokkuuden lisäksi automaation hyötyjä haetaan myös muilta alueilta. Tuotanto- ja materiaalien kierrätysprosessit voidaan optimoida siten, että esimerkiksi tuotannon ekologiset rasitukset jäävät mahdollisimman pieniksi.

ERITYISOSAAMINEN TYÖNTEKIJÄN PERUSTURVA

Ihmisten tietotekniset valmiudet, teknologinen osaaminen, matemaattiset ja kielelliset taidot, lainsäädännön tuntemus tai erikoistuminen jonkin erityisalan syvälliseen osaamiseen luovat pohjan organisaation tuottavalle työnjaolle. Myös jonkin osa-alueen syväosaamisen hyöty korostuu. Esimerkiksi jos työpaikalla kukaan ei osaa koodata web-systeemejä, mutta useat osaavat muokata sivuja koodatun järjestelmän rajoissa, organisaation kyvyt ovat tältä osin hyvin rajalliset. On selvää, että erikoistunut teknologinen osaaminen saattaa muuttaa työn tuottavuutta jopa tuhatkertaiseksi.

SOSIAALINEN PÄÄOMA EROTTAA HYVÄN JA HUONON ORGANISAATION

Teknologisen osaamisen rinnalla vähintään yhtä tärkeää on sosiaalinen pääoma. Se miten ihmiset jakavat tietoa, tunteita, oppivat, auttavat, muodostavat organisaation arvoja ja luottavat toisiinsa.
Organisaatioiden toiminnan kannalta kriittinen informaatio liikkuu tietojärjestelmien ja sosiaalisten prosessien yhteisvirtana yhä nopeammin ja laajemmin. Hyödyn maksimoimiseksi organisaatioissa pitääkin olla matala ja avoin kulttuuri. Tiedon pitäminen omassa hallussa ei enää ole toimiva vallan väline, sillä myös johto on aidosti sosiaalisen paineen edessä.

Teknologia tulee korvaamaan yhä suuremman osan rutiinitöistä, vaativasta päättelystä ja laskennasta sekä johtamisesta ja esimiestyöstä. Tämä kehitys vapauttaa ihmisiä ratkaisemaan aiempaa tasa-arvoisemmin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisten hyvinvoinnin peruskysymyksiä sekä ylipäätään työnteon yhteiskunnallista merkitystä.

Yhä tärkeämpää on, kuinka ihmiset jakavat tietoa, tunteita, oppivat, auttavat, muodostavat organisaation arvoja ja luottavat toisiinsa

Vaikka osaamisvaatimukset kasvavat, on työnteon tulevaisuudessa mahdollista kehittyä aiempaa hauskempaan, luovaan sekä vapautta ja vastuuta korostavaan suuntaan. Tulevaisuuden avoimessa organisaatiossa tieto ihmisten palkoista ja tehdyn työn arvosta on kaikkien analysoitavissa. Tämä muutos jo sinänsä on omiaan poistamaan pahimmat palkkaukseen liittyvät epäoikeudenmukaisuudet.

UNELMA 3-PÄIVÄISESTÄ TYÖVIIKOSTA?

Tulevaisuudessa voimme valita mallin, jossa työtä tehdään tuntimääräisesti aiempaa vähemmän ja aiempaa inhimillisemmät organisaatiot jakavat työtaakkaa oikeudenmukaisemmin kaikille työntekijöille. Myös heille, jotka muuten olisivat työttömiä. Tulevaisuuden organisaatioille termi ”kasvu” tarkoittaa muutakin kuin liiketaloudellista voittojen ja tappioiden listaa, joka tällä hetkellä näyttää yhteiskunnan tasolla jossain määrin nollasummapeliltä.

TYÖPAIKKOJEN NYKYTILA

Pron tutkimusten mukaan organisaatiot eivät pääsääntöisesti ole kehittyneet paremmiksi. Joissain tapauksissa kehitys on päinvastoin johtanut väärään suuntaan, loitommas ihannekuvasta.
Taantuman aikana työntekijöiden kouluttaminen on vähentynyt, eikä merkkejä toimihenkilöiden aidosti paremmasta, jo olemassa olevan osaamisen hyödyntämisestä, ole olemassa. Myöskään johtamiskulttuurissa ei ole tapahtunut mainittavaa muutosta parempaan ja rutiinityöt hallitsevat toimihenkilötyötä liikaa. Sählääminen koetaan useilla työpaikoilla liian yleiseksi. Oman työn yhteiskunnallinen merkitys koetaan keskinkertaiseksi, eikä oma työ saa kovinkaan paljon arvostusta työyhteisön muilta jäseniltä.

Tulosten perusteella voi väittää, että elämme teknologisessa murroksessa mutta organisaatiot ovat valmistautuneet tähän muutokseen ihmisten näkökulmasta huonosti. Organisaatioiden sosiaaliset prosessit ovat liian usein puutteellisia.

Paras tai oikeammin ainoa tapa tehdä suomalaisesta työelämästä ”hyvää” tai ”huippua”, on kouluttaa ihmisiä entistä osaavammiksi sekä tuoda organisaatioon sivistyksellisiä ja humaaneja elementtejä kovien arvojen vastapainoksi. Näin organisaatiot alkavat muuttua myös yhteiskunnan edun mukaisiksi.

TEKNOLOGIA VOI MYÖS ALENTAA IHMISTEN ÄLYKKYYTTÄ

Lopuksi on vielä hyvä korostaa ihmisen omaa vastuuta suhteessa teknologiaan. Voidaan todeta, että teknologia lisää ihmisen älyä, sillä se korvaa ihmisen esimerkiksi fyysisissä tai rutiininomaisissa työtehtävissä. Tällöin ihmiselle jää enemmän aikaa kehittää omaa ajatteluaan. Teknologia toimii myös ihmisen oman ajattelun apuna.

Toisaalta on tärkeää keskustella myös teknologian ylivallasta, jolloin teknologia hallitsee ihmistä liikaa. Teknologia tekee elämän liian helpoksi ja ratkaisee älyllisiä ongelmia, joita ihminen aiemmin ratkaisi itse. Ihmisen oma älykkyys taantuu ja lopputuloksena hän tulee koneiden ”orjuuttamaksi”. Vaikka teoria voi olla puutteellinen, ei uhkakuvaa ole syytä sulkea kokonaan pois.