STTK:n vastaukset hallitustunnustelija Juha Sipilän kysymyksiin työmarkkinajärjestöille


Keskustan puheenjohtaja, hallitustunnustelija Juha Sipilä esitti työmarkkinajärjestöille kolmen kysymyksen listan koskien yhteiskuntasopimusta. STTK vastasi seuraavaa:

Yleistä yhteiskuntasopimuksesta

1. Millä keinoilla saamme aikaiseksi noin 5%:n tuottavuushypyn suomalaisen työn, julkisen sektorin ja yritystoiminnan kilpailukyvyn parantamiseksi?

2. Millä keinoilla voimme madaltaa työllistämisen kynnystä?

3. Millä keinoilla saamme työttömyyden hoitamiseen käytettävät määrärahat aktivoivampaan käyttöön?

Yleistä yhteiskuntasopimuksesta

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n mielestä on tärkeää, että mahdollisimman laaja joukko suomalaisen yhteiskunnan toimijoita löytää yhteisen näkemyksen toimenpiteistä, joilla edistetään talouskasvua ja työllisyyttä, taitetaan julkinen velkaantuminen ja parannetaan tuottavuutta.

Mahdollinen yhteiskuntasopimus ei voi perustua työelämän uudistamiseen vain siten, että poistetaan työelämän väitettyjä jäykkyyksiä, lisätään joustoja ja heikennetään samalla työntekijän oikeudellista asemaa. Uudistukset on tehtävä tasapainoisesti ja työelämän turvaelementtejä on kehitettävä samanaikaisesti.

Mahdolliset lainsäädäntöuudistukset on toteutettava kolmikantavalmistelun pohjalta. Syksyllä 2014 neuvoteltua eläkeratkaisua ei saa repiä auki miltään osin. STTK korostaa, että työntekijöiden työurien pidentämisen ja työssäjaksamisen kannalta nykyinen vuorotteluvapaajärjestelmä on säilytettävä.

1. Millä keinoilla saamme aikaiseksi noin 5%:n tuottavuushypyn suomalaisen työn, julkisen sektorin ja yritystoiminnan kilpailukyvyn parantamiseksi?

Suomen kilpailuetu perustuu laadulla kilpailuun ja siihen, että teemme tuotteita ja palveluita, joita muut eivät tee. Tämä edellyttää koulutuksen ja osaamisen kehittämistä sekä elinkeinoelämältä uusiutumiskykyä.

Toimialoilla on käytävä nykyistä tiiviimpää vuoropuhelua työnantajien ja työntekijöiden kesken alan tulevaisuuden näkymistä ja tuottavuuden kehittämisestä. Toimialavuoropuhelun käynnistäminen uudelleen tukisi rakennemuutoksen ennakointia ja elinkeinoelämän uusiutumista.

Tuottavuushypyn toteuttamiseksi Suomi voi ottaa mallia Tanskasta ja Norjasta, joissa tuottavuuskomiteat analysoivat laaja-alaisesti eri sektorien politiikkatoimia tuottavuuden parantamiseksi. Analyysin pohjalta voidaan edetä päätöksentekoon. Tämä toimintatapa olisi strategisen hallitusohjelma-ajattelun mukaista.

Laadukas koulutus sen kaikilla asteilla on avain tuottavuuden parantamiseen. Koulutus tarvitsee riittävät resurssit ja vahvat järjestäjät, jotta varmistetaan koulutuksen uudistuminen digitaalisen talouden vaatimuksiin. Koulutuksen saatavuudesta on huolehdittava koko maassa.

Koko ikäluokalle on taattava vähintään toisen asteen tutkinto. Opintoaikoja voidaan lyhentää ottamalla käyttöön korkeakouluissa kolmas lukukausi. Päällekkäistä opiskelua voidaan vähentää ottamalla käyttöön laaja-alaiset kandidaatin tutkinnot, jotka mahdollistavat alan vaihtamisen maisteriopintoihin siirryttäessä.

Rakennemuutoksen hallinnassa työvoiman ajantasaisesta osaamisesta on huolehdittava. Toisen asteen rahoitusuudistuksessa on turvattava aikuiskoulutuksen resurssit. Työssä olevien aikuisten osaamista on parannettava luomalla ammatillisesti suuntautuneita ohjelmia, jotka tähtäävät korkeakoulututkintoon ja joita voi suorittaa myös työn ohessa. Aikuisten osaamisen vahvistamiseksi on järjestettävä perusopetusta mm. tietotekniikassa.

Henkilöstökoulutuksen saatavuus koko henkilöstölle on taattava tarvittaessa lainsäädännöllä. Ajantasainen osaaminen on parasta muutosturvaa. Työnantajan maksaman koulutuksen verokohtelu on selkiytettävä. Työuran aikana tapahtuvaan lyhytkestoiseen koulutukseen osallistumista edistetään aikuiskoulutustukea kehittämällä. Työn tuottavuutta voidaan lisätä merkittävästi työhyvinvointia edistävillä toimilla, joilla on välitön vaikutus muun muassa sairauspoissaolojen vähentymiseen.

Keinoja tähän ovat esimerkiksi:

Yritystoiminnan tuottavuus paranee tuotantoa ja palveluita uudistamalla. Kiinteiden ja aineettomien investointien liikkeelle saaminen nostaa tuottavuutta. Kiinteiden investointien edistämiseksi on sujuvoitettava lupa- ja valitusmenettelyitä, lisättävä panostuksia liikenneinfrastruktuurin ja varmistettava kasvuhakuisten pk-yritysten vieraan ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen saatavuus.

Tietoon pohjautuvien aineettomien investointien edistämiseksi valtion tki-rahoitus on säilytettävä vähintään nykytasolla ja rahoituksen vaikuttavuutta on lisättävä. Myös yritysten on lisättävä omia investointejaan tki-toimintaan.

Tki-toimintaa on vietävä enemmän työpaikoille. Työntekijälähtöisillä innovaatioilla ja johtamisjärjestelmien uudistamisella tuottavuus paranee. Tki-toimintaa on suunnattava aineettoman pääoman kehittämiseen (mm. työntekijöiden osaaminen ja oppimisvalmiudet, asiakkaiden tarpeiden ymmärtäminen ja ennakoiminen). Rahoitusta on ohjattava organisaatioiden toiminnan kehittämiseen.

Tavoiteltaessa tuottavuushyppyä yrityksissä ja julkisella sektorilla digitalisaation etenemisestä on huolehdittava laajasti. Tietoliikenneyhteyksien ja sähköisten palveluiden infran (mm. kansallinen palveluväylä) kehittäminen mahdollistaa uusien ratkaisujen hyödyntämisen.

Päivittäistavarakauppaa koskevia sijainti- ja pinta-alamääräyksiä uudistamalla edistetään tervettä kilpailua, parannetaan tuottavuutta ja vahvistetaan kasvupotentiaalia. Tehokas harmaan talouden torjunta edistää tervettä kilpailua.

Julkisen sektorin tuottavuuden parantamisessa keskeistä on digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntäminen sekä hallinnossa että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Ratkaisevaa on uusien tietoteknisten- ja mobiiliratkaisujen kehittäminen ja käyttöönotto. Ulkoistamisissa ja kumppanuushankkeissa on kiinnitettävä huomiota palveluiden laatuun ja ulkoistamisen todelliset hyödyt ja taloudelliset vaikutukset on arvioitava huolella.

Riittävän suurin alueisiin pohjautuvassa sote-uudistuksessa on mahdollisuus levittää hyviä toimintatapoja tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Koko henkilöstölle on annettava mahdollisuus hyödyntää osaamistaan toimintaprosessien uudistamisessa ja henkilöstöryhmien työnjakoja on kehitettävä. Terveydenhuollossa tuottavuutta ja vaikuttavuutta parantaisivat esimerkiksi lääkärien vuorotyön käyttöönotto.

2. Millä keinoilla voimme madaltaa työllistämisen kynnystä?

Työllistämisen kynnyksen madaltamisessa on huomioitava työntekijöiden suoja ja tarpeet. Työvoiman käyttötapojen kokonaistarkastelussa on löydettävä jouston ja turvan tasapaino muun muassa lisäämällä vapaaehtoisen osa-aikatyön mahdollisuuksia, parantamalla työsuhdeturvaa sekä kehittämällä työn ja yksityiselämän yhteensovittamista.

Työntekijöiden työsuhde- ja muutosturvaa on vahvistettava tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin perustuvissa irtisanomistilanteissa. Työnantajien vastuuta irtisanottavien koulutuksesta ja uudelleensijoittamisesta on lisättävä.

Pieni- ja keskituloisten työnvastaanottamisen kannusteiden parantamiseksi tulee kehittää joko ansio- tai työtulovähennystä. Kotitalousvähennyksen rakennetta tulisi uudistaa siten, että remonttitöiden osuus olisi korkeintaan puolet vähennyksen enimmäismäärästä. Tämä kannustaisi kotitalouksia työllistämään esim. hoiva- ja hoitotyöhön.

Osaavan työvoiman saatavuus on työllistämisen este. Ammatillista liikkuvuutta lisätään työvoima- ja aikuiskoulutuksella. Asuntopolitiikan avulla voidaan parantaa työvoiman liikkuvuutta ja vaikuttaa vuokra-asuntomarkkinoiden pullonkauloihin. Keinoina ovat esimerkiksi:

  • Nopeutettu kaavatuotanto sujuvoittamalla kaavoitusta erillisellä ohjelmalla. Pääkaupunkiseudulle laaditaan metropolikaava riittävän tonttitarjonnan varmistamiseksi
  • Kaavoitetun maan tarjonnan tukeminen verokannustein ja –sanktioin
  • Rakentamismääräyksien uudistaminen kohtuullistamalla rakentamiskustannuksia
  • Liikennepoliittisten ratkaisujen sitominen kaupunkiseudulla tavoitteisiin lisätä asuntotuotantoa
  • ARA:n vuokra-asuntotuotannon tukien kehittäminen

3. Millä keinoilla saamme työttömyyden hoitamiseen käytettävät määrärahat aktivoivampaan käyttöön? [1]

Parempi muutosturva nopeuttaa työllistymistä. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa on kehitettävä aktiivisuuteen ja työhakuun kannustavaksi. Keskeisin kehittämiskohde on aktivointitoimien kehittäminen ja parantaminen jo työttömyyden alkuvaiheessa, mikä edellyttää resurssien lisäämistä esimerkiksi palkkatukeen. Päätäntävalta aktiivisen työvoimapolitiikan rahojen suuntaamisesta/käyttämisestä on oltava pääasiassa TE-alueilla alueellisten tarpeiden vaihteluiden vuoksi. Työterveyspalveluiden ulottaminen osaksi muutosturvaa tukee nopeaa työllistymistä.

Yhteishankintakoulutus ja aikuisten oppisopimuskoulutus ovat vaikuttavuudeltaan hyviä tapoja osaamisen uudistamiseen. Työttömien mahdollisuuksia siirtyä yrittäjäksi tai kouluttaa itseään työttömyyden aikana on helpotettava. Työttömyysuhan alaisille työntekijöille on luotava mahdollisuus ammatinvaihtoon ja koulutustason nostoon.

Keinoja lisätä työttömien koulutusta:

  • Työttömyysvakuutusrahaston yhteyteen perustetaan aktiivitoimirahasto, jonka rahoittavat työnantajat. Rahastosta rahoitetaan osa työttömien työllistämissuunnitelman mukaisista aktiivitoimien kuluista. Rahaston avulla voidaan myös ennaltaehkäisevästi parantaa lomautus- ja irtisanomisuhan alla olevien työntekijöiden työmarkkinakelpoisuutta.
  • Työnantajan vastuuta työntekijän osaamisesta ja uudelleentyöllistymisestä lisätään työnantajan irtisanoessa tuotannollis-taloudellisilla (tuta) syillä. Tuta-syillä irtisanovalle yritykselle syntyisi velvoite maksaa nykyisen palkallisen työllistymisvapaan lisäksi myös työllistymissuunnitelmaan sisällytettävää koulutusta sovittavaan enimmäistasoon asti.

Työnvälitykseen ja työn hakemiseen liittyviä toimia ja palveluita on tehostettava työttömyysjaksojen keston lyhentämiseksi. Työpaikkojen luomisessa painopisteen on oltava jatkossa pienissä ja keskisuurissa kasvuhakuisissa yrityksissä. Työnhakijoiden ja työpaikkojen kohtaannon parantamiseksi on kehitettävä sähköistä työmarkkinapaikkaa, jossa olisivat mukana julkisen ja yksityisen työnvälityksen välittämät työpaikat. Tehokas työttömyyden hoito edellyttää riittävää henkilöstöä työvoimapalveluissa. Kasvokkain tapahtuva palvelu lisää tuloksellisuutta erityisesti nuorten osalta.

Valtion tulisi rahoittaa lomautuspäivärahoista peruspäivärahaa vastaava osuus vuosina 2016 ja 2017. Tämä kannustaisi lomauttamaan irtisanomisen sijaan.

Lisätietoja:
puheenjohtaja Antti Palola, 040 509 6030
johtaja Jukka Ihanus (työvoima-, koulutus- ja elinkeinopolitiikka), 050 463 9929
johtaja Katarina Murto (työelämä ja sosiaaliturva), 050 568 9188

[1] Arvion mukaan yhden prosenttiyksikön alenema työttömyydessä tuottaisi valtiolle noin miljardin euron lisätulon valtiontalouteen. Jos työttömyysjaksot lyhentyisivät yhdellä päivällä, se tarkoittaisi 27 miljoonan euron lisäystä valtion talouteen.
Lähde: Suomen tilannekuva 2015, Ministeriöiden kansliapäälliköt 16.3.2015