Johannes Koponen ja Juha Leppänen, Demos Helsinki: Suomi työpaikkojen jälkeen


Johannes Koponen ja Juha Leppänen: Suomi työpaikkojen jälkeen

Työ ei tekemällä lopu. Itse asiassa sitä on tarjolla enemmän kuin koskaan ennen. Tekemistä riittää, sillä ihmiskunnan on ratkottava suunnattomia haasteita kuten ilmastonmuutos ja väestön ikääntymisen aiheuttamat rakenteelliset ongelmat, nostettava miljardi ihmistä äärimmäisestä köyhyydestä ja kehitettävä kestävää hyvinvointia ja hyvää elämää kaikkialla. Kuka tahansa voi tarjota ratkaisuja näihin ongelmiin, missä vaan. Silti työpaikkoja ei ole tarjolla jokaiselle halukkaalle. Päinvastoin.

Työtä koskevalle keskustelulle on ollut leimallista hätä työpaikkojen katoamisesta. Hätä yltyi, kun USA:ssa taantuman kääntyminen paljasti, että vuoden 2009 finanssikriisin seurauksena menetetyt työpaikat eivät ole palaamassa. Brynjolfsson ja McAfee (2014) selittävät tätä sillä, että finanssikriisi antoi syyn yrityksille toteuttaa teknologian mahdollistamat tehostamistoimet. Työpaikkojen katoamisen taustatekijöitä ovat siis esimerkiksi kehittynyt automaatio, globaali kilpailu ja digitalisoitumisen tuottamat tehokkuushyödyt sekä arvonluomisen rakenteiden muuttuminen.

Etlan tammikuussa 2014 julkaistussa tutkimuksessa väitetään, että 95 prosentin todennäköisyydellä seuraavan 20 vuoden sisällä katoaa esimerkiksi myyjän (104 219 kpl), sihteerin (46 610 kpl) ja kirjanpitäjän (25 036 kpl) työt. Tarkemmin ilmaistuna nämä työpaikat eivät kokonaan katoa, vaan ne automatisoituvat ja tehostuvat merkittävästi. Myyjistä tulee automaattikassojen valvojia ja päivittäistavaraneuvojia, sihteereistä taas esimerkiksi toiminnanohjausjärjestelmän hallinnoijia.

Tällaisesta teknologisesta työttömyydestä on puhuttu pitkään. Esimerkiksi Jeremy Rifkin kirjoitti aiheesta jo vuonna 1995 kirjan Työn loppu. Katoamassa on erityisesti rutiinityö (Brynjolfsson ja McAfee 2014). Tällainen kehitys näkyy esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriön kuvaajassa, jossa näytetään peruskouluun opiskelunsa jättäneiden nuorten määrä ja työllisyys. Datasetin lineaarisen trendiennusteen perusteella Suomessa ei ole yhtään työpaikkaa vain peruskoulussa opiskelleille 2030-luvulla. Tällöin peruskoulusta valmistuvat ne, jotka syntyivät vuonna 2015. Mikäli ennuste pitää paikkansa, muutos ajattelutavassa tulee olemaan valtava. Ennuste tarkoittaa sitä, että ne, jotka jättävät koulunsa peruskouluun, tietävät varmasti jäävänsä perusturvan varaan.

 

Digitalisaatio - Suomi työpaikkojen jälkeen

Espanjassa yli puolet nuorisosta on työttömänä. Nuorisotyöttömyyden seurauksena syntynyt turhautuminen yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen on muuttanut koko yhteiskuntaa. Osa liikehdinnästä on kanavoitunut Podemos-puolueeseen, joka on kasvanut nopeammin kuin yksikään puolue aiemmin maan suurimpien puolueiden joukkoon. Epävarmuus työpaikkaa ja tulevaisuutta kohtaan voi johtaa laajoihin yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Myös suomalaisen työntekijän kannalta tilanne on pelottava. Tilastokeskuksen vuoden 2013 tutkimuksen mukaan viidennes palkansaajista kokee irtisanotuksi joutumisen uhkaa ja joka neljäs pelkää lomautusta. Aiemmin työn muutoksen seuraukset ovat heijastuneet lähinnä vasta työelämään seuraavaksi tulevan sukupolven ammatinvalintaan ja uraan: viljelijäperheen lapset lähtivät tehtaisiin töihin. Nyt rakenteellinen muutos on nopeampi ja merkittävämpi. Se vaikuttaa työpaikkoihin ja urapolkuihin suoraan.

Hyvä esimerkki on asuntojen vertaisvuokrauspalvelu AirBnB. AirBnB arvioidaan yli kymmenen miljardin dollarin arvoiseksi yritykseksi, joka työllistää suoraan noin 800 työntekijää. Vastaavasti merkittävä hotelliketju Hilton arvioidaan noin 20 miljardin euron arvoiseksi. Hiltonin kokonaan omistamissa hotelleissa on noin 150 000 työntekijää. AirBnB saattaa tehdä turhiksi satojen tuhansien ihmisten työpaikat ottamalla merkittävän siivun hotellimarkkinoista.

Johtopäätökset esimerkistä ovat kuitenkin hyvin erilaiset, jos otetaan huomioon, että AirBnB:n kautta toimeentuloa saa arviolta 800 000 asunnonvuokraajaa, jotka eivät ole työsuhteessa AirBnB:n kanssa.

Työn muutoksessa ei ole kyse vain työpaikkojen katoamisesta, vaan rakenteellisesta muutoksesta, joka liittyy työn muuttuvaan roolin yhteiskunnassa. Työelämän taustaoletukset on kirjoitettava uusiksi, koska työpaikka ja työ ovat jatkossa yhä vahvemmin eri asioita.

Yhteiskunta on rakennettu työpaikkojen varaan

Toimeentulon hankkimisen lisäksi työpaikka on tapa kuulua yhteiskuntaan ja saada merkitystä elämään. Tämän voi havaita esimerkiksi siitä, että työpaikan tarjoamista pidetään keskeisenä keinona kotouttamispolitiikassa. Esimerkiksi Suomi.fi-sivun kotouttaminen-osiossa todetaan, että “suomen tai ruotsin kielen oppiminen ja työelämään pääsy ovat kotoutumisessa tärkeitä.“

Työpaikan kautta olemme merkityksellinen osa yhteiskuntaa. Mikä on työpaikatta työtä tekevien paikka yhteiskunnassa? Esimerkiksi AirBnB-vuokrauksilla toimeentulonsa saavilla ja vanhuksia varten kaupassa käyvillä on kontakteja ja luottamusta, mutta ei työpaikan kautta syntyvää vertaisyhteisöä. Heillä ei myöskään ole työterveyshuoltoa tai esimiestä, joka voi auttaa nuoren työntekijän elämänhallinnan rakentamisessa. Kuten William Davidow ja Michael Malone kiteyttävät joulukuun 2014 Harvard Business Review’ssä, meidän on löydettävä uusi tapa löytää työn merkitys ja elämän tarkoituksellisuus. Jos tässä epäonnistutaan, ihmiset löytävät kyllä vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta ne eivät välttämättä ole sellaisia tapoja, jotka tuottavat hyvää ja kehittyvää yhteiskuntaa kaikille. Se, että ihmisille ei anneta mahdollisuutta olla merkityksellisiä yhteiskunnan jäseniä, on työpaikkojen katoamista suurempi ongelma.

Teknologiset muutokset eivät ole ainoa työn merkitystä ja yhteiskunnallista roolia muovaava muutosvoima. Vaatimukset työn merkityksen muutokseen tulevat myös työntekijöiltä. Demos Helsingin Piilotettu osaaminen -raporttiin tehdyssä kyselytutkimuksessa 80 prosenttia nuorista vastaajista oli sitä mieltä, että työn merkitys on tärkeämpää kuin suuri palkka. Työn muutos tapahtuu siis sekä teknologisten että kulttuuristen ajureiden työntämänä.

Työn perusteet murtuvat

Arvontuotannon tavat ovat muuttuneet. Esimerkiksi peliteollisuus on ala, jossa kannattaa rekrytoida pieniä, usein alle 10 hengen tiimejä kehittämään massamarkkinoille tuotteita, jotka voivat parhaimmillaan tuottaa satoja miljardeja euroja. Pääoma kanavoituu nopeasti isoille kuluttajajoukoille myyviin yrityksiin, ei niinkään hitaan ja perinteisen tuotannon yrityksiin.
Uberin kaltaiset yritykset mahdollistavat arvontuotannon ilman työpaikkaa. Yritysten sijaan monet ratkaisut kehitetäänkin jatkossa vertaisyhteisöissä. Yhteisöjen sisällä tapahtuvaan vaihtoon perustuvan jakamistalouden ainutlaatuisuus syntyy markkinoiden, teknologioiden ja joukkojen viisauden tuodessa ihmiset yhteen.

Uhkana on hypermeritokratia, jossa kyvykkäimmät ansaitsevat tähtitieteellisiä summia, kun samalla iso massa joutuu kilpailemaan pienemmistä ja pirstaleisemmista töistä.

Jakamistalous perustuu sosiaalisen median ihmiseltä–ihmiselle -viestintään, hajautetusti omistettujen ja hallittujen resurssien kuten autojen ja ajoneuvojen hyödyntämisen tehostamiseen ja ihmisten välisen luottamuksen rakentamiseen digitaalisilla työkaluilla.

Jakamistalouden, uudenlaisen arvontuotannon, mikrotyön ja merkitystä etsivien työntekijöiden maailmassa työ on tekijälleen epävarmempaa, mutta samalla myös vapaampaa. Oman toimeentulonsa voi hankkia monia eri reittejä. Samaan aikaan kilpailu on äärimmäisen kovaa. Uhkana onkin hypermeritokratia, jossa kyvykkäimmät tekijät ja yritykset ansaitsevat tähtitieteellisiä summia. Samalla muut joutuvat kilpailemaan jatkuvasti ja päivittäin erilaisista pienemmistä ja pirstaleisemmista töistä.

Ilman osaamista ja kykyä pysyä kehityksen mukana ei työtä ole tarjolla. Huomisen työelämästä tulee pahimmassa tapauksessa entistä pahemmin polarisoitunut. Vain perinteisen kaltaisista työpaikoista ja työsuhteista irtisanotut voivat saada kunnollista työttömyysturvaa. Se, että yhteiskuntamme tasausmekanismit ovat vain suppean joukon käytössä, sotii pohjoismaisen yhteiskuntamallimme perusperiaatteita vastaan. Tällaisessa yhteiskunnassa emme saa kaikkia tarvittavia voimavaroja käyttöön.

Sosiaalietuuksien tarvitsija ja etuuksien käyttötilanne on erilainen kuin 1900-luvun jälkipuoliskolla, jolloin lähtökohtana olivat pysyvät työsuhteet ja läpi työuran kestävä ammatti. Tästä huolimatta lähtökohtana on oltava pohjoismaisen yhteiskuntamallin tavoite saada kaikki voimavarat käyttöön ja kaikille yhtäläinen pääsy tuen mahdollisuuksiin. Jos yhteiskuntamallin halutaan jatkuvan, on etuuksia laajennettava uusille ryhmille. Nykyisessä tilanteessa tämä on vaikeaa, sillä laajennuksen jälkeen ne työntekijät, joille etuudet on aiemmin räätälöity, saavat vähemmän optimaalisen ratkaisun. Muutos tarjoaakin mahdollisuuden päivittää pohjoismaista yhteiskuntamallia uuteen maailmaan sopivaksi.

Kohti parempaa työelämää

Työn muutoksen vaikutukset yhteiskuntaamme ovat vasta edessä. Tätä rajua yhteiskunnallista riuhtaisua voidaan pehmentää tekemällä punnittuja ratkaisuja jo nyt:
1. Inhimilliset vahvuudet esille. opetuksen painopisteet uusiksi kaikilla koulutusasteilla. Tietokone voitti ihmisen shakissa jo 18 vuotta sitten, mutta vieläkin muutama yhdessä pelaava keskiverto shakinpelaaja tavallisten läppärien kanssa voittaa selvästi sekä shakin suurmestarit että supertietokoneet. Tästä on kyse myös esimerkiksi automatisoidussa rajavalvonnassa ja automaattikassojen toiminnassa: tietokone on hyvä niissä hommissa, joissa ihminen ei ole, ja toisinpäin.

Toisaalta tietokoneet ottavat meitä koko ajan kiinni myös niissä asioissa, joissa perinteisesti olemme hyviä. Siksi meidän on ryhdyttävä tietoisesti rakentamaan inhimillisiä vahvuuksia. Empatia, luovuus, intuitio ja uteliaisuus ovat taitoja, joissa tietokoneilla tai roboteilla ei ole paljon sanottavaa. Ne ovat paitsi tärkeitä itsessään, myös välttämättömiä työkaluja innovaatioiden, talouskehityksen, uusien markkinoiden ja paremman yhteiskunnan rakentamisessa.

Tulevaisuuden työelämään valmistautumisen vuoksi britannialainen ajatushautomo Nesta ehdotti vastikään taideopetuksen lisäämistä kouluissa. Johtopäätös on hyvä: kaikista ei tule taiteilijoita, mutta inhimillisten vahvuuksien tukeminen auttaa jokaisessa tulevaisuuden ammatissa. Suomessakin taideopetusta on lisättävä kaikilla koulutusasteilla.

Empatia, luovuus, intuitio ja uteliaisuus ovat taitoja, joissa tietokoneilla tai roboteilla ei ole paljon sanottavaa — taideopetusta tuleekin lisätä kouluissa.

2. Yhteiskunnalliset rakenteet tukemaan kaikkia työtä tekeviä. Työelämää on rakennettu työpaikkojen ympärille. Työpaikat katoavat, työ jää. Jos emme ymmärrä tätä, emmekä uudista yhteiskuntamme rakenteita tähän suuntaan, on tulevaisuudessa yhteiskuntamme tasausmekanismit vain suppean joukon käytössä. Jos työpaikkaa vailla oleva ihminen kunnostaa asuintalonsa, hän tuottaa arvoa sekä itselleen että yhteiskunnalle. Hän tekee siis työtä. Tällä hetkellä työlaki, työehtosopimukset ja työttömyysturva on rakennettu työpaikkojen ehdoilla. Jatkossa yhteiskunnan rakenteiden on tuettava kaikkia työtä tekeviä, ei vain niitä, joilla on tai on aiemmin ollut työpaikka. Työpaikkojen ja työn muutos on otettava huomioon myös oppilaanohjauksessa kouluissa ja työvoimahallinnon työnvälityksessä. Työ, työpaikka ja työelämä muuttuvat jatkuvasti. Ohjauksen ja rakenteiden pitää kehittyä yhtä lailla, mikäli asemaa ja mahdollisuuksia tuottaa arvoa halutaan tukea.

3. Työlle merkitys tekojen, ei työpaikan kautta. Amerikkalaiset tutkijat Jane Dutton ja Amy Wrzesniewski tutkivat, millä tavoin sairaalasiivoojat suhtautuivat omaan työhönsä. Suhtautumista oli karkeasti kahdenlaista: Toiset siivoojat kuvasivat työpaikkaansa virallisesti listattuja työtehtäviä, kuten lakanoiden vaihtamista ja käytävien puhdistamista. Toiset taas kokivat olevansa osa hoitotiimiä, ja kertoivat työnsä olevan pikemminkin potilaista huolehtimista, auttamista ja heille juttelua. Siivoaminen tapahtui tämän ohessa. Jälkimmäinen ryhmä koki työnsä merkityksellisemmäksi. He olivat myös onnellisempia ja tekivät työtään mielellään. Tälle ryhmälle työn merkitys syntyi tekojen, ei työpaikan kautta.

Monet viime vuosien tuottavuusmittarit ovat vieneet työntekijöitä harhaan. On kuviteltu, että paras tulos työstä syntyy tulevaisuudessa vain vanhaa työnjakoa optimoimalla. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Jatkossa emme voi rakentaa yhteiskuntaamme sen varaan, että näyttelemme työntekijää muodollisen työpaikan kulisseissa. Merkityksen on synnyttävä tekojen tekemisestä: tekojen vaikutusten kautta työhön motivoitumisesta tulee yhä tärkeämpää. Huomisen työelämä ei voi perustua työpaikkojen varaan, vaan aiempaa laajempaan työn tekemisen ymmärtämiseen.