Veijo Hintsanen, rehtori emeritus HAMK: Älä sopeudu hitaasti


Veijo Hintsanen, Älä sopeudu hitaasti

UHKAAKO MEITÄ NÄKÖALATTOMUUS?

Maailma ympärillämme muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta. Ensimmäisestä teollisesta vallankumouksesta alkaen on totuteltu suuriin rakenteellisiin muutoksiin ja myös kansainvälisen työnjaon jatkuvaan muutokseen.

Juuri nyt aallon harjalla etenee digitaalinen vallankumous, jonka seurauksena älykkäiden koneiden ja järjestelmien pelätään korvaavan kolmanneksen nykyisistä työpaikoista kymmenen vuoden kuluessa ja lähes puolet työpaikoista 20 vuoden kuluessa. Sen ohella syntyy kuitenkin koko ajan uusia työtehtäviä, uusia yrityksiä ja uusia toimintatapoja. Samalla toimintojen kansainvälistyminen jatkuu ja kiihtyy.

Yritysten työntekijät tulevat aiempaa useammin eri puolilta maailmaa tai tekevät verkottuvassa digimaailmassa töitä kotisohvaltaan. Perinteisten kansallisten työpaikkojen osuus pienenee, ja on opittava kasvavassa määrin toimimaan eri kieli- ja kulttuuriryhmiä edustavien ihmisten kanssa.

Työelämän nopea muuttuminen edellyttää oman osaamisen päivittämistä useampaan kertaan työuran aikana. Jatkuvaan muutokseen totutteluun on ollut runsaasti aikaa. Silti se edelleen yllättää suuret koneistot syksyisen ensilumen tavoin. Koulutusjärjestelmä on yksi näistä suurista koneistoista.

Valtamerilaivan tapaan äkkikäännökset ovat sille ylivoimaisia. Vuosikymmenten myötä syntyneet rakenteet on betonoitu fyysisinä toimintaympäristöinä, toimintatapoina ja henkilöstöryhminä taustajärjestöineen ja virkaehtosopimuksineen järjestelmäksi, jonka muuttaminen ei käy käden käänteessä. Järjestelmän sisälle se luo turvallisuutta, mutta mitä ilmeisimmin aiheuttaa hitausvoimiensa takia turvattomuutta ja näköalattomuutta järjestelmän ulkopuolella oleville.

Liian hidas sopeutuminen työelämän muutoksiin vääristää ajan myötä koulutusrakenteita ja johtaa lisääntyvässä määrin työttömäksi päätymiseen pitkänkin koulutusputken jälkeen. Erityisesti nuorten kohdalla tämä on vakava ongelma.

KOULUTUKSELLA ON AINA VASTATTU SUURIIN HAASTEISIIN

Suomi on vuosikymmenten ajan vastannut muuttuviin ja kasvaviin haasteisiin suurilla koulu-uudistuksilla. Sotien jälkeiseen teollistumispakkoon vastattiin luomalla kunnille lakisääteinen velvoite osallistua ammatillisen koulutuksen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Kuntien ja kuntayhtymien toimesta rakentui koko maan kattava ammattikouluverkosto, joka sai tukea myös muutamasta valtion ylläpitämästä keskusammattikoulusta.

Seuraava koko valtakunnan menestymisen kannalta keskeinen rakenteellinen uudistus kohdistui peruskoulutukseen, jossa luotiin koko ikäluokalle yhtenäinen peruskoulu. Se oli samalla myös vastaus orastavaan kansainvälistymiseen. Pakollinen kielten opiskelu on kasvattanut Suomeen väestön, jolla on hyvät perusedellytykset myös kansainväliseen toimintaan. Hyvä yleissivistys puolestaan turvaa kansallisen yhtenäisyyden ja luo myös hyvät jatko-opintovalmiudet.

Peruskoulu-uudistusta seurannut keskiasteen koulunuudistus kokosi hajanaiseksi rakentuneen ammatillisen koulutuksen yhtenäisen rakenteen ja yhdistetyn lainsäädännön alle. Sitäkin tärkeämpää oli kuitenkin koulutuksen sisällöllinen uudistaminen ja opintoväylien avaamista edistänyt prosessi, joka hiukan myöhemmin antoi lakisääteisesti myös ammatillista väylää eteneville mahdollisuudet jatkaa opintojaan aina korkeakoulututkintoihin asti.

Keskiasteen koulunuudistusta seuranneella ammattikorkeakoulu-uudistuksella vastattiin sekä osaamisvaatimusten kasvuun että kansainvälistymiskehitykseen. Samalla luotiin luonteva etenemisväylä korkeakouluopintoihin myös ammatillista väylää eteneville.

2000-luvun koulutusuudistukset ovat kohdistuneet lähinnä omistus- ja rahoitusjärjestelmiin, eikä kokonaan uusia, aiemmin kokeilemattomia elementtejä ole järjestelmään juurikaan luotu tai tuotu. Kaiken muun myllerryksen ohessa on 1970-luvulta alkaen rakennettu asteittain myös aikuiskoulutusjärjestelmä, joka kattaa käytännössä kaiken peruskoulun jälkeisen koulutuksen.

VIELÄKÖ KOULUTUKSESTA LÖYTYY UUSIA KEINOJA?

Suomen menestymisen ehdoton edellytys on korkeatasoinen osaaminen, joka voidaan saavuttaa vain koulutuksen ja tutkimuksen avulla. Siksi valtakunnan tason politiikassa, strategiassa ja rahoituksessa näiden on oltava erityisasemassa erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina.

Kaikkiin työelämän ja yhteiskunnan ongelmiin ja haasteisiin ei kuitenkaan voida vastata pelkästään koulutusta koskevilla uudistuksilla. Koulutuksen ja tutkimuksen osalta keskeinen kysymys on, miten vastataan riittävän nopeasti ja tehokkaasti alati kasvaviin ja muuttuviin osaamistarpeisiin. Toinen hyvin keskeinen kysymys on, miten koulutuksen ja oppimisen järjestämisessä vastataan uuden teknologian kyllästämässä ympäristössä kasvavien lasten ja nuorten odotuksiin. Myös rakennemuutoksen runtelemasta työelämästä putoavien osaamisen uudistaminen on haaste, josta ei useimmissa tapauksissa enää selvitä lyhyitä kursseja järjestämällä.

SEURAAVAN VAIHEEN KEHITTÄMISTARPEITA POHJUSTAVAT ESIMERKIKSI SEURAAVAT TEESIT:

Uusi teknologia mullistaa sekä opetuksen että oppimisen järjestelyt

Lapset ja nuoret elävät jo digimaailmassa, koulut ja opettajat pääsääntöisesti eivät. Uusi teknologia mullistaa sekä opetuksen että oppimisen järjestelyt. Virtuaalitarjonta syrjäyttää perinteistä pulpetissa istumista ja mahdollistaa jopa kokonaisten tutkintojen opiskelun ajasta ja paikasta riippumattomalla tavalla. Myös nopeasti lisääntyvä kansainvälinen virtuaalitarjonta pakottaa kotimaiset koulutuksen järjestäjät uuden teknologian nopeaan hyödyntämiseen.

Osaamisen ja uudistumiskyvyn vaatimukset kasvavat

Töiden monimuotoisuus lisääntyy, tuotteiden ja tuotannon elinkaaret lyhenevät ja osaamista on päivitettävä useaan kertaan työuran aikana. Koulutuksessa nämä edellyttävät vahvan perustan ja uudistumiskyvyn rakentamista sekä elinikäisen kouluttautumisen mahdollisuuksien parantamista. Painotusta on siirrettävä tiedon hankinnan ja soveltamisen oppimiseen sekä metataitoja kehittävien menetelmien suuntaan. Tällaisia tulevaisuuden työelämässä tarvittavia metataitoja ovat laajan kanadalaisen tutkimuksen mukaan muun muassa kommunikointitaidot, ongelmanratkaisutaidot, taidot mukautua jatkuviin muutoksiin, positiivisen asennoitumisen ja käyttäytymisen taidot, yhteistyötaidot sekä tieteen ja teknologian soveltamisen taidot.

Perinteiset toimintatavat eivät motivoi kaikkia opiskelemaan

Opetuksen ja oppimisen monimuotoisuutta ja työelämäyhteyttä on lisättävä kaikilla koulutusasteilla. Pitkän yhtäjaksoisen koulutusputken sijasta on kehitettävää järjestelmää, jossa opiskelu ja työ vuorottelevat tai integroituvat samanaikaiseksi prosessiksi. Tällä taataan myös koulutuksen aiempaa parempi vastaavuus työelämän osaamistarpeisiin. Tulevaisuuden työelämässä tarvittavia metataitoja voidaan menetelmiä kehittämällä harjoitella jo peruskoulusta lähtien. On myös välttämätöntä korjata tiedossa olevat koulutuksen alakohtaista määrällistä mitoitusta koskevat virheet, jotka vaikeuttavat sekä työllistymistä että osaavan työvoiman saantia.

Voimavaroja on kohdennettava aiempaa järkevämmin

Se edellyttää monella tavalla totutulta mukavuusalueelta poistumista ja perinteisten raja-aitojen kaatamista eri oppilaitosmuotojen väliltä.

Järkevällä yhteistyöllä sekä tilakustannuksia että tukipalvelujen kustannuksia voidaan toiminnan laadusta tinkimättä oleellisesti alentaa ja näin vapauttaa resursseja sekä kehittämiseen että koulutustarjonnan ylläpitämiseen. Koulutusta on erityisesti pitkällä aikavälillä koottava paikkakuntakohtaisesti yhteisille kampuksille, jotka mahdollistavat yhteistyön syventämisen ja voimavarojen keskittämisen kunkin oppilaitoksen ydintehtävään.

Opintojen etenemisen edellytyksiä on parannettava

Tarjonnan on mahdollistettava myös normaalia nopeampi eteneminen. Se edellyttää opiskelijakeskeistä strategiaa, jossa oppilaitoksen prosesseja kehitetään opiskelijoiden tarpeista lähtien. Joustavuutta on lisättävä, nuorten ja aikuisten tarjonnan ristikkäisen käytön edellytyksiä parannettava, virtuaalitarjontaa lisättävä ja luotava edellytyksiä opintosuorituksiin myös kesäaikana. Opinnoissa etenemiselle on luotava myös opiskelijaa kannustavat puitteet opintotukijärjestelmää kehittämällä.

Suuruuden ekonomia ei yksin ratkaise mitään

Suuruuden ekonomia ilman toimintatapojen muutosta ei ole oikotie onneen, paranevaan laatuun eikä terveeseen talouteen. Tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä edellyttää koko maan kattavaa saavutettavuutta, joka omalta osaltaan asettaa rajat myös keskittämiselle. Uusien toimintatapojen käyttöönotto on usein parempi keino kuin mekaanisesti toteutettu fuusio.

Kehittämiskohteita on riittävästi, ja niistä löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Kun rahaa ei lähivuosina ole lisää opetussektorillekaan odotettavissa, nousevat toimintatapojen muutokset keskeisiksi keinoiksi voimavarojen vapauttamisessa välttämättömään kehittämiseen ja uudistamiseen. Osa uudistamistarpeista edellyttää investointeja uuteen teknologiaan.

Nykymaailmassa tärkeimpiä tiedon ja oppimisen lähteitä eivät enää ole kirjat vaan lukuisat digiajan tietolähteet ja sähköiset järjestelmät. Viimeistään niiden äärellä on pakko pysähtyä miettimään koko opetus- ja oppimisjärjestelmän vallankumousta. Se ei rajaudu yhteen tai kahteen oppilaitosmuotoon vaan uudistaa toimintatapoja kaikessa opetuksen ja oppimisen järjestämisessä.

NÄKÖALOJEN KIRKASTAMINEN

Ihan käden käänteessä suuret opetuksen ja oppimisen mullistukset eivät kuitenkaan monista syistä voi toteutua. Nopeimmille on kuitenkin tarjolla huomattava kilpailuetu, jonka avulla voi varmistaa oman paikkansa sekä opetusorganisaatioiden joukossa että osaavana yksilönä muuttuvassa työelämässä. Myös yritysten menestyminen edellyttää uudistumista ja kykyä ennakoida tulevia osaamisvaatimuksia. Olisi hienoa, jos koulutuksen ja työelämän välinen yhteistyö syvenisi sekä ennakoivassa osaamistarpeiden määrittelyssä että koulutuksen ja valmennuksen toteutuksessa.

Osaaminen on kuitenkin välttämätön edellytys niin yritysten kuin yksilöiden menestymisen turvaamisessa sekä työllisyyden parantamisessa ja näköalojen kirkastamisessa.

Suosta on noustu ennenkin, eikä se nytkään ole ylivoimaista. Mustien pilvien maalaamisen sijasta tarvitaan rohkaisua ja kannustusta, yhdessä tekemistä ja malttia vaurastua. On myös välttämätöntä, että kaikki pysyvät oman edun tavoittelussa kohtuuden rajoissa. Yhteishenki ja motivaatio ovat kilpailukykyisen osaamisen ohella menestyksen avaimia.