Taloudesta tiistaina: Työtaistelujen hinta nyhjätään tyhjästä


Työtaisteluiden määrä

Työtaistelujen merkityksestä on taas ollut paljon puhetta. Tyhjät tynnyrit kolisevat voimakkaimmin.
Toisen käden tiedon mukaan peräti eduskunnassa on arvovaltainen kansanedustaja loihenut lausumaan, että Suomen kilpailukyvyn yksi keskeisimmistä ongelmista ovat laittomat lakot. Tältä edustajalta on jäänyt Elon ja kaikki muutkin laskuopit ajat sitten unholaan.

Lähes kaikki yhteiskunnan toiminnot saavat nykyään euromääräisiä hintalappuja, mutta työtaistelujen yhteydessä taloudellinen fakta loistaa poissaolollaan. Ilma on sakeana ainoastaan uskomuksia ja voodoo-taloustiedettä.

Työtaistelut – sen enempää lailliset kuin laittomatkaan – ovat marginaalinen (nollaan pyöristyvä) ongelma Suomen työmarkkinoilla. Otan väitteeni tueksi laskutikun käyttöön.
Työtaisteluissa, joista osa oli laittomia, menetettiin vuonna 2013 noin 26 000 työpäivää. Vuotta 2014 koskevat tilastot valmistuvat hieman ennen vappua, mutta luvut ovat samaa suuruusluokkaa. Työtaisteluissa menetettyjen työpäivien osuus kaikista työpäivistä on 0,007 prosenttia (lue: ei lainkaan). Vertailun vuoksi esimerkiksi työttömyyden takia menetetään lähes 10 prosenttia työpäivistä ja sairauslomien takia noin 4 prosenttia työpäivistä.

Työtaisteluissa menetettyjen työpäivien osuus kaikista työpäivistä on 0,007 prosenttia. Vertailun vuoksi esimerkiksi työttömyyden takia menetetään lähes 10 prosenttia työpäivistä ja sairauslomien takia noin 4 prosenttia työpäivistä.

Nämä menetykset näkee paljain silmin. Työtaistelujen taloudellisten menetysten tarkasteluun tarvitaan vahva mikroskooppi.

Kansainvälinen vertailu on hieman hankalaa, koska yhtenäisiä tilastointimenetelmiä ei ole edes EU-maissa. Selvää kuitenkin on, että Suomella on vähäisten työtaistelujen takia enemmän kilpailuetua kuin –haittaa.

Työtaistelutilastoista käy ilmi, että syyt työtaisteluille ovat hyvin moninaisia. Mukana on niin sanottuja surulakkoja, joissa taloudellinen menetys ei voi olla suuren suuri, koska surulakkoihin mennään, kun yritys on ilmoittanut väen vähennyksistä. Jos siis muutenkin on liikaa väkeä, luulisi taloudellisesti tulevan helpotusta, jos tehdään työtunteja hieman vähemmän.

Miksi siis tämä suhteeton älämölö työtaistelujen suurista kustannuksista, koska ne eivät minkään matematiikan mukaan pidä paikkaansa? Selityksiä voi olla kaksi.

Mikäli työtaistelu osataan ajoittaa tarkasti, saattaa vaikutus olla suurempi kuin keskiarvoluvuista voidaan päätellä. Täsmäisku osuu ja upottaa. Toinen selitys liittyy varautumisesta tulevaan. Mikäli työnantajien strateginen tavoite siirtää työehdoista sopimista lisää työpaikkatasolle toteutuu, on todennäköistä, että työtaistelut lisääntyvät. Mikäli sanktioita kasvatetaan, se saattaisi hillitä lakkohaluja.

Niin tai näin, väitteet työtaistelujen isoista kustannuksista ovat epätosia. Pirujen maalailussa seinälle ei ole Lapin lisää vaan EK:n lisää. Ja se on paljon se.

Etujärjestön pitää ajaa viisaaksi katsomiaan asioita, mutta median ja päättäjien laskutaidossa on paljon toivomisen varaa.

Ralf Sund,
STTK:n pääekonomisti

***

STTK: Laittomien työtaisteluiden syihin puututtava