STTK: Lakko-oikeus on keskeinen osa järjestäytymisvapautta


Antti Palola, STTK

Keskiviikkona 18. helmikuuta vietetään kansainvälistä toimintapäivää, jolla halutaan vauhdittaa ratkaisua kansainvälisen työjärjestö ILO:n toimintaa varjostavaan kiistaan lakko-oikeudesta. STTK ottaa tänään yhdessä muiden pohjoismaisten ay-järjestöjen kanssa kantaa lakko-oikeuden puolesta.

STTK:n puheenjohtaja Antti Palola muistuttaa, että lakko-oikeus, samoin kuin oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen ovat tunnustettuja työntekijöiden perusoikeuksia, joista on sovittu ILO:ssa työntekijöiden, työnantajien ja hallitusten edustajien välillä jo yli 60 vuotta sitten.

–  ILO on maailman laajin ja tärkein kolmikantainen järjestö. Sen tehtävänä on ajaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta, parempaa työllisyyttä reilummin työehdoin sekä yritysten yhteiskuntavastuuta. Myös työelämän tasa-arvokysymykset ovat ILO:n asialistalla korkealla. Yksikään näistä tärkeistä tavoitteista ei voi toteutua, jos työntekijöillä ei ole oikeutta järjestäytyä ammattiliittoon ja tarvittaessa puolustaa oikeuksiaan lakkoilemalla, Antti Palola toteaa.


Pohjoismaiset ay-järjestöt ottavat oheisella kirjoituksella yhteisesti kantaa työntekijöiden lakko-oikeuden puolesta. Suomessa sen ovat allekirjoittaneet SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola ja Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder.

Näpit irti lakko-oikeudesta

Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestön ITUCin jäsenliitot eri puolilla maailmaa puolustavat tänään palkansaajien oikeutta lakkoon.

Kansainvälisessä työjärjestössä ILOssa on jo useamman vuoden kiistelty lakko-oikeudesta. Järjestön toiminnan käytännössä lamaannuttanut riita sai alkunsa kolme vuotta sitten työnantajien tulkinnasta, jonka mukaan ILOn yhdistymisoikeutta koskeva sopimus ei ulotu oikeuteen lakkoilla.

Suunnanmuutos on yllättävä, sillä jo 63 vuotta sitten palkansaajat ja työnantajat olivat samaa mieltä periaatteesta, jonka mukaan oikeus lakkoon on osa yhdistymisoikeutta. Muutos olisi ankara isku kaikille, jotka eri puolilla maailmaa pyrkivät edistämään asianmukaisia työolosuhteita ja -ehtoja.

Globaaleilla työmarkkinoilla palkat alenisivat, työehdot heikkenisivät ja epäterve kilpailu sekä harmaa talous lisääntyisivät. Myös talouden ja työmarkkinoiden mahdollisuudet terveeseen kehitykseen hiipuisivat. Siksi onkin hämmästyttävää, että työnantajat eivät ole valmiita kunnioittamaan ihmisoikeuksia työelämässä ja turvaamaan ILOn tärkeää mekanismia sopimusten valvomiseksi.

Oikeutta lakkoilla rajoitetaan esimerkiksi Burmassa. Samansuuntainen kehitys on nähtävillä myös Valkovenäjällä, Indonesiassa, Kamputseassa ja Euroopan sydämessä Belgiassa. Muun muassa näissä maissa lakko-oikeuteen on puututtu viittaamalla ILOn kiistaan.

Jos palkansaajalla ei ole oikeutta lakkoilla tai liittyä ammattijärjestöön, häneltä puuttuvat työelämän perusoikeudet. Pahimmillaan tämä merkitsee elämää köyhyydessä, työtä surkeilla ehdoilla – jopa pakkotyötä.

Työntekijöiden edustajat ILOssa ovat esittäneet, että kiista oikeudesta lakkoon on ratkaistava Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa. Työnantajat puolestaan vastustavat ajatusta. Tämä haittaa ILOn työskentelyä. Myös pohjoismaiset työnantajajärjestöt ovat jäseninä ILOn työnantajaryhmässä. Kehotammekin pohjoismaiden hallituksia vaikuttamaan muihin hallituksiin ja työnantajajärjestöihin ihmisoikeuksien suojelemiseksi työelämässä.

***

Työtaisteluiden määrä on laskussa