SuPer-Nuoret: Varhaiskasvatuksen ryhmäkoolla kikkailuun on tultava loppu


Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin nuoret jäsenet esittävät huolensa varhaiskasvatuksen laadun puolesta. Varhaiskasvatuksessa lastenhoitajan tehtävissä työskentelevien nuorten mielestä lapsiryhmien koot ovat liian suuret ja ryhmäkoolla kikkaillaan. Ryhmien enimmäiskoolle ollaan uudessa varhaiskasvatuslakiehdotuksessa asettamassa rajoituksia. Nuorten mukaan suunta on oikea. On myös panostettava lakiuudistuksen loppuun saattamiseen.

Lapsiryhmät saatetaan nimetä ryhmäasiakirjoissa eri ryhmiksi, vaikka ne toimivat samoissa tiloissasamaan aikaan. Samoissa ryhmätiloissa toimivat kaksi ryhmää tarkoittaa esimerkiksi alle kolmevuotiaiden kohdalla 24 lasta sekä kuutta hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa ammattilaista. Tilastoissa näkyy kaksi uuden ryhmäkokokirjauksen (12 lasta) mukaista ryhmää, mutta käytännössä samoissa tiloissa lapsijoukkoa hoidetaan usein yhteisvoimin, koska esimerkiksi ruokailuun, pukemisiin sekä perushoitoon ei ole muita tiloja. Tämä on esimerkki nykyisestä ryhmäkoolla kikkailusta, joka pitäisi pystyä uudella varhaiskasvatuslailla lopettamaan.

Myös osa-aikaisesti hoidossa olevat lapset saattavat lisätä lasten määrää ryhmässä. Kuntien välillä on lapsiryhmien täytössä paljon eroja. Toisaalla lapsiryhmän koostumukseen kiinnitetään huomiota päivittäin, eli osa-aikaisesti hoidettavat lapset ovat lapsiryhmässä eriaikaisesti. Toisaalla osa-aikaiset lapset saattavat tulla samanaikaisesti ryhmään ja nopeasti ryhmässä onkin esimerkiksi 25 kolme vuotta täyttänyttä lasta kasvattajien määrän pysyessä normaalisti kolmena.

Tämä epäkohta, joka on lasten turvallisuusriski, voitaisiin poistaa selkeämmällä ohjeistuksella uudessa laissa. Varhaiskasvatuslakiin tulisi oma pykälä osa-aikahoitoa tarvitsevan lapsen tarkoittavan laskennallisesti ja konkreettisesti yhtä lasta ja vievän ryhmästä yhden paikan. Vaihtoehtoisesti osa-aikaisille lapsille perustettaisiin omia ryhmiään, mutta silloin mitoituksen on tarkoitettava samaa kuin kokopäivähoidossa olevilla lapsille.

Lapsi/kasvattaja-suhdelukua pitäisi aina vertailla ainoastaan ryhmäkohtaisesti, ei koko talon lukuja katsoen. Jos omasta ryhmästä joku kasvattajista on sairaana, sijaista ei useinkaan hankita vedoten koko talon lapsi/kasvattaja-määrään, joka täsmää tilastoissa. Yhdessä ryhmässä voi olla kasvattaja poissa ja muissa ryhmissä vastaavasti muutama lapsista poissa. Muista ryhmistä ei kuitenkaan voi kasvattaja siirtyä, koska silloin kyseessä olisi hölmöläisten peitonjatkamistarinaa vastaava tilanne.

Tällaiset kikkailut ja tilastojen kaunistelut tulevat aiheuttamaan sen, että työpaikoilla ei viihdytä, kun työtä ei pystytä tekemään niin hyvin kun haluttaisiin. SuPerin nuorilla lastenhoitajilla on kymmeniä työvuosia edessään työssä, jota he tekevät ammattitaidolla ja lapsen hyvinvoinnin lähtökohdista. Työn tekemisen puitteiden on säilyttävä eettisesti kestävinä.