Yhteistyö on voimaa – ei höpöhöpöä


Päivä pohjoisella pallonpuoliskolla on lyhimmillään. Takana on pimeä ja aina yhtä ankealta tuntuva syksy. Tänä vuonna syksyn ankeutta korosti pääkaupunkiseudun lumettomuus.

Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto -kirjan mukaan joulukuun 21. ja 24. päivän välistä aikaa on kutsuttu pesäpäiviksi ja niihin liittyy uskomuksia muun muassa säästä. Jos aurinko ei näyttäytynyt pesäpäivinä, tulevan kesän uskottiin olevan sateinen. Vähäinenkin paiste lupasi sateetonta ja poutaista suvea. Toivottavasti aurinko pilkahtaa vielä ennen pyhiä, jotta ensi kesä olisi sellainen kuin kesän pitääkin.

***

Takana on ensimmäinen vuosi keskusjärjestön puheenjohtajana. Minulta on moneen otteeseen kysytty, että miltä tuntuu ja miten vuosi on mennyt. No ainakin vuosi on mennyt nopeasti.

Nykyinen työni on luonteeltaan hyvin samanlaista kuin aikaisempi työni liittopuheenjohtajana. Tietysti toimintaympäristö on muuttunut ja yhteistyöverkosto sidosryhmineen on uusi. Olen verrannut muutosta jalkapalloon: pelikaverit ovat uudet, taktiikka erilainen, kenttä suurempi ja yleisö lisääntynyt. Peli on silti sama.

Vuoteen on mahtunut monta uutta asiaa, kokemusta ja tapaamista. Kaikista olen pyrkinyt oppimaan jotakin. Mottoni on aina ollut, että ei niin turhaa tapaamista tai tilaisuutta olekaan, etteikö sieltä jotakin uutta mukaansa saisi.

Vuosi on ollut työntäyteisempi kuin vielä vuosi sitten osasin odottaa. Merkittävin saavutus oli eittämättä se, että saimme puserrettua kelpo ratkaisun eläkeneuvotteluissa, jotka eivät olleet missään mielessä helpot ja jotka lisäksi käytiin erittäin hankalassa taloustilanteessa.

En tässä kertaa eläkeratkaisun sisältöä. Ratkaisuun pohjautuva lainsäädäntötyö on täydessä vauhdissa ja tarkoitus on, että uudistus astuu voimaan vuoden 2017 alussa.

***

Aloittaessani STTK:n puheenjohtajana sanoin toimintamme päätavoitteen olevan keskituloisen – aivan tavallisen työssäkäyvän, asiansa säntillisesti hoitavan, maksunsa ja veronsa tunnollisesti maksavan ja läheisistään huolehtivan – palkansaajan puolustaminen. STTK-lainen keskituloinen tienaa vuodessa noin 35 000 euroa, joku hieman enemmän ja joku vähemmän. Tämä keskituloisen taloudellisen aseman puolustaminen näkyy kaikessa, mitä teemme – oli kysymys sitten neuvottelu- ja sopimustoiminnasta, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta tai tasa-arvon edistämisestä.

Keskituloisen aseman puolustaminen ei onnistu yksin vaan siihen tarvitsemme kumppaneita. Teemme yhteistyötä kaikkien niiden tahojen kanssa, jotka hyväksyvät ja jakavat STTK:n tavoitteet. Emme halua eristäytyä ja kieriskellä omassa erinomaisuudessamme, joka ei johda muuhun kuin edunvalvontamme painoarvon kevenemiseen ja sitä kautta marginalisoitumiseen yhteisten asioiden hoitamisessa. Tällaisestakin löytyy esimerkkejä vaikkapa kuluvalta vaalikaudelta.

***

Jäsenliittomme ovat päättäneet selvittää mahdollisuuden perustaa kokonaan uusi, nykyiset keskusjärjestörajat ylittävä keskusjärjestö. Tavoitteena on vahva vastavoima viime vuosina voimistuneelle työnantajapuolelle. Yksityisellä puolella työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) vahvistuu koko ajan ja muut työnantajajärjestöt – julkinen sektori mukaan lukien – peesaavat EK:ta minkä kerkiävät.

Palkansaajat tarvitsevat nykyistä voimakkaamman ja yhtenäisemmän keskusjärjestön neuvottelu- ja sopimuspöytään sekä yhteiskunnalliseen ja elinkeinopoliittiseen vaikuttamiseen – unohtamatta tärkeintä eli vahvaa järjestövoimaa. Uuden keskusjärjestön perustaminen on nyt jäsenliittojemme käsissä ja päätökset tehdään siellä. Uskon ajan olevan kypsä tärkeän askeleen ottamiseen.

***

Viime aikoina on kuultu monella suulla epäilyjä siitä, että konsensus eli yhteisymmärrys ja yhdessä tekeminen olisi jotenkin vanhanaikaista ja mennyttä aikaa edustava tapa hoitaa isänmaan asioita. Kriittiset väittävät, että tulevaisuuteen katsova tapa ratkaista vaikeita asioita on jotakin muuta kuin yhteisymmärrys ja yhdessä tekeminen. – Höpö höpö, sanon minä. Olen vahvasti eri mieltä siitä, että yhteistyö olisi vanhanaikaista. Suomessa ahdingosta on aina noustu ja vaikeuksista selvitty yhteisymmärryksellä ja yhdessä ponnistaen. Miksi se ei muka nyt onnistuisi?

Olemme tällä hetkellä maailmanlaajuisen talouskriisin ja omien rajujen rakenteellisten muutostemme seurauksena vaikeuksissa. Emme kuitenkaan ole niin syvällä, että emme niistä omin avuin voisi selvitä – kunhan vain teemme sen yhdessä ja oikeudenmukaisella tavalla. Suomen tulevaisuus on mielestäni edelleen yhteistyössä ja sopimisessa, ei riitelyssä tai repivässä oman edun tavoittelussa.

Minulla oli mahdollisuus tavata ja keskustella Ruotsin entisen valtiovarainministeri Anders Borgin kanssa. Hän laatii yhdessä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtajan Juhana Vartiaisen kanssa valtioneuvoston kanslian toimeksiannosta raportin Suomen talouspolitiikan linjauksista ensi vaalikaudella. Raportin valmistelun yhteydessä Borg tapaa laajalti suomalaisia asiantuntijoita ja eturyhmiä. Keskustelu hänen kanssaan vahvisti omaa käsitystäni siitä, että asiat eivät Suomessa ole toivottomalla tolalla.

Ongelmat ovat hyvin tiedossa: heikentynyt kustannuskilpailukyky suhteessa vertailumaihimme perintönä vuoden 2007 liittokierroksesta, investointien aivan liian vähäinen määrä ja viime vuosien huono tuottavuuden kehitys. Näiden lisäksi tilannetta on luonnollisesti pahentanut kansainvälisen taantuman seurausten lisäksi kahden merkittävimmän toimialan – IT-sektorin ja metsäteollisuuden -rakennemuutokset ja niiden myötä tuotannon siirtyminen pois maastamme ja työpaikkojen häviäminen. Suomen tilannetta pahensi entisestään vielä se, että elinkeinoelämämme ja ennen kaikkea viestiteollisuutemme pohja on niin kapea. Lisämurheita talouteen on tullut Venäjältä Ukrainan kriisin seurauksena.

En silti usko, että investoinnit lisääntyvät, talous kasvaa ja työllisyys paranee palkkoja jäädyttämällä tai alentamalla. Teollisuutemme tarvitsee investointien tekemiseen vakaat ja ennakoitavat toimintaedellytykset: Niihin kuuluvat muun muassa kulloinenkin vero-, energia- ja työmarkkinapolitiikka. Hallitus päättää omalta osaltaan verotuksen tasosta ja energian hinnasta. Työmarkkinajärjestöt päättävät työn hinnasta.

Pystymme halutessamme nousemaan ennen kaikkea luottamusta lisäämällä. Luottamusta ei lisätä sopimalla siitä tulosopimuksissa tai säätämällä eduskunnassa lakeja. Luottamus syntyy ja kasvaa ainoastaan yhdessä tekemällä ja yhteisiä onnistumisia kokien. Työmarkkinoiden osalta olen aivan varma, että luottamusta ei synny väitettyjä työmarkkinoiden jäykkyyksiä poistamalla ja työntekijöiden oikeudellista asemaa polkemalla.

Toivon hartaasti, että kaikilla yhteiskuntamme osapuolilla riittää ymmärtämystä, kärsivällisyyttä ja kunnioitusta toisiaan kohtaan.

***

Ensi vuosikin on mielenkiintoinen. Työmarkkinoilla aukeaa heti alkuvuodesta neuvottelujärjestelmän uudistamiseen liittyvien neuvottelujen loppusuora. Keväällä käydään eduskuntavaalit, muodostetaan hallitus ja kirjoitetaan sen ohjelma. STTK:lla on omat tavoitteet tulevaan hallitusohjelmaan. Viimeistään kesäkuussa pitäisi sopia voimassa olevan työllisyys- ja kasvusopimuksen toisen jakson palkankorotukset vuodelle 2016.

Tekemistä riittää. Tavataan toreilla ja kohdataan kaduilla myös tulevana vuonna!

Kiitän kaikkia saamastani tuesta ja erittäin hyvästä yhteistyöstä kuluneen vuoden aikana. Toivotan kaikille rauhallista joulua ja oikein menestyksekästä uutta vuotta 2015.

Antti Palola