SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola: Vanhuspalvelulaki ei saa heikentää vanhusten oikeuksia


Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola ihmettelee hallituksen päätöstä heikentää vanhustenhoitoa, kun tavoitteena on sen sijaan ollut vahvistaa sitä. Eduskunnan käsittelyssä oleva lakimuutos, joka heikentää vanhusten laitoshoitoon pääsyä, ei lupaa hyvää asiakkaille eikä hoitajille. SuPerin vaatimus ja päättäjien lupaukset riittävästä henkilöstömäärästä ovat nyt entistä tärkeämpiä. – Laki on avattava mahdollisimman pian ja siihen on kirjattava henkilöstömitoitus, puheenjohtaja Paavola vaatii. – Riittävä henkilöstömäärä on turvattava sekä laitos- että kotihoidossa, ennen kuin tilanne pääsee hallitsemattomaksi.

Vanhuspalvelulain lakimuutoksella halutaan täsmentää, että palvelut toteutetaan nykyistä paremmin iäkkään henkilön palvelutarpeen ja omien toiveiden mukaisesti. Tämä on erittäin hienoa, ja se on kaikkien osapuolien toive. Samalla kuitenkin todetaan, että arvokasta elämää tukeva hoito ja huolenpito toteutetaan ensisijaisesti kotiin annettavilla ja muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla. Lakiesityksen tukena käytetään vahvimmin THL:n selvitystä, jossa todetaan, että 12 prosenttia laitoshoidon potilaista on sellaisia, joita voidaan hoitaa kevyemmissä hoitopaikoissa. Selvityksen mukaan kolmanneksella tehostetussa palveluasumisessa olevista olisi mahdollista asua omassa kodissaan. Samaisessa selvityksessä todetaan, että enemmänkin eri palvelurakenteet ja toimintakäytännöt ovat tässä ratkaisevia.

Hallituksen käsitys hoidettavien vanhusten hoitoisuudesta ei vastaa todellista tilannetta. Osa kotihoidon asiakkaista tarvitsisi jo nyt laitoshoitoa. Kotihoidon vahvistaminen ei poista tätä ongelmaa. Kaikille vanhuksille on joka tapauksessa tarjottava tarpeenmukainen hoitopaikka. Jos laitoshoitoa halutaan vähentää, on kotihoitoa ja avopalveluita vahvistettava merkittävästi. Kotihoito on tällä hetkellä yhä pahenevassa kriisissä.

SuPer on omissa selvityksissään kysynyt vanhustyössä työskenteleviltä jäseniltään, minkä he kokevat suurimpana ongelmana työssään. Vastaus on aina ollut henkilöstömäärän riittämättömyys asiakkaiden hoitoisuuteen nähden. Toisena suurena ongelmana koetaan toimenkuvien laajeneminen siivoukseen, pyykinpesuun ja ruoan laittoon, silloin kun se ei kuulu hoidettavan kanssa tehtyyn fyysisesti tai psyykkisesti kuntouttavaan toimintaan. Silloin koetaan, että hoidettava jää vaille hoitoa. Tästä ei kukaan hyödy.

Sekä laitos- että kotihoidon henkilöstömäärät ovat täysin riittämättömät. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todetaan, että on huolehdittava henkilöstön osaamisesta ja riittävyydestä. – Tällä hetkellä ei ole tehty mitään käytännön ratkaisuja, joilla varmistetaan riittävä henkilöstömäärä vanhustenhoidossa, Paavola sanoo. – SuPerin kokemusten mukaan asia ei korjaannu ilman lain tuomaa pakotetta. Suositukset eivät ole tähänkään asti riittäneet. SuPerin oman selvityksen mukaan noin viidennes vanhustenhoidon yksiköistä alittaa 0,5:n vähimmäismitoituksen. THL:n uusimman selvityksen mukaan joka kymmenes yksikkö alittaa sen.