SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola: Vanhuksilla tulee edelleen olla oikeus arvokkaaseen elämään


Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola ei hyväksy lakimuutosta, jonka mukaan vanhusten laitoshoitoon pääsyä vaikeutetaan entisestään. Vanhuspalvelulaista poistetaan hoitoon pääsyn perusteista arvokas elämä. Perusteiksi jäävät lääketieteelliset syyt ja asiakasturvallisuus.

– Päätös kertoo siitä, ettei välttämättä ymmärretä vanhusten määrän kasvua, Paavola sanoo. – Jo nyt kotihoidossa on asiakkaita, jotka tarvitsivat kipeästi laitoshoitoa. Kotihoidon kriisi ei ratkea heikentämällä vanhustenhoitoa kokonaisuudessaan.

Päätös kertoo siitä, ettei välttämättä ymmärretä vanhusten määrän kasvua.

– Lisäksi arvokkaan elämän poistaminen hoidon perusteista on kummallista. Jo ihmisoikeuksien lähtökohtana on turvata arvokas elämä. – Meillä Suomessa se poistetaan vanhustenhoidon perusteista liian kalliina kriteerinä, Paavola moittii.

1.7.2013 voimaan tulleen vanhuspalvelulain tavoitteena on ollut turvata lainsäädännöllä ikääntyneen väestön hyvinvointia ja iäkkäiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalvelujen saantia. 13.11 hallitus antoi eduskunnalle esityksen lakimuutoksesta, jossa laitoshoitoon pääsyä vaikeutetaan.

Hoitoon pääsystä joutuvat taistelemaan niin hoitajat kuin omaisetkin

Jo nyt kotihoidossa on asiakkaita, jotka tarvitsisivat todellisuudessa laitoshoitoa. Asiakkaan hoitoon pääsystä joutuvat taistelemaan niin hoitajat kuin omaisetkin. Asiakas ei itse yleensä ole siinä kunnossa, että pystyisi puolustamaan oikeuksiaan. Hoitajat ovat kauhuissaan, sillä asiakkaat ovat yhä useammin erittäin huonokuntoisia ja puhutaan jopa heitteillejätöstä.

Vanhuspalvelulain tavoitteena on muun muassa edistää ikääntyneiden hyvinvointia ja kaventaa hyvinvointieroja. Todellisuudessa 1.1.2015 voimaan astuva lakimuutos tulee lisäämään hyvinvointieroja. Vanhukset, joilla on varaa ostaa laitoshoitoa yksityiseltä sektorilta, tulevat saamaan parempaa hoitoa kuin sellaiset, joilla ei siihen ole varaa. Yhteiskunta eriarvoistuu.

Tämä on myös tietoinen arvovalinta vanhenemisesta. Eri tahot, SuPer kärjessä, ovat vieneet tietoa päättäjille vanhustenhoidon tilasta jo vuosia, jopa vuosikymmeniä. Lakimuutos ei ota huomioon yli 75-vuotiaiden ikärakennemuutosta. Vanheneminen on yksilöllistä, mutta biologiseen vanhenemiseen liittyy toimintakyvyn laskua. Se yhdistettynä muistisairauksiin ja selkeiden tautien hoitoon lisää vääjäämättä hoidon ja hoivan tarvetta. Vuoteen 2016 mennessä +85-vuotiaden määrä lisääntyy 29 000 henkilöllä, vuoteen 2030 yli 90-vuotiaat 120 %.

Välinpitämättömyys asian suhteen tuntuu kummalliselta. Suomesta ei näiden päätösten perusteella enää voida puhua hyvinvointivaltiona. Jätämme vanhukset pärjäämään oman onnensa nojaan. Herää kysymys, ovatko vanhukset päättäjille vain kustannuserä.

Seuraavaksi keskustelemme henkilöstömitoituksesta vanhustenhoidossa ja päättäjien lupauksista avata vanhuspalvelulaki, jos yksikin ympärivuorokautisen hoidon yksikkö alittaa vähimmäismitoituksen. Toivottavasti tässä asiassa päättäjät pitävät lupauksensa ja puuttuvat lainsäädännöllä huonoon vanhustenhoitoon. Muutoin olemme tilanteessa, jossa vanhukset menehtyvät ennen aikojaan ja hoitajat uupuvat kesken työuran.

SuPeriin kuuluu yli 86 000 sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutettua ammattilaista, jotka työskentelevät julkisella ja yksityisellä sektorilla.
Lisätietoja: SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola, 050 527 5085