Maksetaanko kaikki koulutus julkisesta kukkarosta?


Anita Lehikoinen

Digitalisoituminen ja robotisaatio muuttavat työtä. Kuitenkin ammatillista täydennyskoulutusta saavat yhä harvemmat. Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen on huolissaan työurien pidentämisestä, jos työntekijän ammattitaitoa ei pidetä yllä. – Kaikilla aloilla täydennyskoulutuksen puuttuminen on kauhea asia, jos tähdätään 40-vuotiseen työuraan. Hän myös pohtii, pitääkö kaikki koulutus maksaa yhteisestä pussista.

 

Yhteiskunta ja samalla työelämä ovat niin suuressa muutoksessa, että tulevaisuutta on vaikea arvioida. Tästä huolimatta Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi lokakuussa oman toimialansa tulevaisuuskatsauksen. Digitalisaatio ja robotisaatio ovat keskeisiä työelämän muokkaajia.

– Näyttää siltä, että kaikki kymmenet tuhannet globalisaation takia Kiinaan siirtyneet työpaikat ovat hävinneet lopullisesti. Se on nimenomaan automaation ja robotisaation seurausta, Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen toteaa.

Hänen mukaansa hoito- ja hoivatyöt tulevat säilymään. Työt eivät ole siirrettävissä eivätkä niitä koneet korvaa.

Digitalisoituvassa yhteiskunnassa ihmistä tarvitaan myös suunnittelemaan, analysoimaan ja tekemään johtopäätöksiä.

– Digiaika vie töitä, mutta myös luo uutta työtä. Se synnyttää toimeentuloa, mutta ei tiedetä, miten paljon se työllistää.

Muutokset haastavat koulutuksen

Kiina kouluttaa globaaleille työmarkkinoille vähintään miljoona insinööriä vuodessa. Intia tuottaa eri alojen asiantuntijoita muidenkin maiden tarpeisiin. Pienen kansantalouden Suomi on toistaiseksi pitänyt pintansa opetuksen ja koulutuksen suurvaltana.

Menestys ei kuitenkaan ole itsestään selvää, sillä hyvät tulokset ovat lähteneet luisumaan alaspäin.

– Kansalliset ja kansainväliset arvioinnit kertovat, että oppilaiden motivaatiossa on vaikeuksia ja oppimaan oppimisen taidot ovat heikot, Lehikoinen kertoo.

Lisäksi naisten ja miesten koulutustason välille on syntymässä merkittävän suuri ero.

– Naiset jyräävät jo opiskelut aloittavien ja erityisesti tutkinnon suorittavien määrässä.

Ministeriön mukaan osaamisen ketju aina varhaiskasvatuksesta tutkijaportaaseen asti on saatava kuntoon.

– Ettei käy niin, että lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa paikataan peruskoulussa oppimatta jääneitä asioita. Tai korkeakoulussa tilkitään tietoja, joita lukiossa ei saatu.

Tutkinto tutkinnon päälle

Lehikoinen toivoo, ettei koulutusjärjestelmä ole jatkossa yhtä tutkintokeskeinen kuin nyt.

– Käytännössä ihminen tarvitsee Suomessa vähintään toisen asteen tutkinnon pärjätäkseen työelämässä. Työuran aikana tarvitaan runsaasti täydentävää osaamista, siis aikuiskoulutusta, Lehikoinen toteaa.

Koulutus ja työelämä voisivat Lehikoisen mukaan limittyä ja vuorotella toistensa kanssa. Tuottavuuden parantamiseksi ja työssä jaksamiseen tarvitaan myös työnantajan tukemaa pitkäjänteistä koulutusta, joka lopulta johtaisi esimerkiksi näyttötutkintoon.

Oppisopimuskoulutuksen lisäämisestä puhutaan, mutta se vaatii Lehikoisen mukaan huomattavia resursseja myös työnantajalta. Aikuiskoulutustuen erilaiset muodot eivät välttämättä riitä asuntolainan maksuun tai perheen elättämiseen.

Jo nyt työnantajat kitsastelevat henkilöstön täydennyskoulutuksesta. Lehikoinen ottaa esimerkiksi opettajat, joiden vajavainen täydennyskoulutus huolestuttaa.

– Kaikilla aloilla täydennyskoulutuksen puuttuminen on kauhea asia, jos tähdätään 40-vuotiseen työuraan, Lehikoinen puuskahtaa.

– On mitä suurimmassa määrin yhteiskuntavastuuasia, että yritykset ja yhteisöt pysyvät kilpailukykyisinä ja hyvinä työpaikkoina osaavan työvoiman avulla.

Koulutus lisääntyy, raha ei

Tutkintoon tähtäävät opinnot ovat opiskelijalle maksuttomia. Lehikoinen haluaa nostaa keskusteluun, pitäisikö toiseen, samantasoiseen tutkintoon tähtäävä opiskelu olla osin maksullista.

– Koulutukseen käytettävän rahan määrä ei kasva. Sen sijaan kouluttautumisen tarve lisääntyy, kun työuria jatketaan ja kilpailu lisääntyy. Maksetaanko kaikki julkisesta kukkarosta? Johonkin on vedettävä raja, Lehikoinen pohtii.

Yhteiskunnan rinnalla Lehikoinen kannustaa työnantajaa antamaan täydentävää ja ammattitaitoa ylläpitävää työpaikkakoulutusta nykyistä laajemmin. Työnantajan tuen lisäksi työntekijän pitää varautua maksamaan opinnoistaan. Mahdollisuudet yritysten rahoittamaan, myös tutkintoon johtavaan koulukseen tulisi Lehikoisen mukaan pohtia tarkemmin.

Suomen vahvuudet säilyvät

Paperi- ja metsäala, cleantech ja kemian ala sekä monet luovat alat ovat Lehikoisen mukaan Suomen vahvuuksia myös tulevaisuudessa.

– Ei pelkästään suomalainen osaaminen, vaan myös näiden alojen globaali merkitys on suuri.

Pelialalla on osaamista, mutta se on kovin kilpailtu ala eikä muutamasta menestysyrityksestä huolimatta työllistä paljoa. ICT-osaaminenkaan ei ole hävinnyt, vaikka alan osuus kansantaloudesta on Nokian kriisin myötä pienentynyt.

Kulttuuri- ja muut luovat alat ovat nuorten suosiossa, mutta mahdollisuudet päästä palkkatyöhön ovat vähäiset. Siksi alojen opiskelupaikkoja on vähennetty.

– Esimerkiksi kuvataiteilijoiden ja tanssijoiden toimeentulo on heikkoa, sillä kaikille ei riitä maksettuja työtilaisuuksia.

Kaiken koulutuksen ei tarvitse olla työkeskeistä. Lehikoinen kannustaa jokaista pitämään huolta omasta osaamisestaan ja luovuuden kehittymisestä esimerkiksi vapaan sivistystyön koulutuksen avulla.

Artikkeli ilmestyy kokonnaisuudessaan seuraavassa STTK-lehdessä.

 

Teksti: UP/Tiina Tenkanen

Kuvat: Pekka Sipola