Eläköön konsensus ja reilu työelämä!


Aina joskus kuulee konsensusta arvosteltavan. Se on hajutonta ja mautonta ja johtaa laiskuuteen. Itse ajattelen, että konsensus on hieno innovaatio ja siitä pitäisi levittää kaikkialle maailmaan.

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna elämme Suomessa oudossa maailmassa. Kaikki lapset käyvät koulua, kukaan ei kuole nälkään ja työttömät ja sairaat saavat rahaa ja tukea yhteiskunnalta. Meillä pohditaan onko 25 oppilasta luokassa liian suuri määrä ja pitääkö työttömän ottaa työtä vastaan toiselta paikkakunnalta. Hyvä näin.

Ei tarvitse mennä Aasiaan tai Afrikkaan asti törmätäkseen hyvin erilaisiin olosuhteisiin. Harmaa talous on iso ongelma monissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Erityisesti entisestä Neuvostoliitosta itsenäistyneissä IVY -maissa koettelevat työntekijöitä huonot palkat ja työolot. Ongelmia kollektiiviselle edunvalvonnalle tuottavat sekä lait että käytännöt.

Työntekijöiden on käytännössä pakko olla osallisina harmaassa taloudessa.

Venäjällä painostetaan ay-liikettä monin eri tavoin ja usein sen takana on viranomaistaho. Poliisi ei saa selville tekijöitä, oikeusistuimet ovat hitaita, työt ja asemat menetetään. Lakkoilu on käytännössä tehty mahdottomaksi, ammattiliiton perustaminen on tehty vaikeaksi eikä työehtosopimusneuvotteluja käydä, tai jos käydään, ei välttämättä neuvotella palkoista.

Valko-Venäjällä ay-oikeuksia loukataan jatkuvasti ja määräaikaisia työsuhteita käytetään painostuskeinoina liiton valinnassa – potkut uhkaavat, jos liittyy vapaaseen ammattiliittoon. Vuoden 2012 lopulla sääti maan hallitus lain, jonka mukaan irtisanoutuminen voidaan rangaistuksen uhalla kieltää.

Ukrainassa on tilanne ollut hyvin vaikea jo ennen sotatilaakin. 60 % taloudesta ja työpaikoista on epävirallisen talouden piirissä, rahat kulkeutuvat veroparatiiseihin. Ihmiset alkavat tottua paperittomina työskentelyyn. Kaivoksilla työntekijöitä katoaa ja monet pelkäävät henkensä edestä.

Suomessa neuvotellaan asioista, joista muualla Euroopassa useinkin järjestetään mielenosoituksia. Hyvä esimerkki tästä ovat juuri päättyneet eläkeneuvottelut.

Uskon, että toimiva neuvottelukulttuuri kattavine työehtosopimuksineen lisää sosiaalista luottamusta, joka on tärkeä perusta myös reilulle työelämälle. Tutkimusten mukaan luottaa Pohjoismaissa 80 % kansasta tuntemattomiin ihmisiin, Puolassa vain 10-20 prosenttia.

IMF:n mukaan tuloerojen kasvattaminen ei koidu lopulta myös köyhimpien hyväksi, ei ainakaan rikkaissa länsimaissa. Yleinen hyvinvointi on suurempaa siellä missä tuloerot ovat tasaisemmat. Pienillä tuloeroilla on positiivinen ja vahva yhteys nopeaan ja kestävään talouskasvuun.

Entä miten yksilöllinen palkkaus vaikuttaa innovaatioihin ja yhteistyöhön työpaikoilla? Puhalletaanko yhteen hiileen yhteisten päämäärien eteen, jos käynnissä on palkkakilpailu työtovereiden kanssa? Ehkä hyvän ja reilun työelämän resepti on sekoitus kilpailua ja yhteistoimintaa. Sopiva määrä kilpailua synnyttää innovaatioita ja motivoi. Liika kilpailu johtaa riitoihin ja välinpitämättömyyteen. Ay-liike toimii hyvänä suodattimena tässä sopassa.

Mallimme tuo turvaa ja edistää yhteisöllisyyttä. Se edistää kilpailukykyä ja luo vakautta ja luottamusta yhteiskuntaan. Olkaamme siitä ylpeitä.