Työ on tekemisen arvoista ja sopiminen kantaa – aina


Susanna Kallamaa, Työharjoittelussa harjoitellaan sekä työelämää että työn tekemistä

Molemmat vanhempani ovat tehneet työuransa mikroyrittäjinä. Olen itse käytännössä kasvanut yrityksen takahuoneessa. Näin vaateliikkeen, kemikalion ja kioskin arkea joka kantilta. Muistan edelleen kiireiset äitienpäivät kioskissa. Olimme töissä koko perhe, koko päivän. Perheyrityksessä karttuneen työkokemuksen myötä minun oli helppo hakeutua kesä- ja viikonlopputöihin supermarketin kassalle. Siitä se sitten lähti.

Työkokemuksen kartuttaminen ei ole nuorelle helppoa, nykymaailmassa todennäköisesti jopa vaikeampaa kuin ennen. Väitän kuitenkin, että ratkaisevin tekijä on edelleen asenne. Nuori, joka tarttuu aktiivisella otteella toimeen kuin toimeen, pääsee pitkälle. Ei työkokemusta missään nimessä kartuta pelkkä palkkatyö. Harrastuksiin, koulutyöhön ja opiskeluun liittyviin projekteihin osallistuminen kertoo työnantajalle selvää kieltä innostuneesta tekijästä. Näissä paikoissa pääsee harjoittelemaan aitoa työntekoa. Palkka ei näy pankkitilillä, vaan osaamis- ja kokemustilillä. Työuraansa miettiessään ei kannata ylenkatsoa mitään työtä.

Vaikka varmuudella tietäisikin, ettei aio ikinä luoda uraansa esimerkiksi puhelinmyyjänä, suosittelen kokeilemaan sitäkin. Se on nimittäin ehkä ammateista vaikein. Monipuolinen kokemus on myös erinomainen rakennusaine yhteistyöhön, jota nykypäivänä vaaditaan kaikissa ammateissa.

TYÖHARJOITTELU ON MOLEMPIEN JUTTU

Opiskelu sisältää jo kiitettävän määrän harjoittelua, vaikka enemmänkin työpaikalla tapahtuvaa oppimista voisi tutkintoihin sisällyttää. Opintoihin liittyvä työharjoittelu on tärkeä väylä työllistymiseen vaadittavan kokemuksen karttumisessa. Kokemukseni mukaan onnistuneessa työharjoittelussa keskeisintä on, että molemmat osapuolet sitoutuvat rooliinsa.

Työharjoittelussa harjoitellaan sekä työelämää että työn tekemistä.

Opiskelijan ei pidä olettaa, että työharjoittelu sisältää vain täydellisesti koulutusta vastaavia tehtäviä. Työharjoittelussa harjoitellaan sekä työelämää että työn tekemistä. Nuoren pitää ymmärtää, että työpaikoilla tehdään työtehtävien lisäksi myös tukitoimia ja arkisia askareita. Jos työharjoittelun alkumetreillä ilmoittaa, mitkä työtehtävät eivät kuulu hänelle, voi olla varma, että työharjoittelun lopputulos ei ole hyvä.

Toisaalta työnantajan pitää käsittää, että harjoittelija kaipaa ohjausta. Ei ole tarkoitus, että nuori pyörii muiden jaloissa tai että hänellä teetetään vain kaappien siivousta. Jokainen harjoittelija ansaitsee ohjaajan, jolle on myös varattu aikaa ohjaustehtävän toteuttamiseen. Hyvä työharjoittelija ymmärtää, että hän on oppimassa työelämää, tarttuu kaikkiin tehtäviin ja parhaimmillaan ehdottaa niitä itsekin. Hän ymmärtää myös, että ohjaaja ei ole opettaja, jonka päätehtävä on opettaa nuorta vaan tukihenkilö, jolta saa neuvoja ja jolta voi kysyä, kun oma ongelmanratkaisukyky ei riitä. Työharjoittelu on nuorelle tilaisuus vakuuttaa työnantaja asenteesta ja osaamisesta. Työnantajalle harjoittelu on tilaisuus löytää työyhteisöön sopiva nuori ja markkinoida yritystä tulevaisuuden työpaikkana. Paras työharjoittelu johtaa työllistymiseen.

YLEISSIVISTYS PALKITAAN

Asenteen ja ammattitaidon lisäksi nostaisin nuoren työllistymiseen vaikuttavista tekijöistä tärkeimmäksi yleissivistyksen ja kiinnostuksen ympäröivästä yhteiskunnasta. Työelämässä joutuu ja pääsee varmuudella kosketuksiin hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Erilaisuutta löytyy niin työtovereiden, asiakkaiden kuin yhteistyökumppaneidenkin piiristä.

Työelämässä joutuu ja pääsee varmuudella kosketuksiin hyvin erilaisten ihmisten kanssa.

Mitä paremmin nuori on perillä yhteiskunnan uutisista, sitä helpompaa hänen on ymmärtää erilaisia näkökantoja ja ratkaisuja sekä ottaa toiset huomioon. On ymmärrettävää, että rekrytoinneissa painotetaan usein kokemusta. Mutta yritystoiminnan kehittymisen kannalta vähintään yhtä tärkeitä ovat ennakkoluulottomasti uudistavat ajatukset. Koulun penkiltä ensimmäiselle työpaikalleen tulevan nuoren ammattiosaaminen on yleensä tuoreempaa kuin kokeneiden työntekijöiden.

Ennakkoluuloton ja uskaltava ote puhaltaa virkeyttä ja uuttaa intoa koko työyhteisöön. Itse olen työnantajana miettinyt asiaa myös jatkuvuuden kannalta. Tasapainoisessa työyhteisössä on mieluusti monen ikäisiä tekijöitä. Mestari-kisälli-mallilla oppiminen on edelleen tehokasta. Hiljaisen tiedon siirtymisen kannalta se on monessa yrityksessä välttämätöntä.

PAINO SANALLE SOPIMUS

Tärkein viestini niin työnantajille kuin nuorille työntekijöillekin liittyy kuitenkin työsuhteen perustaan. Työsuhde perustuu työsopimukseen. Toivoisin, että sekä työnantajat että työntekijät antaisivat entistä enemmän painoa sanalle sopimus. Nykypäivän yritystoiminta, asiakassuhteet, suhdanteet – koko toimintaympäristö – on nopeasti muuttuvaa, usein yllättävääkin. Nuoret työntekijät haluavat työpaikan, joka pystyy joustavasti huomioimaan heidän elämäntilanteensa muutokset, perhe-elämän käänteet ja monimuotoiset harrastukset. Tämä vaatii työelämältä ketteryyttä.

Kaikkien osapuolten kannalta parhaaseen lopputulokseen päästään vahvistamalla työntekijöiden ja työnantajien keskinäisten sopimusten painoarvoa. On edelleen tarpeen, että laajemmissa neuvottelupöydissä sovitaan raamit pelisäännöille, mutta meidän pitää luottaa huomattavasti entistä enemmän työntekijöiden ja työnantajien tahtoon ja kykyyn luoda juuri heidän suhteeseensa sopiva työsopimus. Hyvä työelämä rakentuu luottamuksesta, joka voidaan saavuttaa vain yhdessä sopien.

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien elinkeinoasioiden päällikkö. Hän on toiminut myös yrittäjänä.
Kirjoitus on julkaistu STTK:n elokuussa 2014 ilmestyneessä pamflettikirjassa Historiallisen turmeltunut nuoriso? Pamflettia voi tilata osoitteesta: sttk@sttk.fi

***

Tietoa työelämästä nuorille ja opiskelijoille tarjoa Tervetuloa työelämään -palvelu