Edunvalvonnassa on katsottava tulevaisuuteen


Tasa-arvo oli minulle itsestäänselvyys, kun aikanaan 24-vuotiaana juristina valmistuin ja ryhdyin rakentamaan työuraani. Vielä enemmän se on itsestäänselvyys nykyisille työelämään astuville nuorille. Tasa-arvon sisältö on kuitenkin tänään jotain ihan muuta kuin mitä se oli vajaa parikymmentä vuotta taaksepäin. Tuolloin työelämän tasa-arvo oli ennen muuta naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.

Sittemmin on alettua puhua yhdenvertaisuudesta, etnisestä alkuperästä, sukupuolisesta suuntautumisesta, sateenkaariperheistä ja eri-ikäisten tasa-arvosta. Puhutaan syrjäytymisestä ja sukupolvien välisestä tasa-arvosta. Tasa-arvon ulottuvuudet muuttuvat jatkuvasti.

Yllätyin aikanaan siitä, miten paljon sukupuoli leimaa naisen työuraa. Saman yllätyksen kohtaa edelleen moni nuori nainen. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta on puhuttu vuosikymmeniä, mutta työelämä on naisille yhä tyly. Naisen euro on vain 83 senttiä. Isät käyttävät perhevapaista edelleen pienen, joskin hitaasti kasvavan osan. Määräaikaisuudet ja pätkätyöt kasautuvat nuorille naisille. Keskijohdosta naisia löytyy, mutta vain yhtä suomalaista pörssiyhtiötä johtaa nainen. Työmarkkinajärjestöjen johdossa naisia on aivan liian vähän, politiikassa tilanne on parempi.

Kaikki edellä mainittu siitä huolimatta, että Suomessa tasa-arvoon on laajasti sitouduttu ja suomalaisten naisten koulutustaso on OECD-maiden neljänneksi korkein. Miehet pääsevät sijalle 14. Sukupuoliroolit ovat muuttuneet hurjasti vuosikymmenien aikana. Silti esimerkiksi lasten hankinnan myötä naiset jäävät meillä yhä kotiin ja isät jatkavat työntekoa. Työttömyyden kasvaessa naisten kotonaolo on viime vuosina jopa lisääntynyt. Tässä suhteessa maailma on siis muuttunut kovin vähän. Joskus mietin, onko suomalainen yhteiskunta oikeasti edes valmis siihen, että työelämä on tasa-arvoinen, perhevapaat jakautuvat tasaisesti ja myös kodin vastuiden suhteen vallitsee tasa-arvo. Vai pidämmekö itsepintaisesti kiinni vakiintuneista äidin ja isän rooleista vedoten perheiden valinnanvapauteen? Ovatko edes tulevaisuuden nuoret äidit ja isät valmiita muutokseen?

Ay-liikettä moititaan usein vanhakantaiseksi, mutta tässä suhteessa ainakin STTK on reippaasti liputtanut perhevapaajärjestelmäämme radikaalia muutosta, joka lisäisi isien perhevapaita ja avaisi tien tasa-arvoisempaan työelämään.

Samaan aikaan olemme varmasti olleet aivan liian hitaita reagoimaan yhteiskunnan muihin tasa-arvokysymyksiin. Suomi muuttuu koko ajan monikulttuurisemmaksi, vaikkakin muutos on hitaampaa kuin monissa muissa maissa. Perheet muuttuvat avioerojen ja erilaisten sukupuoli-identiteettien esilletulon myötä ja myös yksinasuminen lisääntyy. Yksilöllisyys lisääntyy ylipäätään kaikessa ja kollektiiviseen ajatteluun liittyviä toimintatapoja ei koeta trendikkäiksi.

Ay-liikkeen perusideologiaan kuuluu kollektiivisuus, ja yksilöllisen ajattelun vahvistuminen onkin liikkeelle valtava haaste. Nykyajan kasvava tasa-arvohaaste on syrjäytyminen ja yhteiskunnan polarisaatio hyvä- ja huono-osaisiin. Vaikka vakituinen täysiaikainen työsuhde ei olekaan menettänyt merkitystään, on selvää, että tulevaisuudessa epävarmuus lisääntyy ja työuraa kasataan useammista työsuhteista ja projekteista. Myös yrittäjänä tehtävä työ lisääntyy.

Moni nuori on huolissaan työelämän epävarmuuden lisääntymisestä

Moni nuori on huolissaan nimenomaan työelämän epävarmuuden lisääntymisestä. Tähän huoleen emme voi vastata pitämällä ay-liikkeessä huolta vain heistä, jotka pääsevät jatkossakin vakituisiin työsuhteisiin.

Tarvitsemme nuoria muutosvoimaksi ja haastamaan, jotta osaamme nähdä edunvalvonnassa riittävän pitkälle. Muutoin vaara on, että ay-liikkeestä tulee ei-liike ja yhteiskunnan muutos ajaa ohitsemme.

Työelämän muutoksesta hyvä esimerkki ovat kovaa vauhtia yleistyneet nollatyösopimukset. Niissä työskentelevä ei tiedä, kuinka monta tuntia hänelle kulloinkin tarjotaan työtä. Ay-liike tekee töitä nollasopimuksillakin työskentelevien aseman parantamiseksi, mutta jotta tuloksia saadaan, uusiin työntekomuotoihin liittyvät asiat on nostettava aivan edunvalvontatavoitteiden kärkeen. – Se on tulevaisuuden edunvalvontaa, vaikka koskeekin toistaiseksi vasta joitakin aloja ja työntekijäryhmiä.

Myös sukupolvien välinen tasa-arvo on nousemassa yhä vahvemmin agendalle, koska olemme julkisessa taloudessa eläneet yli varojemme ja lasku uhkaa langeta nuorille. Erityisen vahvasti tämä näkyy eläkekeskustelussa, jossa nuoret ovat aktivoituneet ihailtavalla tavalla ja saaneet konkreettista muutosta aikaiseksi ay-liikkeen edunvalvonnassa. Kenellekään ei liene epäselvää, että eläkeuudistuksen ykkösasioita on tulevien sukupolvien eläkkeiden rahoituksesta huolehtiminen. Tässä eri työntekijäsukupolvet ovat kohdanneet toisensa ja on ollut hienoa edustaa ammattiyhdistysliikettä, joka aidosti ja oikeasti katsoo nenäänsä pidemmälle ja huolehtii nuorten tulevaisuudesta.

Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden esiinmarssi työeläkepolitiikassa on osaltaan rakentanut siltaa ay-liikkeen sisällä eri sukupolvien välille. Tämän soisi jatkuvan muissakin edunvalvonnan asioissa. Pohdittavaa on erityisesti siinä, miten ay-liike aikoo jatkossa huolehtia työelämän tasa-arvosta tilanteessa, jossa työsuhteet ovat yhä katkonaisempia ja epävarmempia ja eriarvoisuus lisääntyy.

On realismia myöntää, että uusia etuja pystytään niukan talouskasvun oloissa saamaan lähinnä vain, jos luovutaan jostain saavutetusta. Työelämässä jo asemansa vakiinnuttaneille saavutetuista eduista ja vakiintuneista tavoista luopuminen on erittäin vaikeaa. Nuorille se on helpompaa, mikä näkyy esimerkiksi suhtautumisessa eläkeiän nostoon. Tarvitsemme nuoria muutosvoimaksi ja haastamaan, jotta osaamme nähdä edunvalvonnassa riittävän pitkälle. Muutoin vaarana on, että ay-liikkeestä tulee ei-liike ja yhteiskunnan muutos ajaa ohitsemme.

TASA-ARVON ON ELETTÄVÄ AJASSA

Tasa-arvosta puhuminen ei välttämättä ole trendikästä, mutta sen täytyy olla ay-liikkeen toiminnan keskiössä tulevaisuudessakin. Tasa-arvo on länsimäisen yhteiskunnan kivijalka ja ajatuksena se tuskin koskaan vanhenee, mutta sisällön on elettävä ajassa. Tulevaisuuden tasa-arvoon liittyy ulottuvuuksia, joita emme vielä välttämättä osaa edes hahmottaa. Nuorten tasa-arvo on moniulotteista ja monisävyistä. Ay-liikkeen on tärkeää tunnistaa työelämän tasa-arvo-ongelmia ja olla aktiivisesti ottamassa kantaa ja vaikuttamassa niihin. Samalla rakennetaan siltaa työelämässä olevien sukupolvien välille. Huomio on kiinnitettävä myös siihen, minkälaisen kuvan ay-liike antaa itsestään ulospäin. Naisten ja nuorten osuus ay-liikkeen päättäjissä on nyt liian alhainen. Edunvalvonnan sisältö ratkaisee, mutta nykypäivänä on yhä enemmän merkitystä myös sillä, miltä asiat näyttävät ja kuka niistä puhuu.

Kirjoittaja:

Minna Helle

Kirjoittaja on STTK:n edunvalvontajohtaja.
Kirjoitus on julkaistu STTK:n elokuussa 2014 ilmestyneessä pamflettikirjassa Historiallisen turmeltunut nuoriso? Pamflettia voi tilata osoitteesta: sttk@sttk.fi